Esittelin helmikuun alussa 2015 Vanhankaupunginkosken tilannetta maatalousministeri Petteri Orpolle. Esitin hänelle padon purkamista ja uljaan kosken vapauttamista. Ministeri oli hyvin innostunut aiheesta ja lupasi edistää hanketta.
Helsingin energia (Helen) omistaa Vanhankaupunginkosken museovoimalan. Sen pato sulkee kosken länsihaaran. Voimalan tuotanto on vähäinen, vain 0,2 MV. Lohi ja taimen nousevat jokeen padon ohi pitkin itähaaran kalaporrasta normaalivesien aikaan. Siika, vimpa, toutain ja muut särkikalat eivät pääse jokeen lainkaan. Runsasvetisinä syksyinä myös lohet ja taimenet yrittävät ylös suoraan padosta, siinä onnistumatta. Osa vaellukselle lähtevistä ankeriaista tuhoutuu voimalan turbiineissa.
Mikäli pato purettaisiin, syntyisi Vantaanjoelle noin kilometrin mittainen yhtenäinen koski Pikkukoskelta merelle saakka. Koskesta kehittyisi kaloille erinomainen lisääntymis- ja ruokailualue.
Mitä tapahtuisi voimalan museoarvoille? Suomalaisen teollisen kauden voimalaitoksesta (1876) säilyisi, mutta pato poistuisi. Tilalle syntyisi merkittävä lohijoki, joka palautuisi siten Padisten luostarin munkkien 1300-luvulla käyttöönsä ottamaan tarkoitukseen.
Kasvava kaupunki tarvitsee uusia avauksia asukkaidensa virkistysalueiksi ja matkailuelinkeinon käyttöön. Vanhankaupunginkosken maiseman uudistaminen ja uudet virkistysmahdollisuudet parantaisivat osaltaan Helsingin kiinnostavuutta myös kansainvälisesti.
Helsinki
7.2.2017
Jarmo Nieminen
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen pj.