Blogin Jarmo Nieminen - menneisyyden melskeissä! kommentit

Kommentti merkintään 20. Prikaatin kadonneet, kirjoittanut Asikkala Historia

Asikkala Historia — Sat, 25 Sep 2010 20:52:16 +0000

[...] Related Blogs 20. Prikaatin Kadonneet [...]

Kommentti merkintään Viipurin–Huhtiniemen hölynpöly, kirjoittanut T Kukkonen

T Kukkonen — Mon, 16 Nov 2009 19:41:43 +0000

Hyvää materiaalia, josta on ollut apua!
Koetan selvittää yhden JP 4:stä poistuneen kohtaloa. Kantakortti on ylimalkainen. Tiedossa on että hän on pidätetty Lauritsalassa, ehkä 10.SPol.K otti hänet siellä hoivaansa. 10.SPol.K sotapäiväkirjaa ei taida löytyä, eikä taida löytyä henkilön tarkkuudella mistään raportista, HTK1:n luetteloista tms mitä sitten oikeastaan tapahtui. Lopputulos vain tiedetään, mutta miten siihen tultiin? Kuoli ennen rintamalla lähettämistä.

Kommentti merkintään Erillinen Sotapoliisiosasto, kirjoittanut Ari Vainio

Ari Vainio — Thu, 01 Oct 2009 13:22:29 +0000

Hei!

Luin suurella mielenkiinnolla tämän kirjoituksesi jatkosodanaikaisesta sotapoliisitoiminnasta. Itse olen kerännyt joitakin tietoja talvisotaan liittyneestä sotapoliisitoiminnasta kirjoittaessani sukuni vaiheita selvittelevää kirjaa.
Yksi sedistäni toimi sotapoliisina ensin talvisodan aikana Säkkijärvellä 95. Sotapoliisipiirissä (Säkkijärven nimismiespiiri) ja sitten välirauhan aikana toukokuusta syyskuuhun 1940 Kouvolassa 6. Sotapoliisikomppaniassa.
6. SPolK hoiti junapartiointia rataosilla Kouvola – Lahti, Kouvola – Mikkeli ja Kouvola – Simola.

Setäni oli v. 1936 määritelty II lk:n nostomieheksi, saatuaan 2 viikon varusmiespalveluksen jälkeen vapautuksen sairauden vuoksi. Ei siis ollut poliittisin perustein vapautettu, kuten joku on väittänyt monien tuohon aikaan olleen. Ennen talvisotaa setäni ehti kuulua pari vuotta suojeluskuntaan ja sieltä hänet komennettiin sotapoliisiin. Jatkosodan sytyttyä hänelle tarjottiin taas sotapoliisin hommia, mutta hän valitsi rivisotilaan roolin, koska piti sotapoliisin työtä koiran virkana. Hänen sotatiensä päättyi marraskuussa 1941 haavoittumiseen Karhumäen eteläpuolella ja sitä 2 päivän päästä seurannee-
seen kuolemaan Käppäselän kenttäsairaalassa.

Jokunen vuosi sitten Karjala-lehdessä Antti O. Arponen peräänkuulutti sotapoliisitoiminnan historian kirjoittamista. Tiedätkö, onko tällainen laajempi tutkimus jo tehty tai onko vireillä jossain?

Ystävällisin terveisin

Ari Vainio

Kommentti merkintään Lappeenrannan suljettu sotilaskaupunki, kirjoittanut SINIKKA ENKELINIITY

SINIKKA ENKELINIITY — Tue, 04 Aug 2009 01:21:19 +0000

USKOTKO ETTÄ KUUDENTEEN POLVEEN ASTI SUOMALAISET KÄRSIVÄT SODASTA. ITSE USKON KUN UKKINI JOTA EN OLE NÄHNYT ON ELÄMÄÄNI AINA JOHDATTANUT TUONPUOLEISESTA.

Kommentti merkintään Lappeenrannan arestilaiset kesäkuussa 1944, kirjoittanut Jukka Raivio

Jukka Raivio — Sun, 19 Jul 2009 14:30:53 +0000

Ltn Stig Sippelin kohtalon panssarivaunussa.. miehellä näytti olleen arestirangaistus menossa lappeenrannassa, mutta 10.6. se muuttuu taulukossasi punaiseksi: tarkoittanee siirtoa palvelukseen? Ymmärränko oikein?
Kiitokset mielenkiintoisista tutkimuksistasi: kesäni on mennyt 20 pr:n ja koko Huhtiniemi kirjallisuuden melskeessä.
Jukka

Kommentti merkintään Viipurin–Huhtiniemen hölynpöly, kirjoittanut ArianaFali

ArianaFali — Thu, 14 May 2009 04:50:34 +0000

Good work! Thank you very much! I always wanted to write in my blog something like that. Can I take part of your post to my blog? Of course, I will add backlink?

Kommentti merkintään Päämajan vihollistilannekatsaus n:o 12, kirjoittanut Heikki

Heikki — Wed, 01 Apr 2009 14:13:20 +0000

Jarmolta kysyisin vielä sitä, että pitääkö paikkansa Tapio Tiihosen tutkimuksessaan mainitsema asia, että Päämajan tiedustelu laski alunperin hyökkääjän voiman n. 5 divisioonaa pienemmäksi kuin se todellisuudessa oli. Tiihosen mukaan puolestaan NL arvioi suomalaisten voimat Kannaksella kesäkuun alussa selvästi suuremmaksi kuin ne olivatkaan. Toisaalta myös NL:n sotahistorialla näytti olevan erityinen tapa väittää vihollisvoimat taistelujen alussa suuremmaksi kuin ne todellisuudessa olivatkaan.

Kommentti merkintään Päämajan vihollistilannekatsaus n:o 12, kirjoittanut Heikki

Heikki — Wed, 01 Apr 2009 14:07:56 +0000

Jo 1970-luvulla luin nuorukaisena “Viisi sodan vuotta”, jossa todettiin neuvostodivisioonan määrävahvuuksien pudonneet vuoden 1941 n. 14 000 miehestä vuoteen 1944 mennessä n. 5500 -7000 mieheen. Ainoastaan joissakin kaartin divisioonissa saattoi olla yli 8000 miestä. Aseistus muutui automaattiaseistuspainotteiseksi, jolloin divisioonat olivat tulivoimaisia taistelujen alkuvaiheessa mutta suhteellisen vähäisetkin tappiot laskivat nopeasti divisioonien hyökkäysvoimaa. Ts. tulivoima oli defensiivisesti hyvä muttei välttämättä offensiivisesti.

Samoin ei tarvitse olla kuin armeijan käynyt reserviläinen kun tajuaa että nopea eteneminen vaikeuttaa huoltoa. Myös maalienmäärittely muuttuu vaikeammaksi. Puolustajan syvä ryhmitys puolestaan aikaansaa päinvastaisen kehityksen – huolto lyhenee, ilmavoimien operointiaika taistelualueella pitenee kun taas hyökkäjän ilmavoimat vain “käväiset etulinjassa”.

Ts. monet tekijät puolsivat sitä, että hyökkäyksen pysäyttämiselle heinäkuun alussa oli hyvät edellytykset. Ilmavoimiemme loistelias esitys (jopa 30 alasammuttua viholliskonetta ilmataisteluissa menetettyä yhtä omaa konetta kohti) on myös huomionarvoinen tekijä, josta valittevan usein ei puhuta. Suomalaisten pommituslaivueiden sotatappiot Kannaksella 1944 olivat myös hämmästyttävän pienet, joka kertoo myös hyvästä ja laadukkaasta toiminnasta ilmasodassa.

Kommentti merkintään Päämajan vihollistilannekatsaus n:o 12, kirjoittanut Jarmo Nieminen

Jarmo Nieminen — Thu, 26 Mar 2009 18:02:25 +0000

Mikko Veijalainen, olet löytänyt yhden suurista selvittämättömistä kysymyksista suurhyökkäyksen alkamiseen liittyen. Saksalaiset opettiva suomalaisille jo huomattavasti aiemmin, että Stalin läpimurtohyökkäystä eivät he pysty pysäyttämään, eivätkä siis myöskään suomalaiset. Mutta hyökkäyksen voima voidaan hyydyttää syvällä joustavalla puolustusalueella, jossa erillisten ja peräkkäisten puolustuskeskusten taistelulla kulutetaan vihollisen hyökkäysvoima loppuun.

Näin tosiaan Kannaksella kävi. Ohto Manninen on osoittanut, että lähes puolet neuvostoarmeijoiden hyökkäysvoimasta kului jo ennen Tali-Ihantalaa.

Se miten paljon näitä oppeja hyödynnettiin ennen taisteluja on selvittämättä. Oma väitöskirjani selvittelee myös tätä kysymystä. Miten paljon tietoa käytettiin läpimurron alettua, on myös vielä selvittämättä. Vai tapahtuiko kaiki force major -tilanteina. En tiedä, mutta tämän selvitän.

Kommentti merkintään Päämajan vihollistilannekatsaus n:o 12, kirjoittanut Mikko Veijalainen

Mikko Veijalainen — Thu, 26 Mar 2009 09:19:39 +0000

Jäin pohtimaan tämmöistä, että tuossa katsauksen alussa viitataan Saksan itärintamalta saatuihin kokemuksiin neuvostoarmeijan suurhyökkäysten torjumisesta. Muistelen lukeneeni “Jatkosodan Pikkujättiläisestä” sellaista, että Suomen sodanjohto oli saanut tähän liittyviä tietoja Wehrmachtin yksiköissä toimineiden suomalaisten yhteysupseerien ja tarkkailijoiden kautta. Ja tiettävästi suomalaiset olivat näistä kokemuksista päätelleet, että näiden suurhyökkäysten torjuminen kannatti suorittaa syviä puolustusvyöhykkeitä käyttäen. Ts. oli ilmeisen selvää, että koko voimallaan tietyllä painopistesuunnalla suoritettu hyökkäys tulisi läpäisemään puolustajan pääaseman.

Eli missä määrin sodanjohto sitten oikein hyödynsi näitä saksalaisilta saatuja oppeja/kokemuksia?