Jarmo Nieminen

Helsinkiläisten – tai ainakin toimittajien keskuudessa – velloo keskustelu graffiteista kaupunginvaltuutettu Johanna Sumuvuoren valtuustoaloitteen innostamana. Keskustelua leimaa on/off-asenteellisuus ja tunnepitoisuus. Johanna esitti tulevan Kalasataman kaupunginosan rakennusalueelle mahdollisesti sijoitettavaksi väliaikaisia tai pysyviä graffitiaitoja. Nuorisolautakunta päätyi yksimielisesti esitykselle myönteiseen lausuntoon. Samansuuntainen, mutta selvästi kriittisempi oli tämän iltaisen kokouksen tulema yleisten töiden lautakunnassa. Lautakunta näki mahdolliseksi aidan sijoittamisen, mutta ei rakennustyömaalle. Rakennusvirasto otti tehtäväkseen selvittää aidan paikan Suvilahden-Kalasataman alueelta. Koko lautakunta asettui kokouksessa esittelijänä toimineen Rakennusviraston katu-ja puisto-osaston osastopäällikön Raimo K. Saarisen tarkentaman lausunnon kannalle.

Laittomien töhryjen määrä on kasvanut Helsingissä lähes kaksinkertaiseksi viimeisen vuoden aikana. Tänä vuonna niiden määrä ylittää 8 000 määrän. Sotkujen poistaminen nielaisee rakennusviraston budjetista hieman yli yhden miljoonan euron varat. Yleisten töiden lautakunnan lausunnossa korostetaan töhryjen tekemisen laittomuutta ja siihen puuttumista sekä töherrysten nopeaa poistamista. Luvallisten graffitiseinien ja laittomien töhryjen välinen korrelaatio halutaan selvittää seurantatutkimuksen avulla. Lautakunta myös korostaa muiden hallinnonalojen ja poliisin osallistumista asioiden edistämiseen.

Keskustelussa Outi Ojala (kaupungihallituksen edustaja lautakunnassa) otti esille päämäärätietoisuuden saamisen graffiteista ja laittomista töhryistä käytävään keskusteluun ja tuleviin toimenpiteisiin. Kukaan ei halua töhryjä kotinurkilleen, mutta yhteinen strategia asiasta puuttuu.

Yleisten töiden lautakunnan pj.
Jarmo