Toimin puheenjohtajana Yleisten töiden lautakunnassa, joka vastaa sadoista suurista ja pienistä asioista Helsingissä. Saimme yhden merkittävän voiton muutama viikko sitten, kun päätimme ettei kaikkia kaupungin vuokrakioskipaikkoja kilpailuteta. Onko tällainen päätös suuri vai pieni? Suuri, ehdottomasti!
Mietitäänpä hetki… Kaupungissa on satoja kioskiyrittäjiä, jotka elävöittävät kaupunkia, tuottavat asukkaille palveluja sekä sosiaalista yhdessäoloa ja palvelevat myös turisteja. Miksi ihmeessä jokainen kioskipaikka olisi pitänyt kilpailuttaa, jos yrittäjä on hoitanut velvoitteensa asiallisesti ja haluaa kehittää toimintaansa?
Virkamiehet ja kaupunginhallitus halusivat aiemmin kilpailuttaa kaikki kioskipaikat. Itse halusin ja myöhemmin koko lautakunta, että edetään fiksummin aiheuttamatta kaaosta, työpaikkojen menestystä ja pahimmassa tapauksessa kioskien sulkemista. Yhtenä vaarana oli myös se, että kioskit olisivat ketjuuntuneet ja kaupunki kadottanut samalla omaperäisyyttään.
Miten ratkaisu löytyi? Kioskiyrittäjät kertoivat huolensa, kiersin tapaamassa lukemattomia alan ihmisiä ja lopulta konsepti oli valmis. Nykyiset yrittäjät jatkavat ja heidän vuokransa nousee indeksin mukaisesti – reilua. Lisäksi he esittelevät oman kioskitoimintansa kehittämissunnitelman. Uudet eli vapautuvat paikat kilpailutetaan siten, että ykköskriteerinä on palveluvalikoima ja toissijaisesti hinta – reilua.
Taistelun opetus? Kaupunki pidetään elinvoimaisena, kun erilaiset ideat ja yrittäjät saavat kokeilla siipiään ja kunnioitetaan perinteitä. Kioski ei ole helppoa liiketoimintaa – annetaan työrauha näille yrittäjille, jotka pyörittävät puolelta öin grillikioskia, tuovat jäätelöt helteiseen kesäpäivään ja tuoretta kahvia kaupungin vilinään.
Tällaista Helsinkiä ja Suomea haluan olla rakentamassa ja viemässä eteenpäin! Maalaisjärki mukaan päätöksentekoon, kuunnellaan kanssaihmisiä ja tehdään läpinäkyviä päätöksiä.