Jatkosodan alkaessa päämajan järjestelyosaston hallinnollinen toimisto johti sotapoliisin toimintaa sekä sotatoimialueella että kotiseudulla. Kyseisen toimiston lisäksi sotapoliisia koskevia asioita käsiteltiin päämajassa muun muassa komento-osastossa ja sotavankikomentajan esikunnassa. Sotapoliisi-asioiden hoito selkiytyi päämajassa vasta maaliskuussa 1944, kun kaikkien sotapoliisien tehtäviin kuuluvien asioiden hoito keskitettiin komento-osastoon tätä varten perustetun hallinnollisen toimiston hoidettavaksi.[1]

Sotapoliisiyksiköiden tehtäviin kuuluivat 1) yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen rintamalla ja sen selustassa sekä henkilövalvonta eri liikenneväylillä, 2) sotavankien vartiointi, valvonta, työhön luovutus ja kuljetus, 3) vihollisväestön eristys ja vartiointi, 4) rikostutkimus ja oikeudenhoidon avustaminen, 5) desantti- ja partisaanitorjunta ja 6) osallistuminen väestön sekä materiaalin evakuointiin.[2]

Majuri A. Pajusen perustaman erillisen sotapoliisiosaston esikunta sijoitettiin Helsinkiin. Osastoon kuului neljä pataljoonaa ja kuhunkin pataljoonaan neljä komppaniaa. Pataljoonien komentopaikat sijaitsivat rautateiden risteysasemilla Tampereella, Kouvolassa, Joensuussa ja Oulussa. Pataljoonien komppaniat muodostivat kaikkiaan 48 pysyvää asemakomennuskunta sotilaskuljetusten kannalta tärkeille asemille. Osaston kokonaisvahvuus oli 1 500 miestä. Se edusti noin 43 %:a sotapoliisien kokonaisvahvuudesta.[3]

Pajusella oli rykmentin komentajan virka-asema. Hänen apulaisellaan ja alaisillaan komentajilla oli pataljoonan komentajan käskyvalta. Asemakomennuskunnan johtajalla, jos hän oli upseeri, oli komppanian päällikön oikeudet ja velvollisuudet.[4]

Erillinen Sotapoliisiosaston toiminta-alueena olivat sotatoimiyhtymien selusta-alueet ja kotiseutu. Osasto perusti asemakomennuskuntia rautatieasemille ja liikkuvia maantie- ja junapartioita. Sotatoimiyhtymien hallintoalueilta pidätetyt karkurit tuli asemakomennuskuntien luovuttaa yhtymän lähimpään karkurien kokoamispaikkaan tai henkilötäydennyskeskukseen. Pidätetyistä laadittiin partioilmoitukset ja tehtiin merkinnät ilmoituspäiväkirjaan. Toinen partioilmoitus tuli jättää sille suojeluskuntapiirin esikunnalle, henkilötäydennyskeskukselle tai kokoamispaikalle, johon karkuri jätetään. Toinen ilmoitus jätettiin kyseisen asemakomennuskunnan taltioon.[5]

Päämaja määräsi 14.7.1944 Erillisen Sotapoliisiosaston perustamaan ainakin Kouvolaan ja Joensuuhun kotiseudulta sotatoimiyhtymiin palautettavien karkurien kuljettamista varten kokoamispaikat. Kyseisten paikkojen tehtävänä oli järjestää eri suojeluskuntapiireistä lähetettyjen karkurien kokoaminen henkilötäydennyskeskuksittain koottaviksi kuljetusosastoiksi ja toteuttaa kuljetukset. Suojeluskuntapiirien tehtävänä oli lähettää kaikki Itärintamalta olevat karkurit Joensuun kokoamispaikkaan. Kannaksen joukkojen karkurit tuli sotilaspiirien kaikissa tapauksissa toimittaa Kouvolaan, vaikka suojeluskuntapiirit eivät pystyisikään selvittämään mihin Kannaksen HTK:hon karkuri tulisi Kouvolasta ohjata. Mikäli karkurien HTK jäi selvittämättä tuli Erillisen Sotapoliisiosaston kokoamispaikkojen lähettää palautettu karkuri Järjestelykeskus 1:en Pieksämäelle.[6]

Sotatoimiyhtymien henkilötäydennyskeskukset vastasivat alaistensa joukko-osastojen karkurien noudosta naapuriyhtymien henkilötäydennyskeskuksista tai naapuri yhtymien kokoamispaikosta. Lisäksi Päämajan sotapoliisiosasto vastasi kenttäoikeuskäsittelyyn menevien karkurien kuljetuksista.

Erillisen Sotapoliisiosaston III pataljoonan toiminta kesä-heinäkuussa

Päämajan alaisen Erillisen Sotapoliisiosaston III pataljoonan sijoituspaikka oli Kouvola. Pataljoonaan kuulu kolme komppaniaa: 7.Komppania (7.K) toimi Kouvolassa, 8.Komppania (8.K) Pieksämäellä ja 9.Komppania (9.K) Lappeenrannassa. Pataljoonan vahvuus oli 21 upseeria, 220 aliupseeria ja 218 miestä, yhteensä 459 henkilöä. Komppaniat jakaantuivat asemakomennuskuntiin. 7.K:lla oli Kouvolan, Lahden, Mikkelin ja Kotkan asemakomennuskunnat. 8.K muodosti Pieksämäen, Savonlinnan, Jyväskylän, Kuopion ja Varkauden asemakomennuskunnat. 9.K:lla oli Lappeenrannan, Virasojan ja Simolan asemakomennuskunnat. Suurimmilla asemilla kuten Kouvolassa, Pieksämäellä ja Lappeenrannassa asemakomennuskuntien vahvuudet olivat 60–70 miestä. Lappeenrannan asemakomennuskunnan vahvuus oli 3+28+29=60 henkilöä.[7]

Kesäkuun kymmentä ensimmäistä päivää luonnehdittiin 9. Komppanian toimintakertomuksessa tavanmukaisiksi juna- ja liikennepartiointipäiviksi, joissa suurin huomio oli luvattomasti hankitun valtion omaisuuden etsintä. [8] 11.päivänä suurhyökkäys muutti myös sotapoliisipataljoonan tehtävät.

Komppanian Viipurin itäpuolella sijainneet asemakomennuskunnat (Raivola, Valkjärvi) siirtyivät suurhyökkäyksen alta Viipuriin 11.–18.6.1944. Kesäkuun 11.päivä aamuyöllä siirtyi Raivolan asemakomennuskunta Kanneljärvelle, josta se joutui 12.päivä illalla vetäytymään Perkjärvelle ja edelleen 14.6. Viipuriin. Asemakomennuskunnan tehtäväksi Viipurissa määrättiin asettaa kaikkiin Viipurin kautta kulkeviin juniin partiot. Itse Viipurin asemakomennuskunnan tehtäväksi jäi aseman valvonta ja maantiepartiointi. Valkjärven asemakomennuskunnasta siirtyi osa 12.6. Viipuriin. Pääosat asemakomennuskunnasta siirtyivät 15.6. Valkjärvelle ja koko osasto 18.6. Viipurin.[9] Kesäkuussa pataljoonan toiminnan päätehtävänä oli sotilaskarkureiden pidättäminen. Kuun lopulla pidätysten vähentyessä liikenneväylillä pataljoona suuntasi toimintaansa karkurien etsimiseen ja heidän takaisin saattamiseen HTK:in. Em. ohella suoritettiin liikennevalvontaa, siten kuten evakuointien toteutus sen mahdollisti.

9. Komppanian toiminta

III Sotapoliisipataljoonan 9.Komppania siirtyi 18.6. illalla Simolaan ja 20.6. komppanialle alistettiin Lappeenrannan, Virasojan ja Etu-Simolan asemakomennuskunnat. Komppanian sijoituspaikaksi määrättiin Lappeenranta. Komppanian henkilövahvuus oli 1.7.1944

- Lappeenranta 3+28+29=60+2 lottaa

- Virasoja 2+21+13=36+3 lottaa

- Simola 1+11+5= 7+1 lottaa

- yhteensä 6+60+47=113 miestä+6 lottaa. [10]

Komppaniaan kuului 3.7.1944 järjestyspoliiseja (1+18), rikospoliisialiupseeri (1), maastopoliiseja (1+6), yhteensä (2+25) poliisia sekä ei-poliisimiehiä (3+30+49). Simolan henkilöstö oli jaettu Lappeenrantaan (3+32+33+3) ja Virasojalle (2+23+16+2).[11]

9.K havaitsi ensimmäiset karkurit 11.6.1944. Seuraavana päivänä oli komppanian toimintakertomuksen mukaan harhailijoita Kanneljärven korkeudella jo huomattavasti. He olivat enimmäkseen JR 200:n sekä JR 1:n ja muidenkin 1.D:n joukkojen.

”12.-19.6. tulva paisui, harhailevia ja karkureita ei enää voinut eroittaa toisistaan. Ilmoituksia ehdittiin kirjoittaa vain osasta pidätettyjä (yksinäisistä kulkijoista). Kun miehiä tuli kymmenittäin yhdellä kertaa samalle partiolle, ei ilmoituksia voinut ajatella, miehet koottiin ja lähetettiin takaisin yksiköihinsä tai lähellä Viipuria tavatut HTK.een.” [12]

Eräs Viipurin suojeluskuntapiirin käyttöön evakuointitehtäviin annettu viiden miehen partio kokosi oman tehtävänsä ohella neljässä päivässä noin 220 karkuria. Heistä ei voitu tehdä ilmoituksia. Suuria karkurimääriä kiinniottaneita partioita oli useita. Kaiken kaikkiaan oli Viipurin poliisipäällikön käyttöön  luovutettu 22 partiomiestä. [13]

Taulukko: 9./Er.SPol.Os kiinniottamat sotilaskarkurit 15.6.-30.6.1944 (SArk. T 8338)

Em. taulukossa on kuvattu ilmoitetut karkurit ja arvio ennen Viipurin menetystä ilmoittamatta jääneistä karkureista. 9.K:n päällikön, luutnantti Aarre Saarisen allekirjoittaman toimintakertomukseen ”15-20 päivien väliseltä ajalta on tilasto harhaanjohtava, sillä päivittäin pidätettiin silloin 80-150 karkuriksi epäiltyä,…”[14]
Kesäkuussa komppanian rautatiepartiot pidättivät 373 ja maantiepartiot 1 351 sotilasta sekä 181 siviilihenkilöä.[15] Raportin mukaan loppukuussa karkurit olivat alkaneet vältellä rauta- ja maanteitä. Liikkuminen tapahtui öisin liikenneväylien tuntumassa metsiä ja polkuja pitkin.

Heinäkuussa oli komppanian toiminta keskitetty karkureiden etsintään. Heidän määrä väheni kuun puolivälissä. Uusia ei juuri tavattu paitsi Vuosalmelta[JNi1] lähteneet. Henkilöstöä vapautui jonkin verran liikennekurin valvontaan. Autojen omavaltainen käyttö, nopeusrikkomukset ja bensiinillä ajo kaasutinlaitteisilla autoilla olivat yleisimpiä rikkomuksia. Moottoriajoneuvoja tarkastettiin 1 407, joista 955 sotilas ja 452 siviiliajoneuvoa. Junia tarkastettiin noin 1.100[16] (matkustajajunia 516, tavarajunia 563, sairasjunia 8 ja kuljetusjunia 20). Moottorivenepartiointi oli tuloksellista karkureiden kiinniottamisessa. Kutveleen kanavalta takavarikoitiin 33 karkurien varastamaa venettä.[17]

Elokuussa komppania oli miehittänyt Lappeenrannan ja Virasojan asemien lisäksi Taavetin aseman.[18] Komppanian kiinnisaamat kahdeksantoista karkuria olivat enimmäkseen jo kesä–heinäkuussa karanneita. Liikenteen valvonta oli tärkeässä roolissa. Elokuussa tarkastettiin 2 338 sotilas ja 658 siviilimoottoriajoneuvoa. Taavetin asemakomennuskunta pidätti kolme karannutta kuristushuonevankia. Yksikön päällikkö totesi elokuun raportissaan, että partiointi oli karkurien vähenemisen myötä ja junien lisääntymisen vuoksi palannut vanhoihin uomiinsa. Junia tarkastettiin yli 800[19]. [20]

Lappeenrannan asemakomennuskunta totesi kesäkuun toimintaraportissaan 1.7.1944, että asemapartioita oli vahvistettu ja maantiepartioita oli vahvistettu huomattavasti. Sotilaskarkureista todettiin, että he olivat käyttäneet verrattain vähän hyväkseen rautatieasemia ja rautateitä. Maantiepartiot olivat pidättäneet lähes 1.000 sotilaskarkuriksi epäiltyä maanteiltä, metsistä ja erikoisesti tyhjistä rakennuksista. Evakuoiduissa taloissa olivat karkurit asuneet pitemmänkin ajan syöden tiloille jäänyttä karjaa. Joskus karkurit ovat jopa itse järjestäneet vartiointiakin. Vastarintaa ei ollut ilmennyt. [21]

Karkureiden ja karkureiksi epäiltyjen määrän kasvaessa perusti asemakomennuskunta kesäkuun puolivälissä Lappeenrantaan omatekoisen opastuselimen, koska Lappeenrannassa ei vielä tuolloin ollut toiminnassa minkäänlaista opastuselintä tai HTK:ta ja Päävartio täyttyi. Opaselimen kautta kuljetettiin raportin mukaan suoraan yksiköihinsä sotilaita jopa ”sadoissa määrin”. [22]

Kesäkuun raportissa mainitaan, että asemakomennuskunta antoi suurehkossa määrin myös virka-apua paikallisille poliisiviranomaisille. [23]

Taulukko: Lappeenrannan asemakomennuskunnan sotilaskarkuripidätykset 14.6.–30.6.1944 (SArk. T 8339). [24]

Heinäkuun raportti jätettiin 2.8.1944. Raportissa kerrottiin, että asemalla oli pidetty kaksinkertainen partiovahvuus, toisen puoliskon ollessa tilanteen niin salliessa partioimassa lähiympäristön maantiet ja evakuoidut alueet. [25]

Maantiepartioiden toiminnan kohdisti Lappeenrannan asemakomennuskunta ensisijassa sotilaskarkurien pidättämiseen. Heinäkuun alkupuolella pidätettiin lähes 300 karkuria. Kuun loppupuolella karkurien määrä pienentyi Lappeenrannan tienoilla olemattomiin. Loppukuusta asemakomennuskunnan maantiepartiot suuntasivat toimintansa liikennekurin valvomiseen. Heinäkuussa nousi pidätyksissä ilman lupa- tai komennustodistusta olevien määrä yli 150 sotilaaseen.[26] Ajoneuvoja tarkastettiin heinäkuussa hieman yli 800 autoa. [27]

Asemakomennuskunnan päällikkö, luutnantti P. Massinen totesi yksikkönsä heinäkuun toimintaraportissa, että karkuriaalto oli jo ohittanut Lappeenrannan ja lähestyi nyt heikentyneenä Mikkeliä. Etenemisnopeudeksi ”aallolle” arvioitiin 100 km kuukaudessa.

Taulukko: Lappeenrannan asemakomennuskunnan pidätykset touko-elokuussa vuonna 1944 (SArk. T 8339).

Elokuussa oli asemakomennuskunta palannut yksinkertaiseen vahvuuteen. Maantiepartioiden toiminta oli siirretty moottoriajoneuvoliikenteen valvontaan. Ajoneuvoja tarkastettiin lähes tuhat kappaletta. Saimaan moottorivenepartio oli liikenteen vesistöllä hiljennyttyä kiinnittänyt huomionsa sotilasvarusteiden luvattomaan hallussapitoon.[28]

7.Komppanian toiminta

7.K:n kertomuksessa todetaan, että useat karkurit näyttivät hermostuneen ja pelästyneen rintamalla; joukossa oli kuitenkin runsaasti ennestään tuomittuja karkureita, itsensä silpojia jne. Karkurit olivat kertoneet lähteneensä kotiseudulle yksikön mentyä hajalle tai maataistelukoneiden pelosta. Komppanian ilmoituksen mukaan upseereita oli karkureista yksi ja aliupseereita tuskin 5 %:a enempää (eli n.30, n=671). Ikäluokittain tarkasteltuna olivat enimmät karkurit 1920–24 välillä syntyneitä. Komppanian ilmoituksessa em. jakaantumaa pidettiin aluksi yllättävänä. Ilmoituksessa myös kerrottiin, että karkuripaikkakuntina oli jäänyt mieleen Helsinki, Kuusankoski, Loppi, Sippola, Orimattila, Sysmä ja Iitti. Toiseen kertaan karanneita oli komppania pidättänyt 12 henkilöä (eli 2 %, n=671).

7.K pidätti ”tämän tilanteen aikana”[29] kesäkuussa yhteensä 895 sotilasta, jotka komppanian ilmoituksen mukaan luokiteltiin karkuriksi tai karkuruuteen viittaavaksi tapaukseksi. Heistä 671 (75 %) oli yksiköistään pois lähteneitä sotilaita ja muista syistä pidätettyjä 224 (25 %) sotilasta. Lisäksi komppania toimittaa suoraan suojeluskuntapiirien työvoimaupseereille joukon harhailevia työvelvollisia eri yksiköistä. Heitä ei ehditty kirjaamaan. [30]

Kesäkuun lopulla huomattiin että karkurit, jotka ovat päässeet ohi partioiden, alkoivat valmistella metsäkaartiin jäämistä. Tätä pyrittiin 7.K:n raportin mukaan estämään yhden aikaisin useiden partioiden operaatiolla määräalueella ja pitämällä yhteyttä poliisiviranomaisiin. Kertomuksessa mainitaan alueina joilta on raportoitu sotilaskarkurien toiminnasta Elimäki–Iitti–Jaala sekä alueita, joilla jo toimivat yhtymien sotapoliisit kuten Vehkalahti, Ristiina, Luumäki ja Ylämaa. [31]

Komppanian raportissa myös todetaan, että karkurit pesiytyessään metsäkaartiin käyvät väkivaltaisiksi ja osalla heistä on aseita. Lisäksi todetaan, että viimepäivinä[32] jo tulomatkallaan linjoilta ovat karkurit yrittäneet karata saattajiltaan. Komppanian päällikkö esittääkin, että jokainen sotapoliisi pitäisi aseistaa pistoolilla. Raportissa myös esitetään, että Kouvolaan tulisi perustaa opaselin, joka olisi perillä yksiköiden sijoituksista. Tämän tehtävän oli komppania pystynyt tekemään vain summittain, koska joukkojen sijainteja ei tiedetty.

Komppanian raportissa mainitaan, että muu järjestys on ollut verrattain hyvä. Tämä arvellaan johtuneen viinakauppojen sulkemisesta. Kesäkuussa pidätettiin juopuneita 60 % vähemmän kuin toukokuussa.

III Pataljoonan pidätysluvut

Karkureita tai karkureiksi epäiltyjä sotilaita pataljoona pidätti noin 1.900 ja muiden luovuttamina noin 200 henkilöä. Komppanioittain luvut olivat 7.K 600, 8.K 100 ja 9.K 1.200 henkilöä. Selkeästi suurimmat pidätysluvut (230–350/päivä) olivat kesäkuun 21.–23. päivinä ollen suurimmillaan 22.päivä 346 karkuria tai karkuriksi epäiltyä. Kesäkuun lopulla karkureista oli toisen kerran karanneita noin 15–20 %.

TAULUKKO: III P/Er.Spol.Os:n karkuripidätykset kesäkuussa 1944.

Pataljoona toteutti tehtävänsä asemapartiointina, junapartiointina, maantiepartiointina, laivapartiointina, moottorivenepartiointina ja resiinapartiointina. Lisäksi Lappeenrannan asemakomennuskunta perusti kesäkuun puolivälissä oman opaselimen HTK:n puuttuessa Lappeenrannasta ja päävartion täyttyessä. Asemakomennuskunnan opastuselimestä toimitettiin satoja miehiä suoraan yksiköihinsä. Pataljoona antoi myös virka-apua poliisi- ja ilmasuojeluviranomaisille evakuoinnin edistämiseksi asemilla ja lastauspaikoilla.

Tehokkaimmaksi toimintamuodoksi osoittautuivat auto-, pyörä- ja kiinteät tarkastuspartiot. Kesäkuun lopulla karkurit eivät enää juurikaan käyttäneet teitä. He liikkuivat metsiä pitkin, kiersivät kylät ja suunnistivat sähkölinjoja hyväksi käyttäen. Karkurit asuivat evakuoitujen talojen läheisyydessä tai taloissa ja söivät jäänyttä karjaa.

Pataljoonan kertomuksessa kerrotaan, että usein em. tyhjiksi jääneille maatiloille järjestettiin konepistoolivarusteiset vartiot. Vastarintaa ei ollut tehty kesäkuun aikana. Ainakin kolmea pakoonlähtenyttä haavoitettiin vaikeasti.[33]

VIITTEET

[1] Iskanius

[2] Pasi Kesseli: Sotapoliisitoiminta, Jatkosodan historia 6, s 273–276.

[3] Pasi Kesseli: Sotapoliisitoiminta, Jatkosodan historia 6, s 273–276.

[4] Markku Iskanius:

[5] Päämajan komento-osaston asiakirja numero 2200/Kom.7/4 b sal/14.7.1944: sotilaskarkurien käsitteleminen Er.SPol.Os:ssa (Sark T 7808).

[6] Päämajan komento-osaston asiakirja numero 2200/Kom.7/4 b sal/14.7.1944: sotilaskarkurien käsitteleminen Er.SPol.Os:ssa (Sark T 7808).

[7] Erillisen Sotapoliisiosaston III Pataljoonan asiakirja numero 518/I/1 sal./6.7.1944: selostus toiminnasta (Sark. T 8338).

[8] 9./Er.Spol.Os:n asiakirjan numero 229/I/1.sal./3.7.1944: Selostus 9.Komppanian toiminnasta kesäkuulta 1944 (SArk. T 8339).

[9] 9./Er.Spol.Os:n asiakirjan numero 229/I/1.sal./3.7.1944: Selostus 9.Komppanian toiminnasta kesäkuulta 1944 (SArk. T 8339).

[10] 9./Er.Spol.Os:n kirjelmän numero 218/I/2 sal./1.7.1944: Vahvuusilmoituksen liite (SArk. T 8338).

[11] 9./Er.Spol.Os:n asiakirjan numero 229/I/1.sal./3.7.1944: Selostus 9.Komppanian toiminnasta kesäkuulta 1944 (SArk. T 8339).

[12] 9./Er.Spol.Os:n asiakirjan numero 229/I/1.sal./3.7.1944: Selostus 9.Komppanian toiminnasta kesäkuulta 1944 (SArk. T 8339).

[13] 9./Er.Spol.Os:n asiakirjan numero 229/I/1.sal./3.7.1944: Selostus 9.Komppanian toiminnasta kesäkuulta 1944 (SArk. T 8339).

[14] 9./Er.Spol.Os:n asiakirjan numero 229/I/1.sal./3.7.1944: Selostus 9.Komppanian toiminnasta kesäkuulta 1944 (SArk. T 8339).

[15] 9./Er.Spol.Os:n asiakirjan numero 348/I/1.sal./3.8.1944: Selostus 9.Komppanian toiminnasta heinäkuussa 1944 (SArk. T 8339).

[16] Tarkastusilmoituksessa on saatu yhteenlaskussa 1 107 junaan, em. luettelosta.

[17] 9./Er.Spol.Os:n asiakirjan numero 348/I/1.sal./3.8.1944: Selostus 9.Komppanian toiminnasta heinäkuussa 1944 (SArk. T 8339).

[18] Asemien henkilövahvuudet olivat (upseeria + aliupseeria + miestä + lottaa): Lappeenranta (3+27+20+1), Virasoja (2+20+15+2) ja Taavetti (1+3+6+1).

[19] Matkustajajunia 384, tavarajunia 408, sairasjunia 2 ja kuljetusjunia 29.

[20] 9./Er.Spol.Os:n asiakirjan numero 474/I/1.sal./3.9.1944: Selostus 9.Komppanian toiminnasta elokuussa 1944 (SArk. T 8339).

[21] Erillisen Sotapoliisiosaston Lappeenrannan Asemakomennuskunnan asiakirja numero 223/I/1 sal./1.7.1944: Asemakomennuskunnan toiminta kesäkuulla (Sark. T 8339).

[22] Erillisen Sotapoliisiosaston Lappeenrannan Asemakomennuskunnan asiakirja numero 223/I/1 sal./1.7.1944: Asemakomennuskunnan toiminta kesäkuulla (Sark. T 8339).

[23] Erillisen Sotapoliisiosaston Lappeenrannan Asemakomennuskunnan asiakirja numero 223/I/1 sal./1.7.1944: Asemakomennuskunnan toiminta kesäkuulla (Sark. T 8339).

[24] Erillisen Sotapoliisiosasto Lappeenrannan asemakomennuskunnan asiakirja numero 164/I/1 sal./1.6.1944: Toiminta ajalla 1.-31.5.1944 (SArk. T 8339); 220/I/1 sal./1.7.1944: Ilmoitus toiminnan tuloksista kesäkuulta 1944 (SArk. T 8339); 234/I/1 sal./4.7.1944 (SArk. T 8339); 346/I/1 sal./2.8.1944: Ilmoitus toiminnan tuloksista heinäkuulta 1944 (SArk. T 8339); 464/I/1 sal./1.9.1944: Ilmoitus toiminnan tuloksista elokuulta 1944 (SArk. T 8339)

[25] Erillisen Sotapoliisiosaston Lappeenrannan Asemakomennuskunnan asiakirja numero 347/I/1 sal./2.8.1944: Asemakomennuskunnan toiminta heinäkuussa (Sark. T 8339).

[26] Erillisen Sotapoliisiosaston Lappeenrannan Asemakomennuskunnan asiakirja numero 347/I/1 sal./2.8.1944: Asemakomennuskunnan toiminta heinäkuussa (Sark. T 8339).

[27] Erillisen Sotapoliisiosaston Lappeenrannan Asemakomennuskunnan asiakirja numero 346/I/1 sal./2.8.1944: Ilmoitus toiminnan tuloksista heinäkuulta 1944 (SArk. T 8339).

[28] Erillisen Sotapoliisiosaston Lappeenrannan Asemakomennuskunnan asiakirja numero 472/I/1 sal./2.9.1944: Asemakomennuskunnan toiminta elokuussa (Sark. T 8339).

[29] Komppania käyttää tilanteesta määritelmää ”tämän tilanteen aikana”. Ilmeisesti sillä tarkoitetaan 14.6. alkanutta jaksoa, josta komppanian raportissa kutsutaan ilmiöksi ”linjoilta lähteneet sotilaat”. Tässä ilmiössä ensimmäiset karkurit ovat ”hipsijöitä” ja ”takaperoisia kärkipartioita”.

[30] Yksiköistä lähteneet sotilaat (671/75%). Kuljetuksista pois jääneet (38 henkilö/4 %), kutsunnoista pois jääneet (8/1 %), etsintäkuulutetut sotilaskarkurit (2/0 %), luvatta palveluksesta poisjääneet (34/4 %), asevelvollisuustodistusten epäselvyydet (37/4 %), loma-ajan ylittänyt (36/4 %), lomatodistusten puuttuminen (69/8 %), yhteensä (895/100 %). Erillisen Sotapoliisiosaston III Pataljoonan asiakirja numero 518/I/1 sal./6.7.1944: selostus toiminnasta (Sark. T 8338).

[31] Erillisen Sotapoliisiosaston 7.Komppanian asiakirja numero 514/I/1. sal/5.7.1944: toimintaselostus kesäkuulta 1944 (Sark. T 8338).

[32] Kertomuksen oli allekirjoittanut 7.K:n päällikkö luutnantti N. Heino 5.7.1944.

[33] Erillisen Sotapoliisiosaston III Pataljoonan asiakirja numero 518/I/1 sal./6.7.1944: selostus toiminnasta (Sark. T 8338). 7.K:n kertomuksessa kirjoitetaan, että ”yleensä ovat karkurit esiintyneet säyseästi; vasta viime päivinä on sattunut uudelleen karkausyrityksiä, jolloin kolmea on jouduttu haavoittamaan ampumalla.”Tweet