”Emme voi olla enemmän Pietaria kuin on Pietari, berliinimpi kuin Berliini tai tukholmampi kuin Tukholma. Helsinki ei menesty kilpailussa urbaanisuudesta muiden Euroopan pääkaupunkien kanssa. Mutta meillä on metsät, saaristo ja puhdas luonto. Ne ovat tulevaisuuden Helsingin menestystekijöitä”, kommentoi kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Tuomas Rajajärvi haastatellessani häntä tulevaan Santahamina-kirjaani vuonna 2009. Hieman hätkähdin kohta eläkkeelle siirtyvän pääkaavoittajan mietteitä. Arvelin hänen vastaavan urbaanisuuden ideoiden suuntaisesti kysyessäni, miten hän näkee Helsingin tulevaisuuden.
Meri ja metsät jäivät soimaa mieleeni. Helsinki omistaa alueellaan suuren metsävarannon. Kaupunki on yksi Suomen suurimmista metsänomistajista. Helsingin edustalla loistaa kaikessa salaperäisyydessään varsinaiset aarresaaret – Helsingin sotilassaaristo – muinaismuistoineen valtoimena rehottavan luonnon keskellä.
Mutta miten näitä timantteja kehittäisi. Toistaiseksi yhtenäistä strategiaa Helsingin metsien ja saariston kehittämiseksi ei ole. Valtio myy vapautuvia sotilassaariaan pala kerrallaan; metsillä ratkaistaan tilaongelmaa; luonnon monimuotoisuus vähenee ja sukupuutot lisääntyvät. Helsinki on merikaupunki ilman merijoukkoliikennettä.
Puhdas ja rikas luonto voi olla Helsingin suurta tulevaisuutta. Saariston ja metsien arvojen kehittäminen on aloitettava nyt, jottei meri ja metsät jäisi tulevaisuuden menetetyksi mahdollisuudeksi.