“Kritiikki ja siihen vastaaminen

Miksi otin käyttööni kotisivun? Siihen on monta syytä, mutta viittaan ensimmäisenä siihen, että minua on syytetty – viimeksi Ilkka-lehdessä päätoimittaja Kari Hokkasen suulla – ankarasti tavattomasta herkkähipiäisyydestä. Tutkijan pitäisi näet vaieten niellä saamansa arvostelu. Olen toista mieltä sekä vastausherkkyydestäni että vastaamisen kieltämisen filosofiasta ylipäätään. Missään muualla en voi tällaista kysymystä kunnolla käsitellä kuin juuri kotisivulla.

On erotettavissa kaksi selkeää ryhmää niiden joukossa, jotka puheena olevaa moitetta viljelevät. Ensinnäkin sen esittävät helposti sellaiset tutkijat, jotka itse ovat julkaisseet varsinaisia tutkimuksia ylipäätään vähän ja vielä vähemmän sellaisia, jotka koskisivat ns. arkoja aiheita. He ovat sovinnaisen konsensushenkisen ajattelun vankkoja puolustajia. Toisekseen väitettä toistelevat toimittajat ja erityisesti päätoimittajat, jotka itse vastaavat heihin kohdistuvaan kritiikkiin aina, yleensä vielä välittömästi samassa numerossa. Ensiksi mainitun ryhmän jäsenten menettelyä motivoi heidän oma merkityksettömyytensä tutkijoina ja heille ominainen siviilirohkeuden puute tutkijoina. Toimittajien ja – niin kuin minun kohdallani on laita – päätoimittajien (Hokkanen) kannalta taas olisi tietysti edullista, että saisi ilman pelkoa minkäänlaisista vastineista rusikoida rauhassa ja mielensä mukaan heille syystä tai toisesta vastenmielisiä tutkijoita. Kukapa ei toivoisi paratiisia, jossa ei ole käärmettä.

Mitä minuun ja vastausherkkyyteeni tulee, olen vastannut kritiikkiin huomattavasti harvemmin kuin tutkijat keskimäärin. Yleensä tutkijat vastaavat aina. Minä en ole voinut sitä tehdä, koska olen saanut kritiikkiä aiheitteni ja tulkintojeni laadun vuoksi tavattoman runsaasti. Kun Ilkka-lehti kritikoi kirjaani Tie Tampereelle liki sadalla kirjoituksella päätoimittajat puuhassa innokkaina mukana, vastasin niistä vain muutamiin. Silti tietysti minun osaltani näyttää siltä kuin vastineitani olisi runsaasti. Niin niitä onkin mutta ei – sitä korostan – suhteessa saamani kritiikin määrään eikä suhteessa siihen, miten usein muut tutkijat vastaavat.

Ennen kuin jatkan pidemmälle, huomautan eräästä olennaisesta seikasta. Kritiikki ei suinkaan kohdistu aina itse tutkimukseen ja sen sisältämiin tulkintoihin. Kritiikki sisältää usein – ja em. ryhmien osalta hyvin usein – tutkijan henkilöön suunnattuja kirpeitä iskuja. Näin on ollut esimerkiksi minusta ylivoimaisesti eniten kirjoittaneessa Ilkka-lehdessä – entisen kotimaakuntani päälehdessä – asianlaita. Pääsääntö on: mitä suurempi halu kritiikkiin arvostelijalla on ja mitä heikompi on hänen asiantuntemuksensa, sitä herkemmin hän sortuu paljaaseen solvailuun ja herjailuun.

Mutta sitten varsinaiseen ongelmaan? Pitäisikö tutkijan tosiaankin vaieten sivuuttaa saamansa asiallinen kritiikki? Ajatelkaamme mahdollisuutta, että joku niin tekisi, mikä kylläkin on harvinaista. Mitä vaikenemisesta seuraisi? Siitä seuraisi ensinnäkin se, että ihmiset, jotka ao. tutkijan kirjan, artikkelin tms. luettuaan ovat pitäneet sitä vakuuttavana, alkavat käsityksessään horjua. Heillä ei ole hallussaan asiatietoja, joiden avulla he voisivat pätevästi arvioida kritiikin oikeutusta. Niinpä arvostelun esittäjä saa sulan hattuunsa. Hän on sanonut viimeisen sanan. Hän voi vedota siihen, että ‘eipä ollut kirjoittajalla mitään sanomista’. Onhan vaitolo tunnetusti myöntymisen merkki.

Jos ja kun kritiikki on asiallista, tässä ei ole vielä suuremmin huomauttamista. Kohtalokkaammat seuraukset ovat sellaisella vastausta vaille jätetyllä kritiikillä, joka kohdistuu asianomaiseen henkilöön, hänen sukulaisiinsa (Ilkan osalta jopa kuolleisiin sukulaisiin) jne. Se tietysti puree, puree kaikkiin. Julkinen negatiivinen herjailu ei jää tunnetasolla koskaan koskettamattomaksi, mitä sitten kuka ikinä väittääkin. Jos siihen tai oikeammin siihen liittyviin asiakohtiin ei edes yritetä vastata (henkilöä koskettaviin syytöksiin on tietysti vaikea puuttua), isku jää kalvamaan tutkijan mieltä. Niinpä hän – ihminen kun on ihminen – muuttaa tutkimussuuntaansa, muuttaa siten, ettei enää toista kertaa joutuisi moisen ryöpytyksen kohteeksi. Tämä tarkoittaa: hän valitsee merkityksettömän kohteen ja ketään kiinnostamattoman lähestymistavan. Se on hänen sopeutumiskeinonsa, hänen selviytymisstrategiansa. Tämä on monasti nähty säännönmukaisuus, vieläpä luja sellainen. Asia on niin, että joko vastaat tai muutat tutkimusotettasi ja aiheenvalintaasi sellaiseksi, että ne eivät provosoi ikäviä julkisia purkauksia. Mistään vähäisemmästä tässä ei ole kyse.

Sitten tulen pääaseikkaan. Ne jotka vaativat vastaamisesta pidättymistä, ovat ymmärtäneet totaalisesti väärin historiantutkimuksen perusluonteen. Tutkimus on aina keskustelua tulkinnoista. Jokainen artikkeli ja jokainen teoskin on vain puheenvuoro tutkimuksen jo vuosisataisessa virrassa. Lopullisia totuuksia ei ole. Vaikka yksi, jakamaton ja ehyt todellisuus on olemassa, se todellisuus, joka on tuottanut arkistoissa säilytettävät lähteet, kuitenkin tutkijain tulkinnat siitä, miten nuo lähteet olisi selitettävä eli minkälainen on se todellisuus, jonka tuotetta erilaiset dokumentit ovat, vaihtelevat ja vaihtelevat paljonkin. Mikä on tällöin sen luonnollisempaa kuin se, että keskustelu jatkuu kritiikin ja kritiikkiin vastaamisen muodossa teoksen, artikkelin tms. julkaisemisen jälkeen. Vastaaminen tässä on normaalia ja perusteltua, vastaamatta jättäminen ei.

Se mikä usein pidättää tutkijoita vastaamasta lehtikritiikkiin, on tieto siitä, että toimittajalla on viimeinen sana. Kriitikko jää ainakin muodollisesti kentän herraksi. Tähänkin on kuitenkin lääke, hyvä lääke. Tutkija voi puolustautua riiviönä päällekäyvää lehteä vastaan – sellaistakin lehteä vastaan, joka aloittaa varsinaisen ajojahdin ja ryntää kymmenin kirjoituksin kaivaen vielä tutkijan kauan sitten edesmenneet sukulaisesikin ristiinnaulittavaksi tutkijan rinnalla – käsittelemällä kysymystä seuraavassa kirjassaan. Se on tehokas keino, todella tehokas. Omalta osaltani tein sen kirjassani “Väkivallasta sanan valtaan “(1999) koskien sanomalehti Ilkkaa, joka oli päätoimittaja-vetoisesti runtannut minua ja kauan sitten kuollutta isoisääni pitkälti yli puolensadan käyvällä sävyltään useimmiten ala-arvoisten kirjoitusten määrällä. Tällainen menettely on kuten sanottu tehokas vastaveto, mutta se johtaa toimittajan ankaraan kostoon aikanaan. Niin on vast’ikään käynyt minunkin kohdallani. Se kosto ei kuitenkaan voi estää kirjaa leviämästä, pikemminkin päin vastoin.

Eivät tutkijat toivo kritiikin poisjääntiä, en toivo minä eivätkä toivo muutkaan. He odottavat sitä mutta odottavat asiallista kritiikkiä, sellaista kritiikiä, joka kohdistuu heidän tutkimuksiinsa, ei heihin itseensä, heidän henkilöönsä. Asiallinen kritiikki on ilo, sen poisjäänti suru. Ei päästä yli eikä ympäri siitä, että asiallinen keskustelu on se – sitä vielä kerran painotan – , joka vie tutkimusta eteenpäin.

Heikki Ylikangas”Tweet

Kiitos teille kommentaattoreille. Olen saanut väitöskirjaani teidän syventämän suunnan.

Lisäksi totean, että kommenttejenne avulla oma minäni ja sen voimautuminen on entisestään kehittynyt. Olette olleet todella hyviä sparraajia. Kiitos teille. Kirjoittelen jatkossakin omille nettisivuilleni asiasta. Aihepiiri kiehtoo minua.

Tervetuloa Rikhardinkadun kirjastoon 10. tai 17.3. kello 18-20. Alustan silloin siellä minulle rakkaista muista asioista.

Parhain terveisin Jarmo Nieminen
www.jarmonieminen.fi
palaute[a]jarmonieminen.fi

PS. Mikäli Viipurin-Huhtiniemen-Lappeenrannan-Taavetin -epäselvyydet kiinnostavat, niin voin järjestää ao. asioista alustusillan keväällä.Tweet

Ohessa on II armeijakunnan  esikunnan 29.6.44 laatima käsky sotilaskarkurien käsittelystä. Käskyssä siteerataan pääesikunnan päällikön, kenraali Heinrichsin 19.6. lähettämää sähkettä (käskyä) karkurien käsittelystä. Em. 19.6. sähke on julkisuudessa usein esiintynyt nimellä “Heinrichsin tappokäsky”.

II armeijakunnan alajohtoportailleen laatima käsky on vastaanotettu muun muassa Päämajan Järjestelyosasto 2:ssa 2.7.44 vastaanottonumerolla 4944. Asiakirjaa säilytetään Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessa Päämajan Järjestelyosasto 2:n arkistossa Tulonumerossa 17856, kansiossa 12.

Seuraavassa esitetty teksti on suora lainaus. Olen merkinnyt [hakasulkein] alkuperäisen tekstin mukaiset kohdat/poikkeamat.

*************************************************** 

II ARMEIJAKUNNAN ESIKUNTA                  29.6.44.
Hallinnollinentsto                                                  19 HIV/KL
N:o 1713/X/8 a
Asia:  sotilaskarkurien                                 
             käsittely                                                ____________________
                                                                                   _______Järj.2________
Viite: 1018:n sähke n:o 25/                          Saapui__2.7.1944  _____
             27.6.44                                                     N:o ___4944/____/____
1. Kpk. 3438                                                     ____________________

 Tiedoitetaan tarkoin noudatettavaksi, että yleisesikunnan päällikkö on antanut seuraavan käskyn:

“Kaikki rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit, [myöskin] ne, jotka on sotilasviranomaisten toimenpiteestä passitettu vankiloihin, on viipymättä palautettava a.o. yhtymänsä [h]Henkilötäydennyskeskukseen taikka, ellei [h]Henkilötäydennyskeskus ole selvillä, HTK 1:n yhteydessä toimivalle elimelle. Täällä on PM:n käskyn No 735/Järj.2/sal./12.8.1941 mukaisesti karkurille selitettävä, että hän on tehnyt raskaan rikoksen sekä käskettävä häntä viipymättä palaamaan yksikköönsä. Mikäli karkuri tottelee käskyä, on häneen nähden meneteltävä niinkuin mainitussa käskyssä on määrätty. Jos karkuri sitävastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen. [kappaleväli] Henkilötäydennyskeskuksesta edellä mainituin tavoin joukko-osastoon palautetuista karkureista on ilmoitettava viipymättä valvovan sk.piirin esikunnalle. Aseellista pakkokeinoa käytettäessä henkensä menettäneistä on ilmoitettava heti yksikköihin 1018 ja 1134/10. Kpk.

Yleisesikunnan päällikkö                                                    
Jalkaväenkenraali ___E._HEINRICHS.”___ 

Tämän käskyn lisäksi on Päämaja antanut seuraavat täydentävät määräykset:

” 1) Myöskin ne HTK:en lähetetyt, jotka eivät ole käyneet sk.piireissä, on palautettava käskyssä mainituin tavoin joukko-osastoonsa. HTK:ssa on tällöin laadittava lyhyt raporttimainen pöytäkirja, josta kappale on toimitettava karkurin joukko-osastoon ja toinen valvovan sk.piirin esikuntaan.

2) Jos karkuri tavataan niin varhain, että on vaikeata todeta onko hän karannut vai eksynyt joukostaan, hänet saadaan kuulusteluitta palauttaa joukko-osastoonsa tai tarvittaessa perustettaviin kokoamispaikkoihin.

3) Yhtymän komentaja saa siirtää PM:n kirjelmässä n:o 735/Järj.2/sal./12.8.1941 hänelle määrätyn tehtävän muulle sopivalle upseerille.

4) Er.SPol.Os., joka huolehtii karkurien kuljettamisesta sk.piireistä HTK:iin, on pidettävä tietoisina HTK:ien sijaintipaikoista.

Käskystä:                                                                                                          

Järjestelyosaston päällikkö                                                                              
                                        Eversti ________T. HAAKI.”____________ 

Edelläolevan johdosta käsken:

1. Kotialueelta HTK:een passitetut sotilaskarkurit on edelleen toimitettava 5.SPol.K:an tarpeellisen tutkimuksen toimittamista ja asian edelleen käsittelyä varten.

2. AK:n ja yhtymien toimesta pidätetyt sotilaskarkurit on saatettava 5.SPol.K:an tai HTK:on, joka passittaa ne edelleen 5.SPol.K:an mainitussa tarkoituksessa.

3. Mikäli karkuri tavataan niin varhain ja sellaisissa olosuhteissa, että on vaikeata todeta onko hän karannut vaiko eksynyt joukostaan, on hänet kuulusteluitta palautettava joukko-osastoonsa.

4. Karkureille on selvitettävä, paitsi rikoksen raskas laatu, myöskin se, että heidät, mikäli he eivät annettua käskyä noudata, palautetaan järjestykseen pakkokeinoin tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen.

5. Ilmoitukset aseellista pakkokeinoa käytettäessä henkensä menettäneistä on tehtävä virkateitse.

II AK:n komentaja                                                               
Kenraalimajuri___ merk. E._MÄKINEN_____

Esikuntapäällikkö vs.                                                              
                Everstiluutnantti ____[allekirjoitus]_________
         (Y.A. Järvinen)                       

Liitteenä:

Jäljennös PM:n
kirj. n:0 ?35/
Järj.2/sal./
12.8.1941.

Jakelu:

A + E +
HTK 8:n päällikkö
5.SPol.K:n päällikkö
Rj.P 5 2kpl.
Hall.tsto/II AKE
PM:n Järj.2
PM:n Kom.7 
Varalla 2 kpl. 

*************************************************** 

Yhteenvetoa

Käsky on selkeä ohje armeijakunnan alaisille joukoille menettelytavoiksi sotilaskarkurien suhteen. Ohjeet ovat samansuuntaiset kuin Kannakselle taistelleiden IV:n ja III:n armeijakunnan antamat.  Tosin II armeijakunnan käsky on selkeästi myöhemmin annettu kuin Kannaksen suunnassa annetut.

Tämäkin käsky osoittaa – kuin myös III ja IV armeijakunnan ohjeistus sekä myöhemmin julkaisemani Kotijoukkojen ja Merivoimien antamat tarkentavat käskyt – , että Heinrichsin käsky ei ollut kaikilta osin ymmärrettävä.

Tässä yhteydessä annettu II armeijakunnan käsky määritteli uutena piirteenä myös suoraan kuulusteluitta palautettavat. Tosin saman suuntainen määräys oli annettu jo viikkoa aikaisemmin IV armeijakunnan alueella Viipurin länsipuolella ainakin 20.Prikaatissa.

II armeijakunnan komentajan antama ohje alaisilleen oli yksiselitteisen selkeä voimakeinojen käytöstä ja mahdollisten ampumisten ilmoitusmenettelystä.

Lopuksi vielä toteaisin, että käsky oli täysin julkinen käsky. Ja totean, että edellä esittämäni käsky myös osoittaa, että Heinrichsin yliviivaamat kohdat käskyluonnoksesta, olivat todellakin ohjeita viestittäjälle sähkösanoman viestitystä varten. Tämä menettely ei ollut mitenkään poikkeavaa, vaan tekstiluonnoksen uudelleen muokkaamista konekirjoittajan puhtaaksikirjoittaman version jälkeen. Näin oikoluettu versio toimitettiin viestittäjälle sanomakeskukseen viestitettäväksi.

Ohessa on vielä koosteena Heinrichsin laatimat muutokset:

• Korjaus 1: Ylipäällikkö on käskenyt, että Kaikki …
• Korjaus 2: … HTK 1:een. … HTK 1:nyhteydessä toimivalle elimelle.
• Korjaus 3:… heti yksiköön 1018/10. Kpk.  … heti yksikköön 1018 ja 1134/Kpk.
• Korjaus 4: Jakeluun lisättiin – PM:n Kom.7.

Jarmo Nieminen
24.2.2009Tweet

Turun yliopiston ylläpitämässsä historiaverkossa keskustelu on ollut melko laimeaa reippaalla kahdella sadalla viestillä. Vuotta aiemmin samoilla sivuilla, samasta aihepiiristä, keskustelu velloi tuhansissa viesteissä.

Suomi 24:ssa viestejä aiheesta on ollut ja reippaasti yli tuhat kappaletta. Tyypillistä näille viestiketjuille on ollut professori Ylikankaan mustamaalaminen.  Myös Jukka Lindstedt, Tapio Nurminen ja erityisesti allekirjoittanut ovat saaneet kohdata tuhansia halveksivia kirjoituksia.  Tässä keskustelussa on ollut yhteisinä piirteinä eri keskusteluketjujen välillä jakaa kansa upseereihin ja muihin, armeija kapiaisiin ja reserviläisiin, suomalaiset uusoikeistoon ja vasemmistoon sekä ylikankaalaisiin ja eri mieltä oleviin. Myös aika-ajain on esiintynyt jakoa herrat vastaan Suomen kansa. Rajapinnat ovat noudatelleet melko tarkoin suhtautumista Ylikankaan tulkintoihin ja niitä vastustaneisiin tulkintoihin.

Em. Suomi 24:n keskustelu on lähes suora jatkumo vuodevaihteen 2007-8 keskustelusta, joka käynnistyi professori Ylikankaan Romahtaako rintama? -kirjan julkistamisen seurauksena. Kyseisessä julkistamisessa allekirjoittanut kävi esittämässä perustelemansa vastalauseen professorin toiminnasta.

En ole laskenut vuoden takaisen keskustelun viestien määrää, mutta samansuuruisesta “keskustelusta” lienee olleen kyse silloin kuin nyt. Kirjoitusten sävyt ja rintamalinjat olivat myös samanoloisia.

Sadat Suomi 24:n viestit ovat olleet kohdettaan herjaavia valheita. Osassa viesteistä on syyllistytty suoranaisiin kunnianloukkauksiin. Tämänkaltainen viestintä olisi täysin tuomittavaa lehdistössä. Tai jos vastaavia viestejä lähetettäisiin kirjeitse, ne käynnistäisivät varmuudella poliisitutkintoja.

Suomi 24:n nettiketissä kerrotaan että keskustelussa ei saa kehottaa ketään rikokseen tai väkivaltaan; linkittää tiedostoihin tai sivuille, jotka sisältävät ihmisiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa; kirjoittaa rasistisia tekstejä, rasistiset ilmaukset ovat ehdottomasti kiellettyjä; kirjoittaa tai kuvata karkeaa pornografiaa; markkinoida tai mainostaa tuotetta tai palvelua; massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja.

Edellä oleva ei todellakaan kiellä kirjoittamasta mitä tahansa kolmannesta osapuolesta. Tät onkin käytetetty härskisti hyväksi ja “lyöty” keskusteluun osallistumattomia, mutta sen sen objekteja “kuin vierasta sikaa”.

Julkisuuslaki kaipaa jo nyt pikaista uudistamista. Lakia uusittaessa nämä viestiketjut käyvätkin hyvin esimerkeiksi siitä, millainen viestintä ei ole tervettä, eikä kenenkään etu.

Mutta lukekaa itse

parhain terveisin
Jarmo Nieminen 

PS.  Listan tarkistaminen on vielä kesken, esitetty listaus on 22.2.2009 kello 11:sta tilanne. Otan myös milelläni vastaan tiedot muista keskusteluketjuista, joita en ole osannut kaivaa esille tähän listaukseen.

• 081006-090102. 214 viestiä.  Agricola-verkko_1: Teloitettu totuus. 13 821 käyntiä. 
• ———————- 
• 081007-081126. 160 viestiä.  Helsingin Sanomat: TT on kirjaksi laajennettu. kritiikki.
• 081007-081009. 10 viestiä.  Ilkka: Ylikangas höpisee.
• 081007-081015. 727 viestiä.  Iltasanomat: Onko Ylikangas uskottava tutkija?  
• 081008-090220. 217 viestiä.  MTV 3: Ylikankaan tutkielma oman egon pönkittämistä.
• ———————-
• 081008-081016. 16 viestiä.  Suomi24_01: Jokisipilä tyrmää Ylikankaan. 899 käyntiä. 
• 081009-081016.  68 viestiä.  Suomi24_02: Jatkosodan upseerien “murhat”.  214 käyntiä.
• 081010-081017. 41 viestiä.  Suomi24_03: 1941-1944 ammuttiin satoja. 1 221 käyntiä.
• 081011-090131. 43 viestiä.  Suomi24_04: Jukkien toheloitu totuus kirjasta. 1 619 käyntiä.
• 081119-081201. 18 viestiä.  Suomi24_05: Onko netissä sitroen. 619 käyntiä.
• 081031-081103. 119 viestiä.  Suomi24_06: Jokos ammattihistorioitsija löytyi? 1 706 käyntiä.
• 081226-081204. 101 viestiä.  Suomi24_07: Emeritus jyrähtelee taas – ja maa vapisee! 1 887 käyntiä.
• 081202-081220. 113 viestiä.  Suomi24_08: Ylikangas sotketaan suohon. 2 233 viestiä.  
• 081207-081220. 97 viestiä.  Suomi24_09: Verilöyly Viipurissa. 2 024 käyntiä.
• 081208-081218. 125 viestiä.  Suomi24_10: Totuus kesän-44 teloituksista 1 963 käyntiä.
• 081226-090110. 11 viestiä.  Suomi24_11: Vihollistilanteen kehitys Kannaksella 349 käyntiä.  
• 081224-081225. 27 viestiä.  Suomi24_12: Kurin pettäminen Viipurissa. 968 käyntiä.  
• 081231-090106.126 viestiä.  Suomi24_13: Uolan läksytys Ylikankaalle. 2 660 käyntiä.  
• 090105-090124. 56 viestiä.  Suomi24_14: Upseeriversio ja kriittinen versio  1 044 käyntiä. 
• 090215-090222. 178 viestiä.  Suomi24_15: Ylikangas jyrää Nurmisen. 3 751 käyntiä.  
• 0802020-090222. 41 viestiä.  Suomi24_16: Häikiö murskaa Ylikankaan. 996 käyntiä.  
• ———————-
• Tiede.fi: Historiantutkimuksen ongelma – sensaatiohakuisuus
• Uusi Suomi: Uutta tietoa -44 teloitetuista

Tweet

Suomesta 4 906 käyntiä, joista Helsingistä 1 943.

Ensimmäinen luku tarkoitta käyntien lukumäärää ja toinen luku luettujen sivujen lukumäärä käyntikertaa kohden. Kolmas luku kertoo käyntikerran keskimäärisen pituuden. Ensimmäinen prosenttiluku kuvaa uusien käyntien lukumäärä ja viimeinen välitöntä poistumisprosenttia.

1.	Helsinki	1 942	3,7	0:04:10	62,56 %	55,77 %
2.	Vantaa	318	3,5	0:04:55	49,69 %	52,52 %
3.	Turku	255	3	0:04:07	52,94 %	50,59 %
4.	Tampere	217	3	0:02:41	81,11 %	60,83 %
5.	Lappeenranta	205	5,1	0:05:20	72,20 %	47,80 %
6.	Oulu	173	6,3	0:06:43	78,61 %	43,35 %
7.	Jyvaskyla	128	3,4	0:03:31	82,03 %	65,62 %
8.	Kuusankoski	126	5,4	0:06:49	75,40 %	41,27 %
9.	Kauniainen	125	4,6	0:06:05	76,80 %	53,60 %
10.	Lahti	91	3,4	0:03:38	83,52 %	63,74 %
11.	Kuopio	91	2,4	0:02:44	81,32 %	68,13 %
12.	Joensuu	75	2,9	0:02:44	80,00 %	61,33 %
13.	Raisio	72	2,6	0:02:38	77,78 %	58,33 %
14.	Kotka	72	6,2	0:07:45	79,17 %	47,22 %
15.	Hameenlinna	69	4,2	0:03:57	53,62 %	53,62 %
16.	Espoo	61	4,5	0:04:00	78,69 %	52,46 %
17.	(not set)	59	2,7	0:02:13	32,20 %	69,49 %
18.	Kajaani	50	2,9	0:06:20	56,00 %	68,00 %
19.	Rovaniemi	50	4,3	0:03:15	86,00 %	54,00 %
20.	Pori	45	1,9	0:02:30	88,89 %	64,44 %
21.	Seinajoki	44	3	0:02:45	75,00 %	65,91 %
22.	Vaasa	44	2,3	0:02:53	81,82 %	65,91 %
23.	Mikkeli	41	2,1	0:03:15	82,93 %	58,54 %
24.	Vammala	33	1,7	0:01:27	30,30 %	63,64 %
25.	Kemi	30	7	0:08:54	93,33 %	26,67 %
26.	Rauma	29	2,5	0:01:12	89,66 %	75,86 %
27.	Kerava	25	2,4	0:02:43	64,00 %	68,00 %
28.	Jarvenpaa	24	2,9	0:04:35	50,00 %	54,17 %
29.	Kokkola	24	2,1	0:09:41	62,50 %	70,83 %
30.	Savonlinna	23	2,8	0:02:07	56,52 %	65,22 %
31.	Salo	22	2,9	0:03:23	95,45 %	59,09 %
32.	Pukkila	20	5,3	0:02:21	25,00 %	35,00 %
33.	Imatra	18	3,4	0:02:34	94,44 %	55,56 %
34.	Kangasala	17	1,5	0:02:14	47,06 %	70,59 %
35.	Hyvinkaa	15	4,9	0:03:39	73,33 %	60,00 %
36.	Porvoo	13	1,4	0:02:22	100,00 %	76,92 %
37.	Ylivieska	13	3,3	0:01:34	76,92 %	61,54 %
38.	Nurmijarvi	13	5,3	0:02:57	69,23 %	61,54 %
39.	Raahe	10	2,9	0:01:31	90,00 %	60,00 %
40.	Heinola	10	4	0:03:00	100,00 %	70,00 %
41.	Uusikaupunki	9	1	0:00:00	33,33 %	100,00 %
42.	Jyska	9	5,8	0:09:56	66,67 %	33,33 %
43.	Iisalmi	9	1,1	0:00:31	88,89 %	88,89 %
44.	Lohja	8	4,3	0:02:19	75,00 %	75,00 %
45.	Vuokatti	7	2,9	0:07:55	71,43 %	57,14 %
46.	Riihimaki	7	3,7	0:07:09	100,00 %	28,57 %
47.	Varkaus	6	3,2	0:11:31	83,33 %	33,33 %
48.	Anjalankoski	6	3,5	0:02:53	50,00 %	66,67 %
49.	Kauttua	6	2,2	0:03:58	100,00 %	66,67 %
50.	Forssa	6	7,2	0:07:40	50,00 %	33,33 %
51.	Karkkila	6	3,2	0:06:14	83,33 %	50,00 %
52.	Jokioinen	5	5,2	0:13:31	60,00 %	20,00 %
53.	Joutseno	5	4,8	0:03:10	80,00 %	60,00 %
54.	Nokia	5	3,2	0:02:45	80,00 %	20,00 %
55.	Kirkkonummi	5	5,8	0:03:11	80,00 %	40,00 %
56.	Littoinen	5	2,6	0:00:37	100,00 %	80,00 %
57.	Nummela	5	1,8	0:00:27	100,00 %	80,00 %
58.	Jakobstad	5	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
59.	Ilmajoki	4	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
60.	Mantta	4	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
61.	Hamina	4	1,5	0:04:27	100,00 %	75,00 %
62.	Alajarvi	4	1,5	0:00:10	100,00 %	50,00 %
63.	Vuorela	4	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
64.	Toysa	4	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
65.	Lovisa	3	5,3	0:07:30	100,00 %	33,33 %
66.	Saarijarvi	3	1,7	0:01:22	100,00 %	66,67 %
67.	Siuntio	3	1,3	0:00:02	100,00 %	66,67 %
68.	Ikaalinen	3	1,3	0:00:23	100,00 %	66,67 %
69.	Ylojarvi	3	1,7	0:00:38	100,00 %	66,67 %
70.	Laitila	3	1,3	0:00:43	100,00 %	66,67 %
71.	Kalvia	2	2	0:01:19	100,00 %	50,00 %
72.	Tohmajarvi	2	5,5	0:13:48	100,00 %	0,00 %
73.	Kempele	2	2	0:06:07	50,00 %	0,00 %
74.	Tornio	2	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
75.	Ii	2	2	0:00:25	100,00 %	50,00 %
76.	Kaustinen	2	2	0:00:23	50,00 %	50,00 %
77.	Myllykoski	2	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
78.	Valkeakoski	2	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
79.	Vesilahti	2	2,5	0:01:17	100,00 %	0,00 %
80.	Tammela	2	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
81.	Virrat	2	2,5	0:01:43	100,00 %	50,00 %
82.	Kausala	2	5	0:01:24	100,00 %	50,00 %
83.	Loimaa	1	7	0:05:59	100,00 %	0,00 %
84.	Jamsa	1	5	0:04:58	100,00 %	0,00 %
85.	Lestijarvi	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
86.	Kristiinan Kaupunki	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
87.	Rajamaki	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
88.	Evijarvi	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
89.	Ekenas	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
90.	Hango	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
91.	Karis	1	52	0:11:27	100,00 %	0,00 %
92.	Pirkkala	1	8	0:02:55	100,00 %	0,00 %
93.	Rautalampi	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
94.	Huittinen	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
95.	Pulkkila	1	3	0:21:21	100,00 %	0,00 %
96.	Vora	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
97.	Ilomantsi	1	4	0:11:37	100,00 %	0,00 %
98.	Noormarkku	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
99.	Mariehamn	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
100.	Kauhava	1	2	0:00:39	100,00 %	0,00 %
101.	Leppavirta	1	4	0:01:03	100,00 %	0,00 %
102.	Taivalkoski	1	12	0:04:42	100,00 %	0,00 %
103.	Paltamo	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
104.	Nilsia	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
105.	Pietarsaari	1	2	0:22:01	100,00 %	0,00 %
106.	Jamsankoski	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %
107.	Teuva	1	11	0:15:06	100,00 %	0,00 %
108.	Parkano	1	1	0:00:00	100,00 %	100,00 %

Tweet

Oheinen raportti säilytetään Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä. Materiaalin sijoituspaikka on Hc 1, Liittoutuneiden valvontakomissiolle vuonna 1946 luovutettu aineisto. 

Kyseessä on siis Eino Jutikkalan Valtion tiedotuslaitokselle ja päämajalle laatima kertomus matkastaan 10. divisoonassa kesä-heinäkuun vaihteesta vuodelta 1944. Divisioona oli ollut Neuvostoliiton suurhyökkäyksen painopisteessä Valkeasaaressa 10.6.1944. Sieltä edellen suuria tappiota kärsien divisioona vetäytyi länsi-Kannaksella Viipurin päätien suunnassa kohti Viipuria. 

Mannerheim määräsi 17.6.kenraalimajuri Johannes Sihvon tilalle 10. divisioonan komentajaksi eversti Kai Savonjousen. Seuraavana päivänä divisioona määrättiin IV armeijakunnan reserviksi ja siirettiin Viipurinlahden länsipuolelle, jossa divisioona luovutti rintamavastuun 17. divisioonalle 22.6.1944. Nyt V armeijakuntaan kuuluvana yhtymänä 10. divisioona siirettiin armeijakunnan oikealle siivelle Vahvialan-Tervajoen alueelle. Kesäkuun lopulla taistelut tällä alueella olivat vähäisiä. Samanaikaisesti kesä-heinäkuun vaihteessa alueelle saapui divisioonan naapuriksi Säkkijärvelle saksalainen 122.divisioona.

Kirjoituksessa olevat kursivoinnit eivät ole alkuperäisessä (valvontakomissiolle luovutetussa) tekstissä. 

8.2.2009
Jarmo Nieminen

Jäljennös
EJ/LL/3

Selonteko tiedoitusmatkasta 10 D:n alueelle

21. – 3.7.1944.

Matkalla pidin kaikkiaan 23 tiedoitustilaisuutta (Liite A). Milloin kuulijoina oli pelkästään upseereja, annoin luottamuksellisen tilannekatsauksen, milloin kuulijoina oli myös aliupseereita ja miehistöä, esitin maamme ulkopolitiikan tärkeimmät ratkaisut vuodesta 1939 lähtien ja perustelut niihin. Viimeksimainittujen tilaisuuksien päätyttyä saattoivat upseerit kokoontua erikseen kuulemaan joitakin täydentäviä tietoja, sikäli kun heitä varten ei erikseen ollut järjestetty varsinaista tiedoitustilaisuutta. Kaikkien esitysten jälkeen oli varattu mahdollisuus keskusteluun: kuulijoilla oli tilaisuus tehdä kysymyksiä niistä asioista, joista he halusivat täydentäviä tai selventäviä tietoja. Tiedusteluja tehtäessä käytetyistä puheenvuoroista kävi joissakin määrin selville, mitkä probleemit miehiä askarruttivat, miten erinäisiin poliittisiin kysymyksiin suhtauduttiin ja mitä huhuja oli liikkeellä. Upseeripiireissä ja myöskin pienemmissä miehistöryhmissä koettiin myöskin itse kyselemällä päästä selville poliittisluontoista mielialatekijöistä. Kun keskustelu liikkui melko vapaasti jouduttiin joskus toisillekin aloille, mutta vältin puuttumasta lomia, kuria ym. puhtaasti sotilaallisia mielialatekijöitä sivuaviin seikkoihin. Korostan sitä, että pidin koko ajan matkani varsinaisena tarkoituksena tiedoitustoimintaa, siihen luettuna tiedusteluihin vastaaminen, ja että kuva mielialoista 10 D:ssä jää perin niukan aineiston vuoksi hataraksi. Kaikki seuraavassa esittämäni sitaatit ovat julkisista tilaisuuksista, ei yksityisistä keskusteluista.

- 2 -

Ylempi päällystö suhtautui toimintaani poikkeuksetta suopeasti ja luottamuksellisesti, ja sen taholta tullut tuki epäilemättä lisäsi tiedoitusten arvovaltaa. Aivan vailla merkitystä toimintani menestymiselle ei liene ollut se, että alemman päällystön joukossa tapasin useita oppilaitani yliopistosta. Minulla ei ollut mahdollisuutta tutkia, saapuiko miehistö ja alipäällystö haluttomasti vaiko mielellään tilaisuuksiin, joihin se oli komennettu, mutta ainakin upseereja ne näyttivät kiinnostavan. Poikkeuksen muodosti muuan kapteeni, joka ottaessaan minut vastaan selitti, että kyllähän nämä samat tiedot saadaan sanomalehdistä ja radiostakin – lisäten vain pakotetun kohteliaasti, että voihan olla hyvä kuulla niistä suullinen esitys. Hyvästellessään hän kuitenkin selitti hiukan muuttuneella äänensävyllä tälläisten tilaisuuksien olevan tärkeitä. Jos aika olisi sallinut minun joidenkin päivien kuluttua kiertää uudelleen samoissa yksiköissä, olisi koettanut tutkia tiedoitusten välitöntä vaikutusta. Ehkä olisin kuitenkin itse ollut jäävi siihen, ja kun tähän tutkimukseen ei ollut tilaisuutta, pidätyn tässä lausumasta mitään siitä, mikä merkitys tiedoituskiertueella oli mielialojen hoidolle.

Miehistön keskuudessa on puhuttu ja puhutaan paljon rauhasta, ja kerta kerran jälkeen on asetettu määräaikoja, jolloin suursodan tai meidän sotamme (välistä epäselvää kummanko) pitäisi loppua. Tämä juttelu perustuu kuitenkin enemmän tendenssittömään toiveajatteluun ja ”selvänäkijöihin” kuin poliittisiin laskelmiin. Yleinen käsitys on se, että nämä uudistetut termiinit ovat pikemmin positiivinen kuin negatiivinen mielialatekijä, eivätkä ne heikennä taistelutahtoa, sillä niitä ei oteta kovin vakavasti. Erään väitteen mukaan kevättalven rauhankeskustelujen aikana ei ehtojen tultua tunnetuiksi ”ollut ketään, joka olisi halunnut rauhaa”, vaan päinvastoin miehiä olisi harmittanut se, että kaikkien menetysten jäl-

- 3 -

keen Neuvostoliitolle olisi vielä ollut tehtävä myönnytyksiä siitä, mistä 1941 lähdettiin. Toisaalta kerrottiin, että joillakin nuorilla upseereilla, joiden luvut olivat kesken, oli tällöin toiveajattelua rauhanteon mahdollisuuksista, ja he laiminlöivät tehtäviään siinä ajatuksessa, että rauha joka tapauksessa kohta tulisi; kun rauhankeskustelu päättyi kielteisesti, oli pettymys näissä piireissä suuri.

Mainittujen upseerien kohdalla siis puhtaasti henkilökohtaiset syyt loivat pohjan poliittisille kannanotoille. Tämän toteamuksen voi ulottaa paljon laajemmallekin, ja hiukan kärjistettynä lausua seuraavassa muodossa: jos joku on sairas, jos joltakin on kaatunut veli, jos joku on syystä tai toisesta katkeroitunut, on hän ärtyneessä mielessään alkanut moittia maan hallitusta siitä, että tämä ei ole saanut rauhaa aikaan. Vasta tässä vaiheessa alkaa näissä yksilöissä tuntua Englannin radion vaikutus, ja sen väitteitä toistetaan siksi, että niissä on annettu muoto samoille syytöksille, joita asianomainen jo etukäteen on mielessään hautonut. Sensijaan estää jo suomalainen itsepäisyys henkisesti tasapainoisen yksilön omaksumasta Englannin radion väitteitä, vaikka hän niitä kuuntelisikin. Vihollispropagandan ja rauhankeskustelujen suoranainen demoralisoiva vaikutus lienee sen vuoksi vähäinen.

Mutta saman toteamuksen voi ulottaa vieläkin laajemmalle kesäkuun 9. päivän jälkeen alkaneeseen hiippailuun. Panssarikauhu, ”maatalouskoneiden” ja vihollisen tykistön moraalinen vaikutus oli niin suuri, että henkinen tasapaino järkkyi varsin yleisesti. Tällöin alkoi moni tasapainonsa menettänyt toistaa ajatuksia, jotka välittömästi tai piilotajuisesti juontavat juurensa vihollispropagandasta tai jotka saneli yksinomaan pyrkimys säilyttää oma henki niin kauan kuin mahdollista. Hiippailijat ovat perustelleet menettelyään sillä, että sota loppuu pikemmin, kun jokainen jättää rintaman tai kun ainakin on

- 4 -

tultu Moskovan rauhan rajalle, tai että on paras paeta mahdollisimman kauas länteen ja sitten näytellä kommunistia, koska ryssän etenemistä ei kuitenkaan voida estää. On syytä tässä yhteydessä mainita, että jo Kivennavalla kiinniotetut hiippailijat ovat vedonneet siihen, että he sanoivat tietävänsä armeijan saaneen käskyn vetäytymisestä Viipurin–Vuoksen linjalle. Ilmeisesti samanlaisella mielialapohjalla levisi kesäkuun lopussa huhu, että juhannuksena ”olisi saatu rauha”, ellei Saksa olisi sitä estänyt.

Mutta yleensä Ribbentrop-sopimuksen sotilaallinen puoli herätti jakamatonta tyydytystä. ”Kun usko omiin voimiin oli häipynyt”, ajateltiin saksalaisten apujoukkojen tulosta, ”sotilaallisesti ja käytännöllisesti, ei poliittisesti.” Niiden saapuminen oli eräs viime aikojen positiivisimpia mielialatekijöitä. Koska 10 D:n sijoitus oli sellainen, että suomalaiset ja saksalaiset joutuivat alituisesti kosketuksiin toistensa kanssa, kiinnitin tarkkailussani erikoista huomiota siihen, miten saksalaisiin suhtaudutaan. Tähän mielialatekijään palattiin sitä paitsi spontaanisestikin keskusteluissakin. En sivuuta tätä kysymystä tässä selonteossakaan, vaikka sillä tätä kirjoitettaessa on pelkästään historiallinen merkitys.

Monet aliupseerit ja jotkut miehetkin, upseereista puhumattakaan, osaavat sen verran saksaa, että pystyvät keskustelemaan aseveljien kanssa, ja jokainen ymmärtää ainakin sen, mitä saksalainen tarkoittaa sanoessaan: Iwan weg. SS-miehet toimivat tulkkeina ja välittäjinä. ”Saksalaisilta haetaan voimanlisää. Saksalaiset väittävät heillä olevan loppumattomat reservit, ja heidän varaukseton voitonuskonsa, jota heidän ei edes tarvitse itselleenkään perustella, on tehnyt vaikutuksen suomalaisiin. Ihaillaan saksalaisten iloisuutta, jonka he ovat säilyttäneet vieraallakin maalla, ”suomalaiset murjottaisivat, jos heidät vietäisiin sotaan yhtä kauas kotoa”. Myöskin saksalaisten urhool-

- 5 -

lisuus saa nyt tunnustusta, kuten näkyy sivumennen mutta juuri siksi sitä vakuuttavammin sellaisesta ”pelkäämiskuoppia” koskevassa keskustelussa annetusta lausunnosta kuin ”saksalaisetkin, vaikka eivät pelkää, suojautuvat”. Vielä vuosi sitten muodissa ollutta alppikenkälaulua ei enää lauleta, ja joskaan suomalainen sotamies ei nytkään tee kunniaa saksalaiselle upseerille, on suhde parempi kuin missään aikaisemmassa sodan vaiheessa.

Miehistöä myöten seurataan harrastuksella melko kaukaisiakin maailmantapahtumia, kuten kävi selville tehdyistä tiedusteluista. Monet niistä koskivat Saksaa tai sen kestokykyä; merkillepantavaa oli, että ainoakaan tiedustelu ei sivunnut välirikkoa Amerikan kanssa tai yleensä suhteitamme anglosakseihin, mitkä kysymykset useasti tulevat esille siviilihenkilöille pidetyissä tilaisuuksissa. Esitän seuraavassa tärkeimmät niistä suursodan aikaisista politiikkamme tai sodankäyntimme probleemeja koskevista kysymyksistä, jotka kerran tai useammin keskusteluissa tehtiin ja jotka siis näyttävät askarruttavan miesten mieliä. Esitän ne seuraavassa yhtä siekailematta kuin ne minullekin esitettiin.

Olisiko syksyllä 1941 saatu rauha ja olisiko Neuvostoliitto silloin antanut meille vuoden 1939 rajat? Estikö Saksa Suomea tekemästä rauhaa?

Miksi edettiin Itä-Karjalaan? Jos ei olisi menty sinne, eikö ryssä olisi nyt meille ”suopeampi” ?

Miksei syksyllä 1941 valloitettu Pietaria? Tätä kysymystä näyttää Kannaksen suurhyökkäyksen jälkeen uudelleen rubetun pohtimaan.

Miksei talvella 1942 vallattu Sorokkaa?

”Onko kaikki se totta, mikä meille virallisesti ilmoitetaan” kysyi muuan vilpitön korpraali suoraan asiaan käyden.

Upseerien kesken arvosteltiin toisinaan hyvinkin ankarasti kevään 1944 rauhankeskustelua, nimenomaan eräitä nimeltä

- 6 -

mainitsemattomia sanomalehtiä, sensuuria, joka sallii rauhaa vastaavien mielenilmaisujen julkitulon, jopa eduskunnassa käytettyjä puheenvuorojakin, ”Tälläiset lausunnot ovat tuottaneet meille paljon tappioita.”

Miksi VT-linja rakennettiin niin lähelle rajaa?

Miksi uhrattiin varoja rakennustöihin Itä-Karjalassa?

Viimeaikaiset tapaukset ovat jälleen tehneet Itä-Karjalasta jonkinmoista ärtymystä herättävän, joskin toisarvoisen mielialatekijän. Paheksuttiin siellä suoritettuja linnoitustöitä ja huomautettiin, että kaikki sinne hukatut varat olisi pitänyt käyttää Kannaksen linnoittamiseen.

Onko totta, että ”rauhanpuolueen” taholta ryhdyttiin juhannuksena vallankaappaukseen, joka tukahdutettiin? onko totta, että Paasikivi on vangittu?

Onko Suomen marsalkka sanonut, että rauha on tehtävä mihin hintaan hyvänsä?

Useasti kuuli kysymyksen, vallataanko Viipuri tai koko Kannas takaisin. Kysymyksen sanamuodosta havaitsi, että tällaista toimintaa odotettiin ja että pikemminkin haluttiin tiedustella vain aikaa. ”Kaikki ovat sitä mieltä, että se on otettava takaisin”, lausui muuan kersantti innostuneesti, kun taas muuan toinen aliupseeri selitti: ”Jos saataisiin 2-3 divisioonaa saksalaisia puhkaisemaan reiän, otettaisiin Kannas takaisin.” Henki oli noussut, vakuuttivat upseerit, niissä vastaiskuissa, joita oli jouduttu suorittamaan.

Muista mielialatekijöistä mainittakoon paitsi tietysti lomia siviiliväestön pako Ruotsiin, Thordenin laivat ja ensi talven leipä sekä karjalaisille sotilaille evakuoitujen kohtelu maanviljelijöille töiden sujuminen kotona. Toivottiin, että evakuoidusta, mutta edelleen hallussamme olevista pitäjistä saataisiin kuljettaa turvaan niihin jäänyttä irtaimistoa, jonka olemassaolon sotilaat omin silmin saattoivat joka päivä nähdä.

- 7 -

Sotilaat olivat itse todenneet sen, että ”Moskovan radio” oli välittänyt terveisiä sellaisilta muka vangiksi joutuneilta miehiltä, jotka edelleen palvelevat suomalaisissa joukko-osastoissa.

Ruotsinkielinen miehistö ja alipäällystö siinä ainoassa yksikössä, jossa heitä tapasin, tiedusteli ennen kaikkea Ruotsiin liittyviä asioita: Ruotsin suhtautumista rauhankysymykseemme, kauppaamme Ruotsin kanssa, olisiko meillä oikeus (!) saada Ruotsista enemmän apua jne. Viimeksimainittu kysymys on ilmaus sellaisesta realiteeteille vieraasta, teoreettisesta ajattelutavasta, joka oli suomalaisella taholla harvinaista, ja joka käy räikeästi ilmi sanonnasta: ”Kyllä me lopuksi selviämme, sillä tätä suursotaa käydään pienten valtioiden riippumattomuuden puolesta.” Tässä keskustelussa esitettiin myös seuraava anglosaksilaisiin suhteisiimme viittaava kysymys: ”Vaikeuttaako Saksan kanssa tehty sopimus asemaamme suursodan päättyessä?”

                                                                 Tohtori   EINO JUTIKKALA

                                                                               Eino Jutikkala

Jakelu:
VTL:n päällikkö 1
PM: TTusos    2

 Jäljennöksen oikeaksi todistaa, Sota-arkistossa, Helsingissä, joulukuun 13 p:nä 1946.

Sota-arkistonhoitaja   [allekirjoitus]  

                                     Lauri Kujala.

T.K.N:o     680     .

Tweet

IV ARMEIJAKUNNAN ESIKUNTA
Valistustoimisto
23.8.44
286/TN/MH

IV AK:n Valistusohje N:o 2/44

Asemasotavaiheen aikana valistustoiminnassa käytettiin lukuisia, mitä monipuolisimpia, usein melko rauhanomaisiakin työmuotoja. Vallitseva tilanne (huomioonottaen kesä-heinäkuun suuret tapahtumat, joukkojen taistelumoraalissa esiintyneet rakoilemiset, yleiseen sotaväsymykseen, vihollispropagandan vaikutuksen jne.) pakottaa kuitenkin suorittamaan niitten karsinnan. Monet aikaisemmin soveliaat työalat on jätettävä, ja toiminta keskitettävä tilanteen ja ajan vaatimusten sanelemiin harvempiin, mutta sitä tehokkaammin hyväksikäytettäviin työmuotoihin. 

Niinkuin ohjekirjassa ”Rintamajoukkojen sodanaikainen valistustyö” mainitaan on valistustyön tarkoituksena

”Taisteluhengen luominen, kohottaminen ja ylläpitäminen.”

Tämän tehtävän suorittamiseen on juuri nyt kaikki ponnistukset keskitettävä, ja työhön lähdettävä korostamalla kunnian, velvollisuuden ja kurin merkitystä armeijan moraalisen tason perustana.

Menestyksellisen sodankäynnin tärkeimpänä edellytyksenä on, että joukkojen taisteluhenkin on kestävä, luja, voitontahtoinen. Hyvälle taisteluhengelle on ominaista, että miehet ovat tietoisia sodan päämääristä ja omaavat vakaumuksen, että asiamme on oikea ja että koko kansamme ja sen yksityisten jäsenten pelastamiseksi tuholta vaaditaan jokaisen miehen tinkimätöntä velvollisuutensa täyttämistä.

Vihollisen suurhyökkäystä edeltänyt asemasotavaihe ei mennyt jättämättä jälkiä joukkojen mielialoihin, eikä perimmäinen syy kannaksen katastofiin siten ollut, kuten on tahdottu väittää, yksinomaan vihollisen murskaavassa ylivoimassa, vaan joukkojemme taistelumoraalin ja kurin madaltumisessa. Suomalainen soturihenki oli heikentynyt. Siirryttäessä sodan ratkaisuvaiheeseen on tässä suhteessa saatava aikaan pikainen parannus. Kaikki ponnistukset ovat kuitenkin turhia, ellei nimenomaan upseeristo tajua oman osuutensa merkitystä. Upseerin henkilökohtainen osuus on ratkaiseva tässä – kuten yleensä taistelutoiminnassa- ja sen vuoksi jokaisen upseerin velvollisuus on aikaa hukkaamatta ryhtyä kaikkiin toimenpiteisii alaistensa taisteluhengen parantamiseksi. Upseerin oma esimerkki on tärkeydeltään N:o 1. ”Millainen johtaja, sellainen joukko”. Erikoisesti tämä koskee komentajia ja perusyksiköitten päälliköitä; he ovat vastuussa miestensä taisteluhengestä ja kaikesta, mikä vaikuttaa sen kehitykseen.

Sodassamme on kysymys kansamme säilymisestä tai tuhoutumisesta. Vain voitokas taistelu takaa turvallisen tulevaisuuden. TÄmän päämäärän saavuttamiseksi kaikki muu on pientä, sekin, mitä henkilökohtaisesti ehkä menetämme lähimpien kuukausien aikana.

Taistelutahdon ja kurin kohottamis- ja ylläpitämiskeinot ovat riippuvaisia yksityisen sotilaan ajattelutavasta. Alaisensa tunteva johtaja osaa valita kunkin joukon ja yksilön kohdalla parhaat tavat. Näistä annettakoon seuraavassa muutamia viitteitä:

1. Vihollisen tarkoitusperien selvittely: vih:n toiminta tähtää kansamme täydelliseen hävittämiseen maan päältä; sen suorittamat kammottavat tihutyöt omassa, valtaamissaan ja muissa maissa osoittavat sen menetelmät (Inkerin kärsimyksentie, Sodankylä, Savukoski, Saitajärvi, Lokka; Eestin ja Baltian maitten tapahtumat ryssän hallinnan aikana; Katyn).
    
2. Taistelumme tarkoitus. Joukoille selvitettävä, miksi, jouduimme sotaan ja miksi meidän on edelleen taisteltava. Miksi ja minkä puoliesta jokaisen suomalaisen kannattaa taistella? Sodan voittamisen ehdoton välttämättömyys: ”taisteleminen on välttämätöntä, eläminen ei.” Jos me herpaannumme, uusiutuvat Savukosken ja Sodankylän kauhunteot – omissa kodeissamme. – Torjuttava vihollisen väite ”herrain sodasta”.
    
3. Tinkimättömän kurin välttämättömyyden korostaminen menestyksellisen sodankäynnin perusedellytyksenä. Kurissa on armeijan voima: Upseerin oman esimerkin lisäksi huomioitava mm. seuraavat keinot:

 a) entistä tunnollisempi huolenpito alaisista ja oikeudenmukaisuus;

b) toimettomuuden estäminen;

c) vetoaminen miesten kunnian- ja velvollisuudentuntoon;

d) jatkuvasti kurittomuutta osoittavien miesten erikoiskäsittely;

e) käsky ja kiellot (esimerkkejä: ei saa koskaan antaa lupauksia tai edes toiveita lomista, lepoonpääsystä jne., ellei ole ehdottoman varmoja tietoja niistä, eikä ”hyvitellä” miehiä tinkimällä annetuista käskyistä);

f) rangaistukset, rangaistusseuraamusten (ml. pakeneminen, karkuruus) selostaminen;

g) aliupseerien arvovallan ja pätevyyden kohottaminen sekä h) omakohtainen ja miesten jatkuva sotilaallinen kehittäminen.

                     
4.  Voitonuskon ylläpitäminen. Saksan antama välillinen (vihollisjoukkojen pääosan sitominen tätä kuluttaviin taisteluihin muilla rintamilla) ja välitön apu (taloudellinen ja sotilaallinen) Huolimatta vieraan avun merkityksen tunnustamisesta tähdennettävä vanhaa totuutta: Oma apu, paras apu! Osoitettava miehille pätevin, todenmukaisin tiedoin mahdolliseksi voittaa edessä olevat vaikeudet yhteisin ponnistuksin. Samalla on kuitenkin korostettava, että vain yksimielisinä toimien niistä selviydymme. Ainoastaan ryssän etujen mukaista on Suomen tuhoutuminen, ei sivistyskansojen. Aikaisempien sukupolvien vaikeudet ja taistelut itää vastaan sekä niitten voittaminen esitettävä historiasta otetuin esimerkein. Sankaritekojen esilletuonti ja tunnuksenanto niille.

5. Taistelu karkuruutta vastaan. Osoitettava, että karkuruus on rikos aseveljiä, omaisia, kotiseutua, koko kansaa kohtaan; korostettava sen kunniattomuutta ja häpeällisyyttä. Ei ole unohdettava muistuttaa mieliin, että lukuisat kaatumiset ja haavoittumiset ryssän yleishyökkäyksen aikana johtuivat valitun aseman jättämisestä ja joko lähdettäessä karkumatkalle tai ”hiippailtaessa” selustaan. Toisaalta on heikkotahtoisia ja horjuvia taistelutovereita toisten taholta henkisesti tuettava painostamalla samaan yksikköön ja joukko-osastoon kuuluvien kohtalonyhteyttä ja sitä, että suurimmassakaan vaarassa ei toveria jätetä pulaan, esim. vihollisen käsiin. On esimerkkejä ryhmistä ja joukkueista, joissa on tehty hiljainen sopimus, jonka mukaan asetoveri pelastetaan, jos hän joutuu vaikeaan tilanteeseen esim. haavoittuneen.      

6. Luottamuksen ylläpito maan johtoon. Suomen Marsalkka, johon olemme tottuneet luottamaan, on valtion johdossa. Hän on valinnut hallituksen, joka nauttii eduskunnan ja kaikkien kansalaispiirien luottamusta. Valtion ja sodan johdolla on käytettävänään tiedot tilanteen arvioimiseen, ei yksityisillä kansalaisilla. Johtomiehet arvostelevat tapahtumia yksinomaan Suomen edun kannalta, niinkuin kukin maa tekee. On lapsellista kuvitella ulkomailta meille tulevien neuvojen lähtevän meidän etujemme valvomisesta; ulkomaisen propagandan yksinomaisena tarkoituksena on muokata meidän mielialojamme lähettäjän etujen mukaisesti.

Se, että luotamme johtoon ja erikoisesti Suomen Marsalkan kaukonäköisyyteen, ei päästä meitä pienimmästäkään vastuusta. Ihmeitten aika on ohi. Auttakaamme itseämme, niin Jumalakin auttaa meitä. Jokaiselle on entistäkin tiukemmin tähdennettävä hänen henkilökohtainen vastuunsa suuruutta ja sitä, että nyt vaaditaan jokaiselta hänen kykynsä viimeistä voimanhiukkasta myöten.

                      ARMEIJAKUNNAN KOMENTAJA

                                         Kenraaliluutnantti     merk. T. Laatikainen.

                      Va. esikuntapäällikkö

                                                         Eversti   Y. Hautala

T.K.N:o 676    

Tweet

olen laittanut oheisen selvittämäni arkistomateriaalin ja aiheesta laatimani artikkelit sinun käyttöösi. Materiaali perustuu vuosina 2005-2008 tekemiini arkistotutkimuksiin Huhtiniemestä,  väitteisiin 20. prikaatin sotilaiden teloituksista sekä rintamakarkureiden kiinnioton ja palautuksen järjestelyistä IV ameijakunnan alueella. Materiaali liittyy kesään 1944. Aiemmin tuottamani materiaalin toimittaminen verkkoon jatkuu kaiken aikaa …

Nyt julkaisemani materiaali on siis laatimieni artikkelien, alusten ja priiffausten tausta-aineistoa. Voit lähettää minulle palautetta aineistosta ja/tai lähettää aiheeseen liittyvää materiaalia osoitteeseen palaute [at] jarmonieminen.fi. Samoin voit kommentoida mitä tahansa tekstiäni.

En hyväksy näillä sivuilla kenenkään solvaamista!

Pahoittelen sitä, jos esitystapani on toistaiseksi vähän horjuvaa. Se ryhdistyy kyllä. Anna palautetta.

Omat kiinnostukseni kohteet ovat sodiss kadonneet, kesän 1944 henkilöstölogistiikka ja sotapoliisitoiminta. Pidän tekstin sisällön em. mukaisena.

Helsingissä 7.10.2008, parhain terveisin, ja hyviä tiedonsurffausretkiä toivotellen
Sivuston tekijä ja ylläpitäjä Jarmo Nieminen.

PS. Taululukot ja sivut “oikenevat” kun klikkaat sivun Sini-vihreää otsikkoa.Tweet

Tilastot perustuvat Sota-arkiston internet-tietokantaa. Tilastoajon on tehnyt tietokannan ylläpitäjä tutkija Anna-Maija Ortamo-Närvä. Tilanne 18.10.2007

Vuosi 1944 on taulukossa kokonaislukuna, koska Lapin sodan aikana kuolleista osa on sairastunut jo jatkosodan aikana, eli kuukausi- ja päiväerottelu ei kerro samaa kuin kuolleeksijulistettujen kohdalla. Sen sijaan vuosi 1945 on kuukausittain, koska tiedostossa on sotien jälkeen v. 1945 kuolleita.

Lisäksi tiedostossa on tällä hetkellä 288 menehtynyttä, joiden kuolinsyytä ei tiedetä. ”

Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedostosta löytyy tällä hetkellä (18.10.2007) kuolleeksijulistettuja seuraavasti:

- talvisota: 1 731
- jatkosota: 3 554
- Lapin sota 26

JK. Tilanne 1.9.2008 on 5 321 (em. tilanne 5 311).Tweet

Tweet