Santahaminan joukkohauta oli 2000-luvun alkuvuosina laajasti esillä mediassa. Haudattujen lukumäärästä oli aluksi erilaisia arvioita lähtien muutamasta sadasta ja päätyen kaikkiin Etelä-Suomessa kadonneisiin tuhansiin punaisiin asti. Lisäksi sanalla Suomenlinna oli monta tulkintaa: se oli saari, sotilassaarten ryhmä ja vankiloiden kokonaisuus nimeltään Suomenlinnan vankila. Kesällä 1918 sillä tarkoitettiin hallinnollisesti kaikkia Helsingin vankileirejä, myös Helsingin niemellä sijainneita. Aloitin tuolloin prosessin, joka saavuttaa yhden välitavoitteensa kesäkuussa 2015, kun tutkimushanke julkaistaan.
Joukkohaudan sijaintia epäiltiin. Kirjoittelussa esiintyi oletuksia, historian vääristelyä ja provosointia. Ei tiedetty, kuinka monta henkilöä Santahaminaan oli haudattu, keitä he olivat ja mihin heidät oli haudattu. Oli selvittämättä, missä laajuudessa Santahamina oli toiminut Helsingin vankileirien hautausmaana. Vuonna 1918 sisällissodan aikana ei ollut viranomaisia, jotka olisivat koonneet ja dokumentoineet tiedot Helsingin vankileireillä kuolleista ja heidän hautaamisistaan.
Uutisoinnissa esitettiin radiohiilimenetelmää hautausten iän osoittamiseksi. Vainajien henkilöllisyys haluttiin selvittää DNA-tutkimuksilla. Vaadittiin kaivauksiakin. Julkisuudessa tehtiin sangen vajain perustein pitkälle meneviä päätelmiä menneisyydestä. Haluttiin kertoa, että armeija on salannut synkän menneisyytensä. Jatkosodan teloituksistakin puhuttiin. Muutamaa vuotta myöhemmin huhut vain voimistuivat, ja kansalaismielipiteen rauhoittamiseksi valtioneuvoston oli rahoitettava kaivaukset Lappeenrannan Huhtiniemessä.
Ohessa laajempi artikkelini aiheesta Helsingin kaupungin Tietokeskuksen verkkolehdessä Kvartti. http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/helsingin-sotasurmat-1917-1918-tutkimushanke