Sotapoliisi toimintakäskyn kolmantena kohtana olivat ohjeet yksiköistä poistuneiden sotilaiden kokoamiseksi. Sotilaat tuli koota a) 2. Sotapoliisikomppanian (2.SPol.K:n) komentopaikalle, b) 10. Sotapoliisikomppanian (10.SPol.K:n) Uudenkirkon kirkonkylään perustamaan kokoamispaikkaan ja c) 10.SPol.K:n Seivästön kylään perustamaan kokoamispaikkaan. Neljäntenä ja viimeisenä käskyn kohtana käskettiin sotavankien kuljetusjärjestelyt. 10.SPol.K tuli kuljettaa perustamaltaan Uudenkirkon kirkonkylän kokoamispaikalta sotavangit Sotavankien Järjestelypaikka numero 2:een (Sv.Järj.p.no 2:en) ja yhtymät Sv.Järj.p.no 1:en. 2.SPol.K kuljettaa sotavangit järjestelypaikoiltaan Viipuriin sotavankileiri 6:een (Sv.leiri 6:een).

2.SPol.K:n komentopaikka sijaitsi Muolaan Sormula–Hirvola maastossa. Komppanian tehtävänä [2] oli perustaa [3] Sotavankien Järjestelypaikan numero 1:n Sormula–Hirvola maastossa ja Sotavankien Järjestelypaikan numero 2:n Kaukjärvellä sotavankien työleirin alueella. Toisena tehtävänä oli suorittaa partiointia Kivennavan–Viipurin maantien suunnassa yksiköistään poistuneiden sotilaiden palauttamiseksi yksiköihinsä.

10.SPolK:n komentopaikka sijaitsi Perkjärven asemakylässä. Komppanian a-tehtävänä oli huolehti asettamillaan vartioilla järjestyksen ylläpitämisestä Mustamäen, Kanneljärven, Perkjärven, Viipurin ja Koiviston asemilla avustaen myös voimiensa mukaan evakuoitavaa siviiliväestöä. B-tehtävänä oli partioida Uudenkirkon–Viipurin ja Seivästön–Koiviston maanteiden suunnassa yksiköistään poistuneiden sotilaiden palauttamiseksi.

Neljä päivää suurhyökkäyksen alkamisesta IV Armeijakunnan Esikunta antoi selkeät tehtävät joukoistaan poistuneiden kokoamiseksi. Samassa käskyssä käskettiin noutoperiaatteet sotapoliisikomppanioiden ylläpitämiltä kokoamispaikoilta sekä käskettiin Viipurin komendantin viraston toimenpiteet. Armeijakunta oli siis tiedostanut ongelman vakavuuden. Käskystä myös ilmenee, että jo käskyn antamispäivänä 2. ja 10.SPol.K:n kokoamispaikat oli perustettu. Samassa ongelmakentässä käskettiin myös sotavankien käsittely ja kuljettaminen. Myös evakkojen auttamiseen kiinnitettiin huomiota.

Yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali E. Heinrich antoi 20.6.1944 ohjeen, jossa päämaja määritteli sotilaskarkurien käsittelyn. Ohjeen mukaan ”kaikki rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit myöskin ne, jotka on sotilasviranomaisten toimenpiteestä passitettu vankiloihin on viipymättä palautettava ao. yhtymänsä henkilötäydennyskeskukseen taikka, ellei henkilötäydennyskeskusta saada selville, HTK 1:n yhteydessä toimivalle elimelle”. Henkilötäydennyskeskuksista joukko-osastoon palautettujen karkurien nimet tuli ilmoittaa valvovan suojeluskuntapiirin esikunnalle ja pakkokeinoissa henkensä menettäneiden tiedot heti Päämajan Järjestely 2:en ja Komento 7:än. [4]

Käskyssä myös määriteltiin esimiehen aseenkäyttövaltuuksia pakkotilanteissa. Ohjeen mukaan ”on hänet (karkuri) pakkokeinoin, tarpeen tulleen ankarintakin aseellistakin pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen.” Päämaja tuki tällä ohjeellaan alaisiaan, heidän ollessaan vaikean moraalisen tilanteen edessä, miten toimia, kun selustassa otetaan kiinni karkuri.

Edellä esitetty käsky osoittautui epäselväksi, jopa niin epäselväksi, että sitä on tulkittu uusimmassakin kirjallisuudessa hyvin ymmärtämättömästi. HTK 1 oli käskyn antamishetkellä vasta ryhmittymässä Taavettiin kun Lappeenrannasta ei HTK 1:lle juuri tuolloin löytynyt tilaa. HTK 1:n opaselin määrättiin vasta myöhemmin sijoitetavaksi Lappeenrantaan 10.SPol.K:n perustamalle karkurien kokoamispaikalle. Taavetti-vaiheen ajan oli opaselin lähellä HTK 1:tä, mutta kyseisen elimen oli perustanut V Armeijakunta omien joukkojensa tarpeisiin Pulsaan. Vasta kuun lopulla HTK 1:n siirryttyä Lappeenrantaan, sen opaselin toimi HTK 1:n yhteydessä. Kyseinen elin-tulkinta johti myös vuonna 2007 likvidointielin-käsitteen syntymiseen. Tämä elin sijaitsi kyseisen tulkinnan mukaan Lappeenrannassa HTK 1:n yhteydessä.

Viipurin taistelun päätyttyä IV AK:n pääosat olivat ryhmittyneet 21.6.1944 Saimaan kanavan ja Vuoksen vesistölinjan muodostamalle tasalle, jonne joukkojen vetäytymisen oli määrä päättyvän. Kannaksen taisteluiden seurauksena olivat kuitenkin edelleen useat tuhannet IV Armeijakunnan sotilaat harhautuneina ja eksyneinä omista joukoistaan. Armeijakunnan esikunnassa myös ymmärrettiin, että joukossa on satoja tai tuhansia rintamakarkureita. Edelleen suuri määrä sotilaita etsi yksiköitään suunnaten kohti taistelun ääniä tai niistä poispäin. Tässä tilanteessa 23.6.1944 IV AKE antoi käskyn karkureiden pidättämisestä ja kuljettamisesta yksiköihin. Käskyn pääsanomana oli, että kaikki armeijakunnan alueella liikkuvat karkurit tuli pidättää ja estää pääsemästä kotialueelle. Heidät ja joukostaan eksyneet sotilaat tuli mahdollisimman nopeasti palauttaa yksiköihinsä. Kaikki käytettävissä olevat sotapoliisimuodostelmat tuli keskittää tähän tehtävään. [5]

Armeijakunnan 2. ja 10.Sotapoliisikomppaniat määrättiin asettamaan armeijakunnan keskiosiin liikkuvia partioita etsimään ja pidättämään karkureita. Armeijakunnan takaraja suljettiin em. komppanioiden ja Erillisen Sotapoliisiosaston vartioilla ja partioilla. Myös 13. Liikennekomppanian (13.Liik.K) vartioilla ja partioilla oli oman toimensa ohella tehtävänä karkurien pidättäminen. [6]

Tehtäväksianto oli selkeä: karkurit, yksiköistään eksyneet ja muut ilman papereita kulkevat tuli pidättää ja heidät tuli toimittaa viipymättä yksikköönsä. Ne pidätetyt, joita ei voitu toimittaa suoraan yksiköihinsä tai yhtymiinsä tuli kuljettaa Lappeenrannan aseman läheisyydessä olevalle Armilan kansakoulun [7] kokoamispaikalle. Sen perustaminen määrättiin 10.SPol.K:lle.

Armeijakunnan yhtymät [8] ja HTK 1 [9] määrättiin asettamaan Lappeenrantaan omat vastaanottoelimensä kasarmialueelle komendantinviraston ohjeiden mukaisesti. 10.SPol.K sai tehtäväkseen laatia karkureista lyhyet ilmoitukset ja toimittaa karkurit ja muut kokoamispaikkaan toimitetut sotilaat sekä ilmoitukset yhtymien vastaanottoelimille. Vieraiden yhtymien sotilaat käskettiin luovuttaa HTK 1:n vastaanottoelimelle. Lisäksi yhtymät ja HTK 1 määrättiin huolehtimaan jatkokuljetuksista. Jos autokuljetukset eivät olleet mahdollisia, tuli rautatiekuljetukset tilata IV AK:n rautatieupseerilta. Käskyssä myös määrättiin joukoille tiedotettavaksi, että armeijakunnan taka-alueella ilman asianmukaista loma- tai komennustodistusta liikkuvat henkilöt tai ajomääräyksettömät moottoriajoneuvot pidätetään. 23.6.44 allekirjoitetun käskyn HTK 1 kirjasi saapuneeksi 25.6.44 kello 02.00.

Käsky poikkesi armeijakunnan antamasta edellisestä käskystä siinä, että nyt ei puhuttu sotapoliisimuodostelmien perustamista keräyspaikoista, vaan yhdestä paikasta, Armilan koulusta. Lisäksi yhtymien käskettiin asettaa opaselimensä Lappeenrantaan. Käskyssä ei asiaa suoraan todeta, mutta toiminnan koordinointivastuu delegoitiin 10.SPolK:lle. Miksi myös HTK 1 käskettiin asettamaan Lappeenrantaan vastaanottoelimensä? Siksi koska kyseinen henkilötäydennyskeskus sijaitsi vielä tuolloin Taavetissa. Perusperiaatteena oli palauttaa karkurit ja muut suoraan omaan joukkoonsa, jos se ei ollut mahdollista niin heidät tuli kuljettaa Lappeenrantaan Armilan kansakoululle 10.SPol.K:n huostaan. IV AKE käski karkurien ja muiden selustan harhailijoiden kiinniottojärjestelyt 10.SPol.K:n vastaanottoelimen ympärille. HTK 1:llä oli sen alaisuudessa yhtymätason-rooli vieraiden yhtymien henkilöstön kuljetuksissa.

Päämajan järjestelyosasto antoi 4.7.1944 säädetyn lain pohjalta samana päivänä käskyn sotilaskarkurien käsittelystä. Käskyn allekirjoitti yleisesikunnan päällikkö (Heinrichs), varmensi komentoesikunnan päällikkö (Tuompo) ja vakuutti oikeudenhoitotoimiston päällikkö (Kekomäki). Käskyn jakelu kattoi armeijan jakelun (R38+T23+V23) [10], kenttäoikeuksien puheenjohtajat, puolustusministeriön, oikeusministeriön, oikeuskanslerin, eduskunnan oikeusasiamiehen ja SYO:n. [11]

Käskyssä annettiin sotilaskarkurin osalta kaksi vaihtoehtoa: hänet on pantava syytteeseen tai syytteeseenpano on jätettävä riippumaan heidän vastaisesta käyttäytymisestään. Karkuri oli kuitenkin aina pantava syytteeseen 1) jos hän on jo aikaisemmin syyllistynyt karkaamiseen ja viimeinen karkaaminen on tapahtunut 4.7. jälkeen; 2) kieltäydyttäessä palaamasta taisteleviin joukkoihin tai jos 3) karkaamisesta oli sotatoimille erittäin haitalliset seuraukset. Käskyn mukaan karkuri voitiin panna syytteeseen myös, milloin sitä voitiin pitää kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi välttämättömänä. Erityisesti näin tuli menetellä, jos karkaaminen oli harkittu johtuen muista syistä kun taistelun aiheuttamasta sielullisesta järkytyksestä.

Syytteeseenpano määrättiin karkurin divisioonan komentajan tehtäväksi ja uusintakarkurien osalta valvovan suojeluskuntapiirin komentajalle. Edellä mainittu harkinnanvarainen syytteeseenpano tai siitä luopuminen määrättiin yksinomaan divisioonan komentajan tehtäväksi. Divisioonan komentajalle annettiin oikeususkoa käskyssä olevat karkurikurinpitotehtävät sopivaksi katsomalleen vanhemmalle upseerille, jos taistelutehtävien johtaminen ne häneltä estivät.

Syytteeseenpantu karkuri tuli välittömästi vangita. Virallisen syyttäjän tuli vaatia karkurille kenttäoikeudessa ankarinta rangaistusta ja tuomion välitöntä täytäntöönpanoa. Mikäli syytettyä ei tuomittu kuolemaan, tuli hänet päästä vapaaksi. Kuolemanrangaistus tuli ilmoittaa tuomitun joukko-osastoon ja siellä saattaa sopivalla tavalla miehistön tietoon. Jos syytteeseenpanosta luovuttiin divisioonan komentajan käskyvallalla toistaiseksi tuli syytetylle kertoa, että hänet tullaan todennäköisesti tuomitsemaan kuolemaan.

Käskyssä annettiin karkurien käsittelystä tarkentavia ohjeita:

- Yhtymän alueelta pidätetty karkuri on lähetettävä HTK:n tai kokoamispaikkojen välityksellä omaan joukko-osastoonsa, muualla pidätetty tulee lähettää lähimpään suojeluskuntapiirin esikuntaan.
- Em. paikan tulee tehdä lyhyt kuulustelu. Kopiot on lähetettävä joukko-osastoon ja ao. suojeluskuntapiirin esikuntaan. [12]
- Uusintakarkuri on vangittava ja lähetettävä valvovan suojeluskuntapiirin esikuntaan syytteeseenpanoa varten. Muut tapaukset on luovutettava lähimmälle asemakomennuskunnalla kuljetettavaksi yhtymänsä HTK:een. Mikäli em. ei saada selville Järjestelykeskus 1:een (Järj.K 1:een) joukko-osastoonsa ohjattavaksi.
- Joukko-osastossa on varmistettava onko uusintakarkuri: jos ei niin yksikköön; jos on niin takaisin syytteeseen pantavaksi.
- Kuulusteluraportit on säilytettävä joukko-osastossa sotilaskantakorttiin ja suojeluskuntapiirissä valvontakorttiin kiinnitettynä.

IV AKE antoi päämajan käskyn pohjalta oman tarkentavan käskynsä karkureiden käsittelemisestä 6.7.1944. Käskyssä korostettiin, että karkaamisesta, taistelusta pelkuruudesta pakenemisesta tai kieltäytymisestä täyttämästä esimiehen antamaa käskyä voidaan määrätä heti toimeenpantava kuolemanrangaistus. Käskyssä myös korostetaan, että vaikka karkaamista ei heti otettaisikaan sotatuomioistuimeen, ei karkaaminen ole annettu anteeksi. Syytteeseenpano riippuu yksikköön palautetun karkurin tulevien velvollisuuksiensa täyttämisestä. [13]

Armeijakunnan käskyssä otettiin myös esille esimiehen oikeus käyttää asettaan, jos sotilas pakenee taistelusta, ryhtyy ryöstämään, sotakuuliaisuuden rikkomisen joukolle tai yleiselle turvallisuudelle aiheuttamassa suuremmassa vaarassa, asetuttaessa vastustamaan esimiehen käskyä tai toistetun käskyn heti toimeenpanemattomuudessa. Asiakirjassa myös todetaan että em. tapauksissa aseen käyttö on esimiehen velvollisuus ja sen käyttämättömyys rangaistavaa, jos esimies ei ota tarvittaessa kaikkia keinoja käyttöönsä.

Käskyssä puututtiin lisäksi huhujen levittäjiin. Joukon mielialaan vaikuttavien huhujen levittäjiä voitiin tuomita kuritushuonerangaistuksiin. Heitä kohtaan tuli ryhtyä ankariin toimenpiteisiin.

Paikallisen väestön omaisuuden anastaminen tai hävittäminen todettiin mitä törkeimmäksi rikokseksi, josta voitiin tuomita kuolemaan.

Lopuksi käskyssä todettiin karkaamisen estämisen, karkurien pidättämisen ja omaisuuden suojelemisen olevan kaikkien sotilaiden ja ennen kaikkea päällystön ehdoton velvollisuus. Pidätetyt tuli luovuttaa lähimmälle sotilaspoliisimuodostelmalle.

IV AKE täydensi aiempaa käskyään 8.7.1944. Armeijakunnan käskyssä velvoitettiin yhtymiä laatimaan aiemmin pidätetyistä ja yksikköihinsä toimitetuista karkureista päämajan ohjeistuksen mukaiset kuulustelupöytäkirjat. Uusista tapauksista tuli karkurien kokoamispaikan tai HTK:n, jonne karkuri oli ensimmäisenä toimitettu, laatia kuulustelupöytäkirja kolmena kappaleena (yksikkö, kokoamispaikan arkisto ja yhtymän hallinnolliselle toimistolle toimitettavaksi asianomaiselle suojeluskuntapiirille). [14]

VIITTEET

[1] IV AKE asiakirja numero 398/Hall./224.sal/13.6.1944: Käsky sotilaspoliisitoiminnasta (SArk. T 7589/31).
[2] Aa-tehtävä, toinen tehtävä oli käskyssä nimetty b-tehtäväksi,
[3] Sotavankien järjestelypaikka oli jo perustettu ja toiminnassa käskyn antamishetkellä.
[4] PM:n Järjestelyosaston asiakirja numero 4672/Järj.2./sal./18.6.1944: sotilaskarkurien käsittely (SArk. T 7589/31).
[5] IV AKE asiakirja numero 450/Hall./236.sal./23.6.1944 (SArk. T 13578/14).
[6] Komppania toimi 17.–19.6.1944 liikenteenohjaustehtävissä Viipurissa, 21.6. Viipurin-Lappeenrannan ja Juustilan-Lauritsalan teillä. 22.6. luutnantti Pekkanen luovutti päällikkyyden luutnantti R. Johanssonille, samana päivänä vartioita ja partioita em. teillä sekä Puhan-Joutsenon välillä. 23.6. toimi komppanian upseeripartiot, (ltn Pekkasen ja vänr Hallbäckin johdolla) Lauritsalan sillan kohdalla ja Helsinki-Mikkeli tienhaarassa. 30.6. komppania siirtyi Kananojalta Konnunsuolle. 13. Liikennekomppanian sotapäiväkirja (SArk. spk 18029).
[7] Vuonna 1932 toteutetun alueliitoksen myötä Armila liitettiin Lappeenrannan kuntaan. Vanhan puisen kansakoulun rinnalle valmistui uusi funktionalista arkkitehtuuria edustanut kolmikerroksinen Armilan lisärakennus kahden vuoden kiihkeän rakentamisen jälkeen vuonna 1938. Talvi- ja jatkosodan aikana puolustusvoimat hyödynsivät Armilan päärakennusta, jolloin siinä toimi mm. sairaala. Pohjakerroksessa sijaitsi sairaalan ruumishuone, ja niinpä vielä nykyäänkin pohjakerrosta kutsutaan yleisesti manalaksi. Uutuuden hohtava talo vaurioitui sotien pommituksissa “melko pahoin”. Vanha puutalo (nyk. “T-talo”) ei sodassa kärsinyt vahinkoa ja sen tiloissa kansakoulu pääsi jatkumaan myös sodan aikana. (http://koulut.etela-karjala.fi/armila/paasivu.html). 21.10.2007. Koulun osoite on Ratakatu 18, 53100 Lappeenranta.
[8] 10.7. oli Lappeenrannan varuskunnan vahvuusilmoituksessa opastuselimet (OE:t) 4.D, 18.D, 11.D, 17.D ja Etappi/Ps.Pr:sta. 10.8: 4.D, 18.D, 11.D, 3.D ja Etappi/PsPr:sta. Lappeenrannan komendantinviraston komentotoimisto, tsto 1, vahvuusilmoitus 15.7.1944 ja 16.8.1944 (SArk. T8450). Opastuselimissä oli heinäkuussa yksi upseeri (pl. 17.D 3 ups.), 1-7 aliupseeria ja 3-8 miestä.
[9] HTK 1 oli juuri siirtynyt Viipurista Lappeenrannan kautta Taavettiin.
[10] Jakelun laajuus oli 110 joukkoa.
[11] Päämajan asiakirja numero 5000/Järj.2/sal./4.7.1944: sotilaskarkurien käsitteleminen (SArk. T 7518/25).
[12] Kuulustelussa tulee selvitä karkurin henkilöllisyys; koska, miltä paikkakunnalta ja joukko-osastosta karkasi; karkasiko yksin vai muiden kanssa; millaisessa taistelutilanteessa yksikkö oli; missä oleskellut; missä ja milloin pidätettiin; onko aikaisempia karkaamisia Pm asiakirja numero 5000/Järj.2/sal./4.7.1944: sotilaskarkurien käsitteleminen (SArk. T 7518/25).
[13] IV AKE asiakirja numero 526/Hall./224.sal./6.7.1944: karkurien käsitteleminen (SArk. T 7518/25).
[14] IV AKE:n asiakirja numero 559/Hall./232.sal/8.7.1944: sotilaskarkurien käsitteleminen (SArk. T 7518/25).Tweet