- SALAINEN- 

Asia: karkaamisten vaikutus sotatoimiin

1018/10.Kpk.

Sotatuomioistuinten käsiteltävänä on viime aikaoina ollut ja otaksuttavasti tulee vielä lähiaikoina olemaan suuri joukko karkaamista, taistelusta pakenemista ja kieltäytymistä koskevia syytteitä. Kun kaikilla sotatuomioistuimilla, erikoisesti kotiseudulla olevilla, mutta osittain myöskin rauhallisemmilla rintamalohkoilla toimivilla, ei varmaankaan ole täydellistä kuvaa siitä, mikä merkitys mainituilla rikoksilla on ollut taistelujen kulkuun ja millä tavalla yksityisenkin sotilaan taistelun ratkaisun kannalta ehkä vähäiseltä näyttävä teko tai laiminlyönti on saattanut vaikuttaa sotatoimiin, esitetään luottamuksellisesti asianomaisten sotatuomarien ja virallisten syyttäjien tietoon saatettavaaksi seuraavaa:

Kohta 9.6.1944 alkaneen suurhyökkäyksen ensimmäisinä päivinä vihollisen onnistui lyödä eräitä joukko-osastojamme melkoisessa määrin hajalle. Monet sotilaat joutuivat tällöin erilleen yksiköistään ja harhailivat joukkoansa etsiskellen taistelurintaman takana päiväkausia. Tähän eksyneiden joukkoon liittyi myöskin niitä, jotka pelkureina tahallisesti olivat poistuneet riveistä ja jättäneet taistelevat toverinsa. Useimmat näistä miehistä olivat lähteneet pakosalle vihollisen kranaattitulen, panssarivaunujen tai ilmapommitusten peloittamina hetkellisen mielijohteen vallassa, mutta joukossa oli myös niitä, jotka harkinnan jälkeen jättivät paikkansa taistelurintamassa. Yksityisen miehen pakoon lähteminen ei ollut viettelevänä esimerkkinä ainoastaan hänen vierustoverilleen ja ryhmälleen vaan kaikille niille heikompiluonteisille sotilaille, joitten kanssa hän joutui kosketuksiin. Näin sai rintamakarkuruus yhä laajemmat mittasuhteet. Kun lisäksi avuksi rientäneet reservit ja vastaiskuihin lähetetyt joukot totesivat vastaansa tulevan sotilaita, jotka tahallisesti välttivät velvollisuutensa täyttämistä, jopa olivat sekä sanoin että teoin viettelemässä toisiakin mukaansa, ei ole ihmeteltävä, että näistäkin joukoista osa solui virran vietäväksi ja liittyi karkureihin. Joukkojen ollessa hajallaan kärsittiin monesti aivan tarpeettomiakin miehistötappioita ja korvaamattoman arvokasta sotilas- ja siviilimateriaalia jäi vihollisen saaliiksi. Näin karkaamispsykoosi, joka yksiyisten miesten esimerkeistä alkunsa saaneena vähitellen oli laajentunut ja saattanut kokonaisia yksikköjä päällikköjensä kaskyvallan ulkopuolelle, oli yhtenä syynä siihen, että kolme vuotta sitten hiellä ja verellä vallattu maa-alue oli muutaman viikon aikana melkoiselta osaltaan luovutettava viholliselle.

Karkaamisten ja kieltäytymisten lisääntyessä sotilasjohto, joka ensi kädessä kantaa vastuun joukkojen taistelutahdon ja -moraalin ylläpitämisestä, piti välttämättömänä ryhtyä kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joiden avulla kuri ja järjestys katsottiin voitavan palauttaa. Tämän mukaisesti Yleisesikunnan Päällikkö 20.6.1944 tiedoitti, että sotilas, joka toistetusta käskystä huolimatta kieltäytyi palaamasta yksikköönsä, saatiin sotaväen järjestyssäännön 5 §:n nojalla tarpeen tullen ankarintakin pakkokeinoa käyttäen palauttaa järjestykseen. Vähän myöhemmin, 29.6., tehtiin hallitukselle esitys sotaväen rikoslain 71, 78 ja 79 §:n muuttamisesta siten, että kuolemanrangaistuksen tuomitseminen karkureille ja kieltäytyjille kävi määrätyissä tapauksissa mahdolliseksi. Tämä lainmuutosesitys, joka jo seuraavana päivänä jaettiin Eduskunnalle, käsiteltiin siellä niin nopeasti kuin se lain mukaan suinkin saattoi tapahtua, ja hyväksyttiin lopullisesti 4.7.1944. Vielä samana päivänä Tasavallan Presidentti vahvisti p.o. lain ja Päämaja antoi uudet ohjeet karkurien käsittelystä (Päämajan kirjelmä N:o 5000/Järj.2/sal./4.7.1944).

Kun kenttäoikeuksien virallisia syyttäjiä on Päämajan viimeksimainitussa käskyssä, jolla ei ole pyritty vaikuttamaan riippumattomien tuomioistuinten päätösvaltaan, kehoitetttu vaatimaan määrätynlaisissa karkaamistapauksissa kuolemanrangaistusta, on sillä tahdottu korostaa nykyisen tilanteen vakavuutta. Kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi ja karkuruuden lopettamiseksi on sotilasjohdon mielestä välttämätöntä, ettei säännös kuolemanragaistuksen tuomitsemisesta sille, joka häpeällisesti on jättänyt paikkanasa taistelurintamassa, jää pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi, vaan että sitä rangaistuksen yleisestävän vaikutuksen tehostamiseksi sovelletaan, mikä mahdollista, eri yhtymissä törkeimmissä kysymykseen tulevissa tapauksissa ja että täytäntöönpannuista tuomioista tiedoitetaan mahdollisimman laajalti taisteleville joukoille. Lain ja oikeuden miekka on säilytettävä teräbänä silloin kun se on välttämötöntä joukkojen taistelumoraalin ylläpitämiseksi. Mitä edellä on sanottu, ei kuitenkaan saa ymmärtää niin, että kuolemanrangaistusta olisi käytettävä aina silloin kun siihen on mahdollisuus, eikä myöskään, että tapauksia, joiden osalta kuolemanrangaistuksen tuomitseminen saattaa tulla kysymykseen, olisi etsimällä etsittävä. On nimittäin otettava huomioon, että kuolemanrangaistuksen käyttäminen laajemmassa määrässä kuin on aivan välttämätöntä, helposti aiheuttaa arvostelua ja masentaa sekä tuomittujen omaisten että taistelutovereiden mieltä. Näin ollen on erikoisesti pyrittävä välttämään liian monien kuolemantuomioiden käyttämistä samassa yhtymässä tai muodostelmassa.

Karkurien käsittelystä annettujen määräysten tarkoituksena on lopettaa karkuruus osoittamalla, että ne sotilaat, jotka pahimmin laiminlyövät velvollisuutensa, joutuvat hengellään sovittamaan rikoksensa, ja että toiset, vaikka heidät tuomittaisiin vapausrangaistuksiinkin, joka tapauksessa palautetaan taistelevien joukkojen riveihin. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi ja samalla oikeuskäytännön yhdenmukaistamiseksi on tahdottu selvittää oikeudenhoidosta vastuussa oleville henkilöille karkurikysymys koko vakavuudessaan siitä näkökulmasta, josta ylin sotilasjohto sitä katsoo

                YLEISESIKUNNAN PÄÄLLIKKÖ
                              Jalkaväenkenraali     [allekirjoitus]                 
                                                                E. Heinrichs.

               Järjestelyosaston päällikkö
                                               Eversti    [allekirjoitus]         
                                                                 T. Haaki. 

Jakelu:

Niiden yhtymien ja modostelmien komentajat, joihin on asetettu kenttäoikeus -
ItäKar.sot.hall.kom. ja sot.hall.piirien päälliköt.
SYO:n puh.joht.
KaJo:n kom.                         (Tiedoksi)
Meriv.kom.                           (    -”-    )
Kotij.kom.                            (    -”-    )Tweet

- VTK 11: Katsaus vihollistilanteen kehitykseen N:o 11. 26.5. – 10.6.1944.
- VTK 12: Katsaus vihollistilanteen kehitykseen N:o 12. 11.6. – 18.6.1944. 

• A = armeija
• a.tilanne = ampumatarviketilanne
• a.varasto = ampumatarvikevarasto
• ADD = kaukotoimintailmavoimat
• AE = armeijan esikunta
• AK = armeijakunta
• AKE = armeijakunnan esikunta
• asiak. = asiakirjatieto
• D = divisioona
• e.tilanne = elintarviketilanne
• e.varasto = elintarvikevarasto
• Er.SekaLe.D = erillinen sekalentodivisioona
• HiihtoP = hiihtopataljoona
• HiihtoPr. = hiihtoprikaati
• Hp.R = haupitsirykmentti
• Häv.Le.D = hävittäjälentodivisioona
• Ilma-A = ilma-armeija
• isku.patl. = iskupataljoona
• IskuPion.Pr = iskupioneeriprikaati
• JR = jalkaväkirykmentti
• jv.div. = jalkaväkidivisioona
• Ka = kaarti
• Ka.AK = kaartin armeijakunta
• Ka.D = kaartin divisioona
• Ka.Häv.Le.D = kaartin hävittäjälentodivisioona
• Ka.JR = kaartin jääkärirykmentti
• Ka.Krh.R = kaartin kranaatinheitinrykmentti
• Ka.Ps.Lm.R = kaartin panssariläpimurtorykmentti
• Ka.Ps.Läpim.R = kaartin panssariläpimurtorykmentti
• Ka.Ri = Karjalan rintama
• Ka.Ryn.TR = kaartin rynnäkkötykistörykmentti
• Ka.SekaLe.D = kaartin sekalentodivisioona
• Ka.TR = kaartin tykistörykmentti
• KA.TR N = kaartin tykistörykmentti, jonka numeroa ei tunneta
• kal. = kaliiberi
• kev. rjä = kevyt risteilijä
• krh.komppania = kranaatinheitinkomppania
• Krh.R = kranaatinheitinrykmentti
• KTR = kenttätykistörykmentti
• Lin.Alue = linnoitusalue
• lk. = luokka
• Maatst.Le.D = maataistelulentodivisioona
• maihinnousu-ps.pat. = maihinnousu-panssaripataljoona
• MiinaLe.D = miinalentodivisioona
• Mjv.P = merijalkaväkipataljoona
• Mjv.Pr = merijalkaväkiprikaati
• mt-vene = moottoritykkivene
• N.D = divisioona, jonka numero ei ole tiedossa
• pk. = pikakivääri
• Pomm.Le.D = pommituslentodivisioona
• ps.joukot = panssarijoukot
• Ps.Pr = panssariprikaati
• ps.prik. = panssariprikaati
• Ps.R = panssarirykmentti
• ps.rykm. = panssarirykmentti
• ps.vaunu = panssarivaunu
• pst.rykm. = panssarintorjuntarykmentti
• Pst.TR = panssaritorjuntatykistörykmentti
• psv.kanuuna = panssarivaunukanuuna
• RajaP = rajapataljoona
• RajaR = rajarykmentti
• Ryn.TR = rynnäkkötykistörykmentti
• Seka.L.D = sekalentodivisioona
• sv. = sotavanki
• sv:ja = sotavankeja
• svt. = sotavankitietä
• Syöksypomm.Le.R = syöksypommittajalentorykmentti
• TKK = tukikohtakonekiväärikomppania
• TKKP = tukikohtakonekivääripataljoona
• TorpedoLe.D = torpedolentodivisioona
• Tyk.D = tykistödivisioona
• Tyk.Pr. = tykistöprikaati
• vih. = vihollinen
• vm-vene = vartiomoottorivene
• VTK = vihollistilanteen kehitys
• yl.tieto = yleinen tieto

 

ver. 26.12.2008
Jarmo Nieminen

Tweet

– SALAINEN –

Katsaus vihollistilanteen kehitykseen N:o 11

26.5. – 10.6.1944.

(VTK 11)

Joukot

Kokonaiskuva

– Vihollisryhmityksen yksityiskohdat ovat useilla lohkoilla edelleenkin selvittämättä. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että itärintamallamme ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Sitävastoin ovat havainnot ja johtopäätökset uusien joukkojen siirrosta Karjalan kannakselle saaneet täyden vahvistuksen. Uusien joukkojen määrästä ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta jo tähänastiset toteamukset osoittavat kysymyksen olevan useista divisioonista sekä melkoisista panssarivoimista ja tykistömuodostelmista. Siirretyt joukot ovat kaikesta päättäen pääasiallisesti Pietarin rintaman reserviin kuuluneita yhtymiä. Joukkojen mukana näyttää siirretyn myös uusi armeijan esikunta (59. tai 21.AE) sekä mahdollisesti useampiakin armeijakunnan esikuntia Kannakselle. Suuret siirrot lienevät alkaneet n. 22.5., jolloin lentotiedustelumme totesi suuria kuljetuksia (VTK 10), mutta ovat jatkuneet edelleen kesäkuun alkupäivinä ja jatkunevat yhä tilanteen kehityksestä riippuen. – Muilla rintamanosilla on joukkojen uudestijärjestely ilmeisesti jatkunut, joskin vaihtohavainnot ja siihen viittaavat saadut tiedot ovat jo huomattavasti vähentyneet. Huomattava on myös eräs tarkistusta kaipaava saatu tieto uudesta Murmanskin rintamasta, joka todennäköisesti käsittäisi itärintaman pohjoiset armeijat (19., ja 14.A sekä mahdollisesti XXXI AK).

Karjalan kannas

– Uusista sotatoimiyhtymistä on tähän mennessä todettu seuraavat viisi:

­

• 109.D (JR 381, 456, 602, KTR 404) hyökkäyksessä Suomenlahden rannikkolohkolla,
• 45.Ka.D (Ka.JR 129, 131, 134, Ka.TR 96) ja
• 63.Ka.D (entinen 136.D, m.m. Ka.JR 190 ja 192) Kivennavan maantien suunnassa,
• 358.D (JR 1187, 1189, 1191, KTR 919) Tonterin suunnalla sekä
• 372.D (JR 1236, 1238, 1240, KTR 941), josta KTR 941 on toiminut.

– 2 –

Lempaalan lohkolla ja osia (JR 1238) on ollut majoitettuna Harpalassa. Panssarijoukoista on todettu

• Ka.Ps.Läpim.R 31 63.Ka.D:lle alistettuna ja
• Ps.R 260 (?) edellisen pohjoispuolella.

Sangen todennäköisinä voidaan pitää tietoja

• 314.D:sta, jonka pitäisi olla Pesotshnajassa,
• N.D:sta (luultavasti 90.D), joka olisi Harpalassa, sekä
• 220.Ps.Pr:sta itä-Kannaksella.

Divisioonista on 358.D ollut aikaisemmin 1.Baltian rintamalla ja 90.D CVIII AK:aan kuuluvana 3.Baltian rintamalla, muut Pietarin rintaman reservissä. Huomattavaa on että ainakin 109., 45.Ka., 63.Ka. ja 314.D ovat kuuluneet armeijakuntiin, joiden joukot eräistä saaduista tiedoista päätellen jo huhtikuussa oli tädennetty tappioiden jälkeen taistelukelpoisiksi (CIX AK: 72. ja 109.D, XXX Ka.AK: 45., 63. ja 64.Ka.D, XLIII AK: 124., 131. ja 314.D). Näiden armeijakuntien muidenkin yhtymien siirtoa Kannaksella voidaan pitää mahdollisena, koska siirrot todennäköisesti käsittävät huomattavasti enemmän joukkoja kuin tähän mennessä todetut, arviolta ehkä 10–15 divisioonaa ja joitakin panssariprikaateja tai rykmenttejä.

Ylempiä johtoportaita lienee Kannakselle siirretty

• 21.AE (?) hyökkäysryhmän johtoportaaksi, tai
• 59.AE (?), jonka pitäisi olla Harpalassa,
• CVIII AKE, joka on ollut Osselkissä, sekä mahdollisesti
• XXX Ka.AKE, XLIII AKE ja CIX AKE tai jokin näistä.

Kaistojen rajoista ja alistussuhteista ei toistaiseksi ole selvinnyt muuta kuin CVIII AKE:n alistus 23.A:lle.

23.A:n vanhoista joukoista on ainakin 10.D ollut etulinjassa vielä 10.6. entisellä lohkollaan.

Aunuksen kannas

– Katsauskaudella on vahvistunut käsitys 7.A:n alistuksesta Ka.Ri:lle. Sen länsiraja on Sääsjoki, jossa naapurina on RajaR 104. Saadut tiedot ovat selvinneet jonkin verran ryhmitystä. 272.D näyttää edelleen olevan 7.A:n alueella, erään sv.tiedon mukaan Vinnitsassa, josta vuorostaan 69.Mjv.Pr siirtyi jonnekin muualle maaliskuun puolivälissä. 70.Mjv.Pr. on ilmeisesti vielä länsi-Kannaksella, missä osia radan varmistuksessa. Myöskin 150.Lin.Alueen ryhmitykseen on saatu lisävahvistusta. Pertlammen suunnalla on etulinjassa TKK 337 ja sen naapurina TKKP 42 länsi- ja TKKP 215 (tai 208?) itäpuolella. Äärimmäisenä idässä TKKP 340, joten 150.Lin.Alueeseen kuuluu viisi tyk.kk.patl:aa ja ovat pataljoonien lohkot näinollen aikaisemmin oletettua kapeammat. 150.Lin.Alueen esikunta on Honkajärvellä. 3.Mjv.Pr. ja 368.D on todettu entisillä lohkoillaan. 

– 3 –

Maaselän kannas                     

- Sv.tiedon mukaan on 313.D:sta etulinjassa JR 1070 6:nteen sulkuun saakka ja siitä pohjoiseen JR 1068. JR 1072 on reservissä.

Kotskoman ja Uhtuan suunnatx

– Ei tietoja ryhmitysmuutoksista.

Louhen suunta

– JR 10/45.D on asiak.tiedon [asiakirjatiedon] mukaan edelleen maantien lohkolla. JR 46/83.D on 10.4. vaihtanut etulinjasta JR 11/83.D:n Ylä-Mustajärven pohjoispuolella. Erään tarkistusta kaipaavan saadun tiedon (8.6.) mukaan näyttää mahdolliselta, että 83.D tai sen osia olisi siirretty Kantalahden suunnan pohjoissiivelle. JR 46:sta on kuitenkin tullut yliloikkari vielä 30.5.

Kantalahden suunta

– 122.D:n lohkoa on levitetty pohjoiseen ja ovat siitä kaikki rykm:t etulinjassa, ryhmitys Tolvantojärvestä pohjoiseen JR 596, JR 715 ja JR 420. Tyrtoivalla on enää vain HiihtoP/122.D.

Kalastajasaarento 

– 254.Mjv.Pr. on svt:n (24.5.) mukaan vaihtanut etulinajsta 63.Mjv.Pr:n. Siitä on etulinjassa nykyisin III ja IV P. saatujen tietojen mukaan vaihdot jatkuivat 30.5.

 Selustavarmistus

– Kenttävartioita, jotka talven aikana oli yhdistetty, on kesän tultua jälleen ryhdytty erottamaan toisistaan. – (?).A:n alueella on RajaP 185 hajoitettu RajaR 1:n täydennykseksi ja sen entisellä lohkolla toimii nykyisin II/RajaR 1, jonka lohko ulottunee Vodlajokeen saakka, koskapa sen pohjoisena naapurina on RajaR 80.RajaR:n komentaja on everstiluutnantti Nazarov.

Täydennys ja vahvuudet

Saaduista tiedoista voidaan päätellä, että uudestijärjestely vihollisjoukoissa jatkuu.

Täydennystä on tullut vähäinen määrä Maaselän suunnalle 313.D:n 25.5. tienoilla (n. 140 miestä). Louhen ja Kantalahden suunnilla on saaduista tiedoista päätellen käynnissä täydennystoiminta.

Vahvuuksista ovat yhä edelleen olleet selvästi muita heikommat Karjalan kannaksen joukkojen vahvuudet. Kolmen kuukauden aikana maaliskuun alusta lähtien saatujen sv.tietojen mukaan on kiv.komppaniain kokomääräinen vahvuus 23.A:ssa ollut vain n. 70 miestä (13 tietoa), kun sen sijaan vastaavana aikana oli esim. Aunuksen kannaksella 95 miestä (5 tietoa) ja Louhen – Kantalahden – Muurmanskin suunnilla n. 90 miestä (33 tietoa). 23.A:n yhtymissä on jv.patalijoonien keskimääräinen vahvuus ollut vajaat 250 miestä (5 tietoa). Karjalan kannakselle 

– 4 –

saapuneiden uusien joukkojen vahvuuksista vain yksi tieto nim. JR 381(109.D:n eräässä komppaniassa 79 m). Ensimmäisen sv.tiedon mainitsemien joukkojen piti olla 23.A:n joukkoja vielä huomattavasti heikommat, eräät jalkaväkirykmentit suorastaan olemattomat (JR 19 = 90 miestä!). Niitä on tuskin voitu kaikkia täydentää määrävahvuisiksi, siitä todistaa tieto JR 381:stä. Sen sijaan XXX Ka.AK:aan kuuluneiden joukkojen olisi pitänyt jo huhtikuun lopulla olla määrävahvuisia. – Koko Suomen vastaisella rintamalla oli kiväärikomppanioiden keskimääräinen vahvuus katsauskauden aikana 89 miestä.

Naisten asepalveluksesta saaduista tiedoista on mainittava Aunuksen kannaksen 368.D:sta saatu sv.tieto, jonka mukaan JR 1226:n III Pr:iin olisi maaliskuussa 1944 liitetty Ukrainan rintamalta tuotu naisista kokoonpantu 82 mm:n krh.komppania.

Erään upseerisotavangin jatkokuulustelussa on selvinnyt, että puna-armeijan upseeritäydennystilanteessa on vuoden 42–43 vaihteessa tapahtunut käänne parempaan päin. Sen ovat aiheuttaneet uuden taktiikan (Stalinin käsky N:o 306) vaikutuksesta pienentyneet upseeritappiot, 1941 aloitetun massakoulutuksen jatkaminen vielä koko vuoden 1942 ajan sekä ennen kaikkea perusyksiköiden poliittisten ja sotilaallisten sjaisten vakanssien poistaminen. Pääasiallisesti vuoden 1943 kuluessa on rintamajoukkojen upseeritappioiden peittämistä varten voitu perustaa sekä jalkaväen että panssarijoukkojen upseeritäydennysrykmenttejä. Ennen Pietarin rintaman suurhyökkäystä oli sinne koottu ainakin kolme jalkaväen upseeritäydennysrymenttiä á 1500–3000 upseeria, jotka hyökkäyksessä sittemmin käytettiin loppuun. Upseerikurssien pituutta on nyttemmin voitu entisestä jonkin verran pidentää.

Uudet aseet

Saksalaiselta taholta on saatu seuraavia tietoja itärintamalla esiintyneistä uusista ps.vaunuista:

1. 85 mm:n psv.kanuunalla varustettu T 34 (myös merkintä T 43 mahdollinen). Psv:n alusrakenne on sama kuin T 34:ssä Torni, joka on muodoltaan pyöristetty, on suurempi kuin T 34:ssä ja on varustettu panssarikuvulla. Tornin panssari on hiukan vahvempi kuin T 34:ssä. Paino on 30 tonnia. Aseistuksena on 85 mm:n psv.kanuuna, pituus 53 kal.

122 mm:n psv.kanuunalla varustettu KV (Josef Stalin ?). Psv:n alusrakenne ja torni ovat samat kuin KV 85:ssä. Panssari

                                                   – 5 –

on luultavasti samanvahvuinen kuin KV 85:ssä. Paino on n. 50 tonnia. Aseistuksena on 122 mm:n psv.kanuuna (pituus 43 kal.), joka on varustettu suujarrulla sekä 3 pk:iä, joista 1 on edessä, 1 tornissa edessä kanuunan suuntaisena ja 1 tornissa takana.

Mieliala 

Katsauskaudella saapuneissa mielialatiedoissa ei oleellista uutta. Huomiota herättävää vain se, että oikeastaan ensi kerran mainitaan mielialan huonontuneen lentäjienkin keskuudessa. Lentäjät, joiden huolto ja muut olosuhteet ovat verrattomasti paremmat kuin muiden joukkojen (mm. lentävän henkilökunnan erikoismuona) ovat aina osoittautuneet uskollisimmiksi kommunisteiksi ja Neuvostoliiton voitonmahdollisuuksiin lujasti uskoviksi. Eräs 17.5. Haminan kaakkoispuolella alasammuttu lentäjä kertoo, että perinpohjainen kyllästyminen sotaan aiheutuu alituisesta odottelemisesta lentokentällä, tiheään toistuvista palvelusvuoroista ja lepohetkien täydellisestä puutteesta.

Huolto

1. Huollon järjestely

Sv.tiedon mukaan tapahtui 368.D:n läntisimmän rykmentin JR 1226:n mahdollisesti koko divisioonanhuoltaminen viime talvena Ojatista käsin Korpijärven kautta. Korpijärvellä olevat varastot lienevät lähinnä kelirikkoaikoina tarkoitetut palvelemaan 368.D:n ja 69.Mjv.Pr:n ? (aikaisemmin 272.D:n) huoltoa. Kesällä -43 huollettiin 368.D ja mahdollisesti myös 272.D Kedrasta käsin, jonne tavarat tuotiin Marian ja Äänisen kanavia myöten proomukuljetuksilla (vrt. vih:n huolto eri rintamillamme ____ tied.pvk.N:o 1370/2.2.44). – JR 1226:n e.- ja varusvarastot, korjamot, pesula ja s.talli ovat Klimshinassa ja a.varastot Kurvoskij porstin ja Kardangan puolivälissä, tien eteläpuolella metsässä.

2. Huoltotilanne

A.- ja e.tilanteissa ei muutoksia.

Varustilanne näyttää ulkomaisen avun turvin jatkuvasti paranevan. Niinpä vihollisen siirtyessä kesävarusteisiin jaettiin rintamillamme uusia englantilaisia tai amerikkalaisia jalkineita ja luvattiin pian antaa myös amerikkalaisia päällystakkeja.

– 6 –

3. Varustustyö

Vihollisen varustustyöt ovat jatkuneet vilkkaina Karjalan, Aunuksen ja Maaselän kannaksilla. 

Karjalan kannaksella alkanut hyökkäys osoittaa oikeaksi aikaisemmat olettamukset niiden offensiivisesta luonteesta. Niiden yksityiskohtaisempi käsittely ei tässä enää vastaa tarkoitustaan.

Aunuksen kannaksella vih:n varustustyöt ovat jatkuneet vilkkaina; huomattavimpia ne ovat olleet länsilohkoilla Lotinapellon suunnalla ja itälohkolla Vaskusjärven ja Kopovan tien välisellä alueella.

Maaselän kannaksella vih:n varustustyöt ovat myöskin vilkastummistaan vilkastuneet. Vihollisen on myös todettu valmistavan jonkin joen ylittämistä (Pohj.Ismuksen joen eteläpuolella rakennettu uusi, yli ___ m pitkä ja n. 4 m leveä, 8-arkkuinen siirrettävä silta).

Pohjoisemmilla lohkoilla jatkuvat tavanmukaiset varustustyöt. 

Pietarin ja 3.Baltian rintaman tapahtumat

Pietarin rintamalla

Narvan itäpuolella sekä Krivasoon sillanpäässä on jatkuvasti todettu vilkasta rintamalle suuntautuvaa liikennettä. Mainituille rintamanosille on katsauskauden aikana keskitetty lisää tykistöä (mm. rakettitykkejä) ja ps.vaunuja sekä Narvajoelle ja Aipusjärvelle pika- ja syöksyveneitä. Eräs sv.tieto kertoo, että Kaukoidästä olisi saapunut kolme nuorista ikäluokista kokoonpantua divisioonaa. Joukkojen toteamukset ja yl.tiedot vahvistavat käsitystä vihollisen hyökkäyksestä lähitulevaisuudessa mainitulla rintamanosilla. Huomattavasti vilkastunut laivaliikenne Lugan lahdella sekä useat sv.tiedot tukevat olettamusta hyökkäyksen yhteydessä suoritettavista maihinnousuyrityksistä rintaman selustaan.

3. Baltian rintamalle

Pihkovan eteläpuolella olevaan murtokohtaan Ostrovin koillispuolelle johtavilla rauta- ja maanteillä on havaittu miehistö- että materiaalikuljetuksia. Vihollinen jatkaa täällä uudelleenryhmittelyjä, lepuuttaa sekä kouluttaa joukkojaan rintaman lähimaastossa. Tulevan hyökkäyksen painopisteet tulevat kaikista päättäen olemaan entiset. -Erään tarkastamattoman tiedon mukaan muodostetaan _____ninin kaupungissa uutta armeijaa, jonka on määrä osallistua Baltian __________ vastaan alkavaan offensiiviin.

– 7 –

Yleisdislokatio Pietarin ja 3.Baltian rintamilta 25.5.1944:

Rintamareservi     11 jv.div.        4 ps.prik.         7 ps.rykm.
Armeijareservit     22    ”             7     ”              12    ”
Etulinja                 23    ”                                                     
Yhteensä              59 jv.div.        11 ps.prik.     19 ps.rykm.

Näistä on todettu jo siirretyn Kannakselle rintamareservistä kolme divisioonaa, armeijareserveistä neljä divisioonaa + yksi 1.Baltian rintamalta sekä yksi panssariprikaati.

Vihollisen toiminta ja aikeet

Maavoimat

Karjalan kannaksella

jatkuivat edellisenä katsauskautena alkaneet offensiiviin viittaavat kenttävarustyöt vilkkaina sekä samoin edellisen katsauskauden lopulla alkanut vilkas liikenne vihollisen selustassa. Oletettua aikaisemmin eli 9.6. aamulla siirtyi vihollinen yleiseen offensiiviin. Ensimmäisenä taistelupäivänä torjuttiin vihollisen hyökkäykset muutamia paikallisia sisäänmurtoja lukuunottamatta.

10.6. aamulla aloitti vihollinen rumputulimaisen tykistövalmistelun jälkeen ylivoimaisin voimin hyökkäyksen länsi-Kannaksella painopisteen ollessa Valkeasaari–Mainila tien suunnassa onnistuen murtautumaan asemiimme. Sitkeästi taistellen on joukkojemme ollut pakko voimakkaiden panssarivoimien ja erittäin voimakkaiden ilmavoimien tukemien vihollisjoukkojen edessä vähitellen vetäytyä. 11.6. aamulla taisteltiin linjalla Tyrisevä–Kauhijärven-tie – Lintulan Yläsjoki – Karvala – Vanhakylä – T_______ – Lappalaisenmäki.

Taistelujen nykyisessä vaiheessa ei vihollisen hyökkäyksen operatiivisista päämääristä voi vielä tehdä varmoja johtopäätöksiä. Eräs sotavanki väittää armeijakenraali Govorovin jossakin propagandatilaisuudessa maininneen päämääräksi Helsingin valtauksen. Yleistilanne alkaneen maihinnousun sitoessa saksalaiset voimat, mahdollistaa huomattavien voimien keskittämisen maatamme vastaan. Kun hyökkäys on rajoittunut Kannakselle eikä itärintamamme eteläosissa ole havaittu hyökkäykseen viittaavia merkkejä, tuntuisi todennäköisemmältä, että hyökkäyksen tarkoituksena olisi Kannakselta Pietarin rintaman selustaan kohdistuvan uhkan eliminoiminen ____) pelkästään arvovaltasyistä johtuva halu osoittaa NL:n voima maamme ____jättyä venäläisten rauhanehdot. Mahdollista on myöskin, että NL edullista yleistä tilannetta hyväkseen käyttäen haluaan selvittää välinsä

 – 8 –

Suomen kanssa, ennenkuin länsivallat maihinnousupartioiden tavalla tai toisella selvittyä voisivat ryhtyä painostamaan Neuvostoliittoa Suomen säilyttämiseksi.

Itärintamallamme

on vihollisen toiminta vanginsieppausyrityksineen tullut hieman aktiivisemmaksi. Kelirikko on vielä pohjoisosissa huomattavasti vaikeuttanut sotatoimia.

Eteläisillä rintamanosilla ei muutosta vihollisen toiminnassa näytä olevan odotettavissa, joskin Kannaksen operaatioiden kehityksestä riippuen sitovassa mielessä suoritetut hyökkäykset ovat varsin todennäköisiä. Pohjoisilla rintamanosilla todettiin aikaisemmin Louhen suunnalta joukkokuljetuksia, joitten suuntaa ei pystytty selvittämään. Erään tarkistamattoman saadun tiedon mukaan pvm:ltä 8.6. olisi 83.D siirretty Kantalahden suunnalle. Kun vihollinen on täällä säilyttänyt ne asemat, joihin se kevättalvella onnistui työntymään ja kun kesäaikana offensiivi Louhen suunnan sivustoilla maastoesteiden vuoksi on erittäin vaikea, tuntuu siirto todennäköiseltä. Tämä viittaisi Kantalahden suunnalla voimakkaaseen hyökkäykseen, joka alkaisi todennäköisesti heti kelirikon päätyttyä. Hyökkäykseen liittyisi epäilemättä sitova toiminta Louhen ja Murmanskin suunnilla.

Merivoimat

Suomenlahdella

on vihollisen laivastovoimien liikehtiminen edelliseen katsauskauteen verraten jonkin verran vilkastunut. – Raivaustoiminta Lavansaaren eteläpuolisella alueella on jatkunut entiseen tapaan. Saksalaiset ilmavoimat ovat pariin otteeseen tehneet hyökkäyksiä raivausta suorittaneita aluksia vastaan. Myöskin Kronstadtinlahdella on tavanomainen raivaustoiminta jatkunut.

Vihollisen vm- ja mt-veneiden toiminta on vilkastunut. Syöksyt ovat suuntautuneet Narvanlahdella olevia saksalaisia laivastovoimia vastaan sekä Kilpisaaren, Narvin ja Kiuskerin suuntiin todennäköisesti osaksi miinoittamistehtävissä.

Huoltoliikenne ulkosaarille on huomattavasti kasvanut. Saatueissa on yleensä ollut hinaajia ja proomuja, vm-veneiden ja apuraivaajien ottamina, mutta myös muita aluksia on esiintynyt; mainittakoon verkonlaskijat Onega ja Vjatka, jotka 30/31.5. yöllä todettiin Shepelevin luona länteen menossa olevassa saattueessa. Saattueet ovat olleet hyvin varmistettuja.

Lavansaaren alustilanne tilapäisiä saattolaivoja lukuunottamatta on pysynyt jokseenkin samana. Etelälahden luona havaittiin 2.6. yhden 

– 9 –

suuremman aluksen ja 5 vm-veneen suorittavan verkonlaskua.

Itämeren laivaston kookkaampien alusten suhteen ei ole erikoista uutta tiedossa. Yhden Storozhevoi-lk. hävittäjän on kerran todettu liikehtineen välittömästi Kronstadtin läheisyydessä. Fugas-lk. raivaajien lisäksi on havaittu säännöllisesti sukellusveneiden liikehtineen Kronstadtinlahdella todennäköisesti suorittaen koeajoja. Suomenlahdella on tehty katsauskauden aikana ainoastaan kaksi sukellusvenehavaintoa.

Narvanlahdella saksalaisia aluksia vastaan kohdistunut lentotoiminta on entisestään laimentunut. Lekotorpedohyökkäyksiä on suoritettu vain kaksi kertaa; Utön eteläpuolella sekä Irbeninsalmessa. Lekomiinoitus on todettu ainoastaan kerran Paltiskin edustalla.

Laatokalla 

on vihollisen meritoiminta ollut huomattavan vilkasta, rajoittuen melkein yksinomaan länsirannikon alueelle. Vihollisen alukset ovat useamman kerran käyneet tulittamassa rannikkoamme aina Verkkosaaren – Vossinsaaren korkeudelle saakka. Tehtävänä on ilmeisesti ollut rannikkopatteriemme sijoituksen selvittäminen sekä mahdollisesti myös partioiden maihinlaskeminen.

Huomattava on 30.5. Saunaniemen edustalla tehty havainto suurehkosta aluksesta, joka ei ole ennen esiintynyt Laatokalla. Todennäköistä on, että on tapahtunut jonkin suuremman aluksen siirto Suomenlahdelta Laatokalle.

Äänisellä 

on aluksia liikehtinyt hyvin runsaasti Vytegrajoen suulla, jossa ne on suorittaneet ammuntoja sekä kerran sumutusharjoituksen. Katsauskauden aikana on vihollinen kerran suorittanut syöksyn länsirannikolle Ruoppaojan edustalle tulittaen rannikkoamme.

Jäämeri 

26.4. havaitun länsi-itäsaattueen jälkeen ei Jäämerellä ole todettu uusia avustussaattueita. Syynä tähän on mahdollisesti liittoutuneiden Ranskaan parhaillaan suorittama maihinnousu, joka sitoo huomattavan osan liittoutuneiden käytettävissä olevissa sota- ja kuljetuslaivoja.

Vihollisen ilmavoimien ja sukellusveneiden Pohjois-Norjan rannikolla suorittama saksalaisten huoltokuljetuksien ahdisteleminen on jatkunut.

Ilmavoimat

Vih. ilmavoimien ryhmityksessä on todettu seuraavat muutokset:

Itämeren laivaston ilmavoimiin (VVS/KBF) kuuluvat 8.Miina- ja torpedoLe.D ja 9.Maatst.Le.D toimivat edelleen kokonaisuudessaan Suomenlahdella ja Narvan suunnalla. Kannaksella toimii ainoastaan osia

– 10 –

1.Ka.Häv.Le.D:sta, joten toukokuun lopulla todettua Itämeren laivaston ilmavoimien toimintaa Kannaksella voidaan pitää tilapäisluontoisena. 

13.Ilma-A:n maataistelukoneita on siirretty Narvan suunnalta Kannakselle (227.Maatst.Le.D todennäköisesti kokonaisuudessaan).

9.6. saadun sv.tiedon mukaan siirrettiin 32.Pomm.Le.R 4.-8.6. Moskovasta Kannakselle yli 30 PE-2 vahvuisena. Rykmenttiä ei ole aikaisemmin todettu.

Sv.tietojen mukaan siirrettiin 113.Pomm.Le.D 4.-8.6. Smolenskin alueelta Siverskajaan ja Sivoritsyyn tehtävänä pommittaa Kannaksen rintamalinjaa. Div:aan kuuluivat 815., 836. ja 855 (tai 55.) Pomm.Le.R:t, vahvuus yhteensä 90 IL-4.

Saatujen tietojen mukaan on todennäköistä, että Kannakselle lisäksi on siirretty 2 häv.lentorykmenttiä sekä jokin pomm.lentodiv. (3 rykm.) Baltian rintamilta tai keskirintamalta

Voidaan olettaa, että Kannakselle siirretyistä lentomuodostelmista (3 div:aa?) muodostetaan joko uusi lentoarmeijakunta 13.Ilma-A:n alaisuuteen tai uusi ilma-armeija sekä että Kannaksen suuntaan toimivien ilmavoimien vahvuus olisi:

                      n. 250 hävittäjää,
                      n. 100 maataistelukonetta,
                      n. 50 syöksypommituskonetta,
                      n. 100 pommituskonetta
     Kaikkiaan n. 500 konetta.

Aunuksen kannaksella

toimivaa Airacobra-koneilla varustettua uutta häv.le.rykm:iä ei ole liitetty 257.Er.SekaLe.D:aan, vaan se kuulunee edelleen Pihkovan suunnalla toimivaan 269.Häv.Le.D:aan, joten se lienee vain tilapäisesti siirretty Aunuksen kannakselle.

Karjalan rintamalla 

vuoden alusta saatujen tietojen mukaan toimitettu uusi lentodiv. on 22.5. saadun sotasaalisasiakirjan mukaan ___.Häv.Le.D. Divisioona on ilmeisesti perustettu 259.Häv.Le.D:n tilalle, joka kesällä 1943 siirrettiin Sekehestä Kalininin rintamalle. 324.Häv.Le.D:aan liitettiin Muurmanskin alueella toimivasta 1.Ka.SekaLe.D:sta yksi rykmentti 259.Häv.Le.D:sta kaksi häv.le.rykm:iä. Divisioona on toiminut yksinomaan Kantalahden suunnalla.

Pohjoisen laivaston ilmavoimista (VVS/SF)

siirrettiin sv.tiedon mukaan 29.Syöksypomm.Le.R maalis-huhtik. etelään, joten VVS/SF:llä ei enää ole syöksypommituskoneita.

– 11 –

Kaukotoimintailmavoimat (ADD)

Pietarin alueella olleet ADD-rykmentit ovat toukokuun loppuun mennessä kokonaisuudessaan siirtyneet etelään Ukrainan alueelle. Sen sijaan on Uuden Laatokan alueella toukokuun alusta todettu tuntematon ADD-yksikkö saatujen tietojen mukaan jälleen todettu toiminnassa, kerran 19 koneella.  Lennot ovat pääasiassa ulottuneet Laatokalle. Yksikön varsinaisesta tehtävästä ei ole mitään tietoja, vaan toiminta on tähän asti ollut harjoitusluontoista. Kysymyksessä lienee amerikkalaisilla B-26 (Marauder) koneilla varustettu erillinen ADD-rykmentti, joka kouluttaa henkilöstöään johonkin määrättyyn tehtävään, ehkä kaukolentoihin Suomen alueelle Laatokan kautta.

Etelässä on ADD:n hyökkäystoiminta lähes 2 viikon tauon jälkeen kesäkuun alussa jälleen alkanut laajassa mittakaavassa, kohteina romanialaiset kaupungit ja rautatiesolmut. 2.6. siirtyi amerikkalainen pommitusmuodostelma saattohävittäjineen NL:n alueelle, josta pommituksia jatketaan kiinteässä yhteistoiminnassa ADD:n kanssa. Toistaiseksi on NL:oon sijoitettuja amerikkalaisia koneita ollut toiminnassa vain Romanian aluetta vastaan.

Saatujen tietojen mukaan on odotettavissa kaukotoimintailmavoimien (ADD) keskitettyä toimintaa Kannaksella ja mahdollisesti myös muuta Suomen aluetta vastaan (n. 400 lentokonetta).

Lentotoiminta on ollut verrattain vilkasta, varsinkin Kannaksella, jossa todettiin n. 2/3 alueillamme katsauskaudella esiintyneistä koneista. Suomenlahdella viholliskoneet ovat suorittaneet tiedustelulentoja, joista muutamat ovat ulottuneet Hangon seuduille saakka. Utön luona koneet ovat kahdesti hyökänneet laivoja vastaan. Joitakin kertoja koneet ovat lentäneet rannikkoalueelle. Viron rannikolla on todettu pommituksia ja miinoituksia.

Kannaksella vihollinen on katsauskauden loppupuolella jatkuvasti tiedustellut lentokenttiämme. Eri seuduilla rintama-alueella ja sen lähiselustassa suoritettujen hajanaisten pommituksien ja tulituksien lisäksi on kerran suoritettu matalahyökkäys Suulajärven lentokenttää vastaan. Joitakin kertoja viholliskoneet ovat johtaneet tykistön tulta.

9.6. Kannaksella todettiin yli 1.000 konetta, jotka päivän mittaan suorittivat lukuisia hyökkäyksiä, etupäässä rintama-alueella. Vihollinen käyttänyt mm. 500 kg pommeja. Aunuksen kannaksella koneet ovat pommittaneet ja tulittaneet rintama-alueella ja lähiselustassa, jolloin 4 IL-2 pudotti Tokariin 8 kpl. 6” haupitsin ammuksia. Äänisjärvellä on pommitettu ja tulitettu laivoja ja moottoriveneitä.

– 12 –

Pohjoisessa lentotoiminta on suurimmaksi osaksi keskittynyt Jäämeren rannikolle ja merialueelle, jossa viholliskoneet ovat suorittaneet kaksi voimakasta hyökkäystä saattueita vastaan.

Lentokalusto on yleensä pysynyt entisellään. Huomattavaa on vain La-5 ja AC koneiden esiintyminen Aunuksen kannaksella ja IL-2 koneiden esiintyminen Maaselän suunnalla. Laatokalla tavattiin 6.6. Martia B-26 Marauder, tyyppi on ensimmäisen kerran varmasti todettu rintamillamme. Kannaksella 9.6. todettiin ainakin 4 Mustang-hävittäjää.

Vihollisen tappiot olivat katsauskaudella 134 konetta, joista suomalaiset ampuneet alas 57 ja saksalaiset pohjoisessa 77 konetta.

Tiedustelujaoston päällikkö
                                 Eversti       merk. A. Paasonen

               Tied 1:n päällikkö
                                 Majuri        allekirjoitus          
                                                   U. Käkönen. 

JAKELU    VTK

Tweet

elokuulta 1944.

Sotapoliisitoiminalle kesä- ja heinäkuussa eniten työtä tuottanut sotilaskarkuruus vapautti elokuussa huomattavalla vähenemisellään sotapoliisin enemmän järjestys- ja rikospoliisialalle. Tämän johdosta voitiin karkurietsintöjen ohella kiinnittää entistä enemmän huomiota järjestystä vaarantavien rikosten ehkäisemiseen. Uusien rikosilmoitusten lukumäärä heinäkuuhun verrattuna tosin väheni, mutta niinpä voitiinkin sitä keskitetymmin suorittaa tutkimuksiltansa keskeneräisten rikosten selvittämistä.

Sotatoimialue.                           

Joukkojen paikoilleen asettumisen aiheuttama olojen vakiintuminen sekä kosketus evakuoiduilla alueilla olevaan siviiliväestöön tuottivat järjestyshäiriöitä. Useilla paikkakunnilla oli hajotettava luvattomasti toimeenpantuja tanssiaisia sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin räjähdysaineilla kalastamisen estämiseksi. Juopumustapaukset lisääntyivät ollen tähän syynä verrattain runsas omatekoisen väkijuoman valmistus. Jopa viisikin sataa litraa rankkia käsittäviä polttimoita hävitettiin. Tällaisesta luvattomasta työskentelystä oli myös ikäviäkin seurauksia. Sotamies Ahti Nuuttilan ollessa kahden muun sotilaan kanssa erään autiotalon saunassa keittämässä pontikkaa, oli paikalle hälytetty is.-miehiä oletetun desanttien liikuskelun vuoksi. Saunassa olijoita  oli kehotettu varoituslaukauksin tulemaan ulos muta nämä olivat vastanneet tuleen. Lopulta oli Nuuttila lähtenyt juoksemaan läheisen talon taakse haavoittuen niin pahoin, että kuoli kenttäsairaalassa seuraavana päivänä. Sotilaat saivat myös ostaa siviilihenkilöiden valmistamaa pontikkaa maksuvälineinä ollessa usein valtion varusteet. Eräässäkin tapauksessa takavarikoitiin tällä tavalla hankittua omaisuutta:  1kpl. polkupyörä, 7kpl. pyörän päällys- ja 8 kpl. sisäkumeja, 2 kpl. sadetakkeja, 1 kpl. työtakki, 1 pr. lapikkaita, 1pr. kenkiä, 2pr. housuja, 3pr. alushousuja, 1kpl paita, 3pr. puolipohjia, 2kpl. kiväärejä, 200 kpl. kiväärinpanoksia ja 2 pr. nahkarukkasia. Tultuansa pidätetyksi osallistumisesta väkijuomien luvattomaan valmistukseen ampui eräs tilallinen itsensä.

Henkilövalvonnassa oli merkillepantavana evakuoituun väestöön kuuluvien henkilöiden palaaminen kotiseuduillensa ilman asianmukaista lupaa. Eräässä tapauksessa myötävaikuttivat sotilaat kahden Lappeenrannan naisten työleiriltä karanneen naisen oleskeluun kielletyllä alueella.

Sotilaskarkuruus, joka kesä- ja heinäkuussa tuotti sotapoliisille suurimman työn, väheni kuluneen kuukauden aikana huomattavasti. Karkurien etsintä tehostui suuresti joukkojen osallistuessa laajoihin maastoharavointeihin.

Maastoharavointeihin liittyi samalla desanttien ja partisaanien etsiskelyt, joita suoritettiin myös erillisinä tehtävinä varsinkin suomalaisten sotilashenkilöiden katoamisien johdosta. Seitsenmiehisen veneellä maihin tulleen vihollispartion kanssa, joka oli ampunut erään yksikön postilähetin, syntyi tulitaistelu, jossa kolme partioon kuulunutta kaatui neljän tullessa pidätetyiksi. 8.9.1944 tuhottiin 3-miehinen partio, jonka varusteista löytyi 11.7.1944 kadonneen luutnantti Paajasen henkilöpaperit.

Vilkkainta oli partisaanien toiminta Pohjois-Suomessa, jossa ne suurin partion ahdistivat etupäässä kolonnaliikennettä Jäämerentiellä ammuskellen autoja kohti sekä yrittäen räjäyttämällä rikkoa maantiesiltoja.

Joskin rikosilmoitusten kokonaislukumäärä kuukauden aikana väheni, kasvoi se joidenkin yksiköiden osalta. Syynä tähän oli se, että evakuoituun väestöön kuuluvien henkilöiden palatessa koteihinsa sadonkorjuutöihin totesivat he omaisuuttansa kadonneeksi tai hävitetyksi tehden niistä ilmoitukset.

Siviilihenkilöiden hallussa olevien valtion varusteiden löytämiseksi pidätettiin jälleen tuloksellinen yllätystarkastus Lieksan ympäristössä Pielisjärven pitäjässä. Kaikkiaan 76 eri henkilöltä takavarikoitiin 336 varusesinettä. Edellisen kuukauden tarkastusten johdosta on Pielisjärven käräjillä tuomittu 126 henkilöä valtion omaisuuden luvattomasta hallussapidosta rangaistusten vaihdellessa 300 markan sakkorangaistuksesta 5 kuukauden vankeusrangaistukseen. Sakkoja tuomittiin yhteensä 116.330 markkaa.

Suurimman yksityisen jatketun rikossarjan muodosti sotilaskotisisar Laina Savosen vilpillisyys 5 SKE:n kenttämyymälä 2:n johtajattarena. 1.11.1942 – 31.7.1944 välisenä aikana oli hän anastanut 1150kg. ruisjauhoja, 970kg. hunajaa, 754kg. makarooneja, 812kg. marmelaadia, 665kg. rasvaa, 500gk. ohraryynejä, 218kg. sokeria, 100kg. korviketta, 75kg. vanukasjauhoja, 75kg. margariinia, 20kg. voita, 20kg. herneitä, 10kg. lihasäilykettä, 2.6kg. piipputupakkaa. 860kpl. sikaareja sekä 29 pulloa viiniä.

Kasvua oli havaittavissa myös säännöstelymääräysten rikkomisissa evakuoitavan väestön suorastaan tarjotessa ostettavaksi teuraskarjaa ja lihaa. Erään yksikön talousupseeri oli tällä tavalla ostanut 6000 markan hintaisen sian myyden sen omaksi voitoksensa vähin erin alaisilleen 80 markan kilohinnalla.

Ei ole itse sotapoliisikaan säästynyt epärehellisistä aineksista. Eräässä sotapoliisiyksikössä oli sotamies Uuno Mäkelä rehdillä ja uutteralla palveluksellansa saavuttanut esimiestensä luottamuksen saaden hoidettavakseen postilähetin tehtävät. Tässä toimessansa hän kuitenkin anasti yksityisille sotilaille tulleita rahalähetyksiä tehden mm. väärän merkinnän postikuittikirjaan.

Evakuoidun väestön omaisuuden suojelemiseksi anastuksilta luetteloitiin sitä jatkuvasti ja luovutettiin asianomaisille evakuointiviranomaisille. Oivaltaen sen suuren merkityksen, mikä maan taloudelle sotatoimialueella olevan sadon korjaamisella, suorittivat sotapoliisiyksiköt ja niiden yksityiset miehet innolla sadonkorjuutöitä milloin vain siihen oli tilaisuus. Tulokset olivat varsin huomattavia. Mainittakoon tässä vain, että eräskin komppania kokosi 902 kuhilasta ruista, 58.500kg. heiniä, leikkasi ohraa ja vehnää sekä pui ruista. Erään toisen komppanian maatalouden hyväksi suorittama työtuntimäärä oli 3.200.

Kotialue ja sotatoimialueen liikenneväylät                                                         

Kuri kotialueella säilyi tyydyttävänä. Asutuskeskuksissa sitä jossain määrin laski iltojen pimeän ajan piteneminen. Huolestumista herättänyt väkijuomakauppojen avaaminenkin sujui suuremmitta häiriöittä. Tosin se kohotti huomattavasti juopuneina pidätettyjen lukumäärää, mutta tuntui kuitenkin siltä, että väkijuomien korkea hinta vaikutti hillitsevästi juopotteluun. Kuten sotatoimialueella, sai kotiseudullakin jalansijaa kotitekoisen väkijuoman valmistus. Useita polttimoita hävitettiin. Sekä juna- että maantiekuri olivat myös tyydyttäviä. Moottoriajoneuvojen käytössä oli kuitenkin edelleenkin kaikista varoituksista ja rankaisutoimenpiteistä huolimatta havaittavissa kevytmielisyyttä ja kurittomuutta. Eräs alikersantti oli juopuneena ajanut autonsa ojaan seurauksella, että kaksi lavalla ollutta sotilashenkilöä menetti henkensä. Omavaltaisella matkalla olleiden kersantin ja sotamiehen haltuunsa ottama auto syttyi tuleen ja paloi käyttökelvottomaksi.

Etsintäkuulutettuja sotilaskarkureita pidätettiin kuukauden aikana 152 vastaavan luvun ollessa heinäkuussa 135. Melkein kaikki pidätetyt karkurit olivat joko aikaisemmin karanneita tai toipumis- ym. lomilta palaamatta jääneitä.

Karkuruutta Ruotsiin jatkui edelleenkin, joskin vähentyneenä. Valvonnan tehostamisella sekä yhteistoiminnalla muiden viranomaisten kanssa saatiin joukko karkureita sekä neljä ammattimaisesti näitä Ruotsiin kuljettanutta henkilöä pidätetyksi.

Pakolaisliikenne Ahvenanmaalta Ruotsiin loppui melkein kokonaan. Ainoastaan yhden nuorukaisen todettiin lähteneen luvatta maasta. Sen sijaan arviolta 750–800 henkilöä, joista huomattava osa sotilaita, pitkin Pohjanlahden rannikkoa on siirtynyt luvattomasti Ruotsin puolelle. Eniten näitä tapauksia Korsnäs´in, Närpiön, Koivulahden ja Munsalan pitäjissä. Kun vahvistetusta vartioinnista huolimatta rajanylitys kasvoi, ryhdyttiin epäilyttävissä tapauksissa takavarikoimaan moottoriveneitä tai poistamaan niistä koneosia.

Valtioneuvoston heinäkuun 27 päivänä 1944 antama päätös liikenteestä merialueella ei ilmeisesti ole tuottanut odotettua tulosta. Ensinnäkin tuntuu lupia myönnetyn liian paljon ja toiseksi paikallisella poliisilla ei ole ollut tarpeeksi voimia kulkuneuvoja käytettävänä valvoakseen tehokkaasti määräysten noudattamista.

Matkustusliikenne Ahvenanmaalle vähentyi huomattavasti. Kuukauden aikana myönnettiin lupia 397 vastaavan luvun ollessa heinäkuussa 846.

Desantti- ja partisaanitoiminta oli vilkkainta rataosalla Joensuu – Lieksa. Kuukauden loppupuolella aiheuttivat nämä miinoituksillansa neljä kertaa junien vaurioitumisen.

Yhteenvetona sotapoliisitoiminnasta kotialueella ja sotatoimialueen liikenneväylillä elokuun aikana mainittakoon seuraavat numerotiedot:

Erilaisia ilmoituksia tehtiin kaikkiaan 9.145 (heinäkuussa 10.363), joista juna- ja asemapartioiden osalle tuli 6.128 (heinäkuussa 5.188) ja maantiepartioiden osalle 3.017 (heinäkuussa 5.175). Junapartiot tarkastivat yhteensä 9.065 matkustaja-, 6.302 tavara-, 376 sotilaskuljetus-, 68 sairas- ja 15 evakuointijunaa sekä 17 kiskoautoa ja 452 alusta. Maantiepartiot tarkastivat 35.293 erilaista moottoriajoneuvoa, joiden johdosta tehtiin 2.570 ilmoitusta. Etsintäkuulutettuja pidätettiin kuukauden aikana 267, josta luvusta sotilashenkilöitä oli 152. Sotilaskarkureiksi epäiltynä pidätettiin 676, kutsunnasta poisjääneitä 55, loma- tai komennusaikaa ylittäneitä sekä loma- ja komennustodistuksen puuttumisen tai epäselvyyden takia pidätettiin 24 ja tarkistusmerkintävirheellisyyden takia 498. Ulkomaalaisia, joilta puuttui passi, oleskelu- tai matkustuslupa pidätettiin kuluneen elokuun aikana 239. Väkijuomasäännösten rikkomisia ilmeni 93 ja säännöstelymääräysten rikkomisia 64. Sotilasvarusteiden luvaton hallussapito todettiin 333 tapauksessa. 
Tweet

Mitä siis tuona päivänä oikein tapahtui? Ja mitkä olivat seuraamukset? Seuraavassa artikkelissa pyritään esittämään eräs tiivistetty vastaus.

Kirjoittajana on Ilmo Kekkonen, yleisesikuntaeversti. Hän on perehtynyt syvällisesti Jatkosotaan ja erityisesti kesän 1944 taisteluihin sekä marsalkka Mannerheimiin. 

Professori Heikki Ylikankaan näkemys

Heikki Ylikangas on kirjassaan ja blogeissaan käsitellyt päivän tapahtumia. Ne voi seurauksineen tiivistää seuraavasti:

• 19.6. 44 oli suuren luokan käännekohta jatkosodan ja sitä kautta koko Suomen historiassa. 
• Ylipäällikkö muutti mieltään poliitikot yllättäen ja päätti hallituksen vaihdoksen ja rauhan hankkimisen asemesta ryhtyä puolustustaisteluun Saksasta pyydettävän avun turvin. 
• Perusteena oli 19.6. vihollistilannekatsauksen (VTK 12) kohta, jonka mukaan vihollisen päämääränä ei ollut Suomen valloitus, vaan hyökkäys rajoitetuin tavoittein. 
• Tällöin Mannerheim päätti, että hyökkäys oli mahdollista torjua, koska maan miehitys ei ollut enää uhkana. 
• Tilannearvio antoi myös perusteet puuttua horjuneen sotilaskurin palauttamiseen kovin kourin joutumatta siitä myöhemmin vastuuseen. 
• Tätä varten oli joukkojen 10.6. alkanut perääntyminen, – joka Ylikankaan mukaan jatkui 10 km päivävauhdilla –  pysäytettävä mihin hintaan hyvänsä. Oleellisena keinona oli kiinni otettujen ja yksiköistään erillään säilytettyjen karkurien joukkomittainen teloittaminen salaa ja laittomasti aiemman riviin palauttamisen sijasta ja kenttäoikeuksissa tuomitsemisen sijasta. 
• Asia käskettiin kenraali Erik Heinrichsin allekirjoittamalla puhelinsanomalla 20.6.44 muutama tunti ennen Viipurin menetystä. 
• Noin 150–160 rintamakarkurin teloitus johti osaltaan taistelutahdon nousuun ja rintaman kiteytymiseen. Hyökkäys torjuttiin Talin–Ihantalan taistelussa. Teloitukset ja ampumiset salattiin, asiakirjat hävitettiin ja mukana olleet vannotettiin vaikenemaan. Tapahtumat on paljastanut vasta Ylikangas syksyllä 2007. Tosin ns. Huhtiniemen huhu kohusi samasta asiasta jo 1980-luvulta alkaen. 
• Teloituksia jatkettiin 4.7.44 säädetyn kovennetun sotaväen rikoslain perusteella. Vain nämä ja eräät esimiesten ja vartiomiesten lailliset aseenkäyttötapaukset on virallisesti myönnetty ja tiedot taltioitu. Armeijan ilmoitukset eivät kuitenkaan ole luotettavia.

Oma näkemykseni tilanteesta

Kirjassa ”Teloitettu totuus” sekä useissa muissa yhteyksissä on selvitetty Marskin päätöksen torjuntataistelusta syntyneen ennen 19.6. ja tuon päivän tietojen lähinnä vahventaneen hänen ratkaisuaan.

Näkemykseni voidaan tiivistää seuraavasti:

• Hyökkääjän tarkoitus oli tuhota Suomen päävoimat ja luoda edellytykset hyökkäyksen jatkolle maan sisäosiin. Stalin uskoi Suomen puolustuksen ja poliittisen vastarinnan luhistuvan, kun kenttäarmeija lyötäisiin. Väistämätön seuraus olisi maan antautuminen.
• Mannerheim oli antanut 15.6. luvan vetäytyä viivyttäen ja taistelukyky säilyttäen VKT-asemaan, jossa oli ryhdyttävä torjuvaan puolustustaisteluun. Ylipäällikkö vakuuttui jo useita päiviä ennen 19.6. tilannekatsausta, että rintaman olisi nyt kestettävä, koska Viipurin jälkeen ei olisi enää joukkoja murtojen tukkimiseen.
• Paasosen katsaus ei muutenkaan antanut aihetta mihinkään jyrkkään käännökseen, sillä hän esitti monia epävarmuustekijöitä. Ne olivat jatkoa ja täydennystä aiempiin katsauksiin. Näistä todettakoon tiivistetysti:

1) Yleisoffensiivi oli vasta kehittymässä, sillä suurhyökkäys myös Aunuksessa saattoi alkaa koska tahansa.

2) Maihinnousut esimerkiksi Koiviston alueelle olivat mahdollisia.

3) Hyökkääjän oli helppo keskittää Kannakselle lisää reservejä. Toistaiseksi joukkoja ei ole haluttu sitoa maatamme vastaan enemmän kuin välttämätön tarve vaatii.  

4) Vihollisen voimia oli sulloutunut nimenomaan Viipurin alueelle.

5 )Taistelujen kulusta sekä Kannaksella että lännessä (siis Normandiassa IK)  riippuu jatkuuko offensiivi vai asettuuko vihollinen puolustukseen saavuttamalleen tasalle.

•  Jälkiviisaudella voidaan todeta Paasosen arviointi varsin oikeaan osuneeksi.
  
• Professori Ylikangas on tulkinnut katsauksen ja omien joukkojen tilanteen sekä suppeasti että täysin virheellisesti.

Mannerheimin päätökset 19.6.1944

Käsitykseni mukaan kyseessä oli Mannerheimille tyypillinen harkinta kahden vaihtoehdon välillä ennen päätöksen tekoa. Hänen johtamiselleen oli ominaista välttää päätöstä ennakkoarvioiden perusteella. Hän halusi aina konkreettiset tiedot perusteiksi ja teki päätöksen vasta tultuaan itse vakuuttuneeksi sen oikeellisuudesta ja tarpeellisuudesta. Hän ei missään tilanteessa harjoittanut kollegiaalista päätöksentekoa eikä laajoja neuvotteluja sen perustaksi, vaan teki päätöksensä hyvin itsenäisesti.

Muistelmissaan (1952) hän hyvin lyhyesti toteaa 19.6. 44 kohdalla:

“Katsoin asiakseni ilmoittaa presidentille, etten pitänyt hallituksen uudelleen muodostamista suotavana ennen tilanteen vakautumista. Sellainen toimenpide olisi toisaalta vaikuttanut vahingollisesti armeijan mielialaan ja toisaalta ollut omiaan saattamaan Saksasta saapuvat tavarantoimitukset vaaraan”.

Mistään suuren luokan käännekohdasta hän ei mainitse. Tämä viittaa päätöksen kiteytymiseen jo aiemmin, ehkä juuri 15.6. Tämä ratkaisu ikään kuin naulattiin lopullisesti kiinni 19.6., jolloin Mannerheim luopui hallituksen vaihdosta rauhantunnustelua varten ja otti ratkaisukseen taistelun Saksan tuella. Siinä suhteessa päivä kyllä oli historiallisesti merkittävä.

• Marski antoi velvoittavan päiväkäskyn ”jyrkästä torjuntataistelusta”. Kannaksen joukkojen komentajalla Oeschilla oli tiukka käsky pitää Viipuri–Kuparsaari–Taipale-tasa (VKT-asema).
• Saksalta pyydettiin viittä-kuutta divisioonaa Luumäen linjalle, mutta avun ehdoksi tuli taistelu Viipuri–Vuoksi-tasalla. Se painotti entistä enemmän torjunnan tärkeyttä pääasemaksi määrätyllä VKT-linjalla.

Menettely oli Mannerheimille tyypillinen. Päätöksen tehtyään Marski piti siitä itsepintaisesti kiinni.  Sekin oli hänelle ominaista. Sen sai 20.6. kokea Mikkeliin saapunut ministeri Väinö Tanner. Hän epäili Saksan avun ehtimistä ja riittävyyttä. Mannerheim piti päänsä, vaikka hänellä ei siinä vaiheessa ollut sen kummempia tietoja kuin Tannerilla.

Tapahtumien kulku 19.6.44 jälkeen

Käsitykseni mukaan tapahtumien kulku todistaa näkemykseni oikeiksi. Päätöksen tehtyään Mannerheim oli horjumaton. 

• Kannaksen joukkoja ei ollut tarpeen pysäyttää karkurien teloituksin tai muinkaan erityistoimin. Yhtymät perääntyivät viivyttäen pääosin järjestyksessä osin jossain määrin sekasorrossa. Ne ryhmittyivät suunnitelmien ja käskyjen mukaisesti 18-20.6. aikana VKT-asemaan. Lento-osasto Kuhlmey oli taistelussa mukana jo 19.6. ensimmäisenä Saksan apuna. Materiaalia oli tullut jo aikaisemmin mm. 12. 6. lisää panssarintorjunta-aseita.
• Viipurin menetys 20.6. oli tietysti järkytys. Kaupunkia ei kuitenkaan käsketty vallata takaisin, vaan annettiin oikeus tarkistaa rintamalinjan kulku. Tehdyistä päätöksistä pidettiin muutoin kiinni.Päämajoitusmestari kenraaliluutnantti Airo: Uusien asemien valinta on perustunut panssareille epäedulliseen maastoon ja laajojen vesistöjen hyväksikäyttöön.  
• Heinrichsin ”karkurikäsky” annettiin 20.6.44 illalla kiristyneen rintamatilanteen ja huolestuttavaksi kasvaneen karkuruuden johdosta. Marski hyväksyi tehostetut toimet karkuruuden hillitsemiseksi, mutta ei käskenyt mitään voimassa olevista laeista poikkeavia järjestelyjä. Illalla saatiin tieto Saksan nopeasta ase- ja joukkoavusta. Lisää aselaivoja tuli jo 21.6. Saman päivän aamuna Heinrichs totesi Viipurista: ”Arvovaltamenetys, muttei taktisen tilanteen heikennys.”  
• Presidentti ja hallitus olivat valmiita jatkamaan rauhantunnusteluja. Ryti ja ulkoasiainvaliokunta tulivat 21.6. Mikkeliin. Marski halusi päätöksensä mukaisesti lykätä virallista rauhankontaktia. Suurhyökkäys Syvärillä alkoi. 
• Aamulla 22.6. lähti Ruotsin kautta tiedustelu rauhanehdoista. Mannerheim painotti ulkoministeri Ramsaylle ajatustaan, että rintama oli Saksan avulla vakiinnutettava, jotta rauhanneuvottelut voitaisiin aloittaa. Saksan ulkoministeri Ribbentrop saapui Helsinkiin illalla. 
• Myönteinen uutinen rintamalta saatiin 23.6., kun hyökkäys Kivisillansalmella torjuttiin. Taistelut laajenivat Viipurin koillispuolelle. Samana päivänä saatiin tieto yhden saksalaisen divisioonan siirtämisestä Virosta Suomeen ja Viipurin seudulle 27.6. mennessä. 
• Presidentti Ryti, ulkoministeri Ramsay ja puolustusministeri Wallden tulivat taas Päämajaan 24.6. klo 17.00. Mannerheim vaati ”energisesti” sodan jatkamista ja avun ottamista Saksalta. Hän oli päätöksensä tehnyt. 
• Selvittelyt Saksan avusta ja sopimuksesta sen kanssa jatkuivat 25.6. Samana aamuna alkoi suurhyökkäys Talissa. Karkuruus oli tehostetuin toimin saatu pääpiirtein kuriin, mutta se jatkui melko suurena. Pääosa karkureista pysäytettiin jo rintaman läheisyydessä. Kauemmas selustaan koottujen karkurien palauttaminen yhtymiinsä oli käynnistetty. 
• Ryti-Ribbentrop sopimus allekirjoitettiin 26.6. 44 suurtaistelun riehuessa Talin -Talinmyllyn – Portinhoikan alueella. Samana päivänä saatiin NL:n vaatimus ehdottomasta antautumisesta. 
• Moskovassa allekirjoitettiin 28.6. 44 Leningradin rintamaa komentavalle marsalkka Govoroville tarkoitettu ohje toiminnasta Suomen antauduttua. Se käsitti 56 kohtaa. Asiasta ei Suomessa tuolloin tiedetty. 
• Sotaväen rikoslakia tarkistettiin eduskunnassa 4.7.1944. Tuolloin toistunut karkuruus ja sotapelkuruus määrättiin tietyin edellytyksin myös kuolemalla rangaistaviksi. Kuolemantuomio voitiin kenttäoikeuden päätöksellä määrätä toimeenpantavaksi välittömästi ilman sotaylioikeuden tarkistusta. Tällä haluttiin välttää tilanteita, joissa esimiehet joutuisivat käyttämään asetta karkuruuden hillitsemiseen. Siihen oltiin yleisesti haluttomia. 
• Karkurien käsittelystä annettiin tarkistettu ohje heti 4.7. Uuden lain perusteella teloitettiin karkureita 9.7. alkaen. Teloitusten pääosa toimeenpantiin 15.7. jälkeen. Teloitusten suhteellisen myöhäinen ajankohta johti siihen, että niillä ei enää ollut merkitystä taistelujen kannalta. Tätä voidaan jälkikäteen aiheellisesti kritisoida. Myöhäisillä teloituksilla haluttiin toisaalta osoittaa, että kurinpidossa oltiin tosissaan. Samaan aikaan tosin sotaylioikeudet lievensivät kaikki tarkistettaviksi tulleet karkurien kuolemanrangaistukset vapausrangaistuksiksi.
• Pääosa karkureista palasi riviin. Osa määrättiin erityisiin työosastoihin. Karkuruuden loppuselvittelyissä tuomittiin yli 6 000 miestä vapausrangaistuksiin palvelusvelvollisuudella. Karkureista ja kieltäytyjistä 46 teloitettiin tuomioistuimen päätöksellä ja 14 sai surmansa esimiehen tai vartiomiehen laillisen aseenkäytön perusteella. Lukumäärä on hyvin pieni karkuruuden laajuuteen nähden. Kokonaisuutena karkuruutta käsiteltiin voimassa olevien lakien mukaisesti. Muutamia tapauksia otettiin sodan jälkeen tuomioistuinten  käsittelyyn. 
• Talin-Ihantalan suurtaistelu jatkui 5.7. asti. Torjunta onnistui Itä-Karjalasta tuotujen vahvennusten avulla. Taistelu vaimeni vähitellen ja 8.7. torjuntavoitto oli selviö. Hyökkäys torjuttiin myös Viipurinlahdella 9.–10.7. saksalaisen 122. Divisioonan avulla. Hyökkäys Vuosalmella hiljeni heinäkuun puoliväliin mennessä. Laatokan pohjoispuolella saatiin voitto Ilomantsissa 1.–8.8.44. 
• Päätös valita taistelu Saksan avulla johti siis aikanaan torjuntavoittoihin. Ne puolestaan avasivat tien presidentin ja hallituksen vaihdokseen ja edelleen rauhaan kovin ehdoin, mutta itsenäisyys säilyttäen. Ehdoton antautuminen rauhan hintana tuskin olisi itsenäisyyttä säilyttänyt.

Päätäntä

Kesän 1944 dramaattisia ja kohtalokkaita tapahtumia voidaan arvioida monilla tavoin. Uusia näkökulmia tuntuu löytyvän yhä edelleen. Jälkikäteen ei tapahtumien kulkua kuitenkaan voida muuttaa, eikä luoda uusia tapahtumia, vaikka niille löytyisi hyviäkin perusteita. On hyväksyttävä totuus sellaisena kuin se on ollut riippumatta siitä, miellyttääkö se tai ei. Siksi tässäkin esityksessä pysytään tapahtuneissa tosiasioissa.

19.12.2008
Ilmo Kekkonen
Yleisesikuntaeversti

KESKEISET LÄHTEET

- Kulomaa Jukka – Nieminen Jarmo (toim): Teloitettu totuus – kesä 1944. Jyväskylä 2008.

- Mannerheim C.G.E: Muistelmani. Toinen osa. Helsinki 1952.

- Sotilasaikakauslehdet 11 ja 12/2007.

- Ylikangas Heikki: Romahtaako rintama? Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944. Keuruu 2007 sekä blogit www.blogs.helsinki.fi/hylikang/

- Päämajan vihollistilannekatsaus numero 12.

Tweet

Kyseisestä katsauksesta on tehty hyvinkin erilaisia johtopäätöksiä. Osassa tulkinnoista on todettu katsauksen tarkoittaneen käännekohtaa Mannerheimin suhtautumisessa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen tavoitteisiin. Tämän tulkinnan mukaan katsauksessa osoitettiin Suomen armeijan ylipäällikölle, että Neuvostoliitto pysäyttää hyökkäyksensä Viipurin tasalle.

Itse jäin pohtimaan ertyisesti punaisella merkitsemiäni kohtia?

______________________________________________________________________________

P    Ä    Ä   M   A    J   A                  19.6.1944
Tied.1                                                       70/UK/LP

__.pvk. N:o 7650/sal.

-     S A L A I N E N     -

Katsaus vihollistilanteen kehitykseen N:o 12
11.6. – 18.6.1944. 
(VTK 12)

Taistelutoiminta

Liitteenä olevassa kartassa on pyritty osoittamaan vihollisten hyökkäyksen kehitys päivittäin sekä yleinen ryhmitys Karjalan kannaksella.

9.6. suoritti vihollinen kautta koko Kannaksen voimakkaan tykistön tukeman väkivaltaisen tiedustelun selvittääkseen tuliasemiemme sijoituksen ja ryhmityksen. Vihollinen käytti salaamissyistä tähän hyökkäykseen pääasiassa vain asemissa olleita joukkoja.

10.6. aamulla aloitti vihollinen valtavan voimakkaiden ilma-, panssari- ja tykistömassojen tukemana varsinaisen hyökkäyksensä Suomenlahden – Ohdan välillä. Se onnistui saada Valkeasaaren tien suunnassa syvä läpimurto, mikä pakoitti joukkojemme länsi-Kannaksella vetäytymään VT-linjalle, jolla vihollisen painopistesuunnissa, Kivennavalla ja Siiranmäellä, kaikki hyökkäykset torjuttiin viholliselle suurin tappioin.

15.6. onnistui vihollisen valtavan materiaalitukensa turvin murtautua VT-asemiimme Kuuterselän ja rautatien suunnassa kehittää hyökkäyksensä rannikon suunnalla strateegiseksi läpimurroksi. Tämä pakotti joukkomme ennen pitkää siirtymään viivytykseen koko Kannaksella. Läpimurron tapahduttua siirtyi vihollisen materiaalin ja voimien painopiste rautatien suuntaan. Kuuterselästä saatu 1.6.44 painettu 1:10.000:en oleva sotasaaliskartta yksityiskohtaisine tietoineen VT-linjamme kulusta ja linnoituslaitteista osoittaa selvästi, millä perusteellisuudella vihollinen on operaatioon valmistautunut. VT-linjan tiedusteluun ei tarvittu aikaa, koska suunnitelmat sen murtamiseksi on voitu tehdä jo ennen operaation alkua.

Taistelutoimintaa tarkastellessa kiinnittyy huomio ennen kaikkea siihen, että hyökkäyksen alkuryhmitys ja sen alkuvaiheet ovat täydelleen samanlaiset kuin Saksan itärintaman taisteluissa. Läpimurto kapealla kaistalla valtavan materiaalituen turvin neljän rinnakkain ryhmitetyn 3-divisioonaisen armeijakunnan voimin. Yksi armeijakunta näyttää olleen reservissä Pietarissa tai taaempana. Joukkojemme vastarinta, maastovaikeudet ja tilanteen kehitys on pakoittanut vihollisen suorittamaan useita suuria ryhmityksen muutoksia, joissa divisioonia, jopa armeijakuntia, niille alistettuine materiaalimassoineen on siirretty ristiin rastiin toistensa yli. Tämä on helpottanut huomattavasti joukkojemme irroittautumista. Taistelukuvauksista päätellen perustuu offensiivin voima yksinomaan valtavaan materiaaliin. Jalkaväen osuus operaatioissa on ollut toisarvoinen. Jalkaväen vahvuudet (divisioonat  6 200 miestä) ovat hämmästyttävän pienet ja taisteluarvo jo ensimmäisten tappioiden jälkeen vähäinen sekä taistelutahto melko heikko.

Joukot

– 2 –

Kokonaiskuvan saamiseksi on nähtävä vihollisen valtava suurhyökkäystä varten toteutettu joukkojen ja materiaalin keskittäminen. 10.5.44 oli 5 divisioonaa ja 2 linnoitusaluetta, hyökkäyksen alkaessa todennäköisesti 15 divisioonaa sekä runsaasti panssarijoukkoja ja ylijohdon tykistöä. 15.6. mennessä oli divisioonien lukumäärä kohonnut 18–20:een , panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä noin 400  sekä noin 200 tykkipatteria ynnä lisäksi rakettitykit ja kranaatinheittimet.

Offensiivista johtuen voimasuhteiden muutos on ilman muuta ymmärrettävissä. Sitä varten keskitetyt joukot ovat pääasiassa Pietarin rintaman, mutta myöskin 3.Baltian rintaman reservistä, osaksi kauempaakin. On pantava merkille, että Pietarin ja Baltian rintamilla on vielä reservejä, joiden siirtäminen rintamillemme on mahdollista, mikäli suurella itärintamalla vielä taistelutauko jatkuu. Lienee aiheetonta ryhtyä arvioimaan näitä mahdollisuuksia, on vain todettava, että joukkojen keskitys Pietariin saakka on helppoa tiheän liikenneverkoston takia (3–4 divisioonaa vuorokaudessa).

Oli odotettavissa ja odotettiin Karjalan kannaksen hyökkäykseen liittyvän hyökkäyksen muilla rintamamme osilla. Aunuksen kannaksella onkin jo todettavissa joukkokeskityksia, muilla rintamanosilla tilanne on suurin piirtein ennallaan.

Selvän käsityksen saaminen vihollisen joukoista ja aikeista on ollut erittäin vaikeaa täsmällisten tietojen puuttuessa oman tiedustelun ollessa passiivista. Tämän johdosta kiinnitetään vielä erikoista huomiota vihollistilanneilmoitusten sisältöön ja korostetaan vankien ottamisen tärkeyttä ja niiden pikaista hyväksikäyttöä,

– 3 –

jotta saataisiin kaikille arvioinneille välttämätön tuntuma vihollisen joukkoihin ja aikeisiin.

Karjalan kannas

Uusia joukkoja on tähän mennessä todettu varmasti 14 ja epävarmasti lisäksi 3 divisioonaa, 1 jalkaväkiprikaati sekä useita panssari-, tykistö-,- ym. muodostelmia. Joukoista on useimmat tuotu vasta kesäkuun alkupäivinä tai hyökkäyksen jo alettua, melkoinen osa laivoilla Oranienbaumin seuduilta. Kannaksen joukkojen ryhmitys lienee nykyisin suunnilleen seuraava (epävarmojen yhtymien edessä kysymysmerkki):

21.A.

komentajana  kenraaliluutnantti Gusev, esikunta 14.6. Valkeasaaren seuduilla, todennäköisesti siirtymässä luoteeseen päin.

N.AK. kaista suunnilleen Suomenlahti – Kaukjärven linja (mahd.)

• ? 265.D (JR 450, 941, 951, KTR 798), sv. Yläkylässä 19.6./JR 450.
• ? 4.Ka.Jv.Pr., vaihtanut 13.6. rannikoilta 109.D:n (svt.).
• 314.D (JR 1074, 1076, 1078, KTR 858), tuotu 4.6. Novoselkiin Narvan suunnalta, JR 1076 14.6. Tyrisevälle, 16.6 Piispalan seuduilla (sv.).
• ? 338.D (JR 1134, 1136, 1138, KTR 910), JR 1126 todettu 12.6. Reivolan lehtikuusimetsässä (asiak.).
• 268.D (JR 942, 947, 952, KTR 799), tuotu Pietarin eteläpuolista 11.–12.6., 16.6 Varmeljärven länsipuolella (sv./JR 952).

XCVII AK.  komentajana kenraaliluutnantti  Busarov, mukana alkuläpimurrossa, 12.6. alueella Hiirelä – Karvala – Korhonen, sitten Siiranmäellä, mistä irroitettu 14.6. ja siirretty 15/16.6 Kuuterselän – Sahakylän – Raivolan alueelle, vaihtaen 17.6. CIX AK:n Perkjärven linjalla, kaista ehkä Kaukjärven linja – Muolaanjärvi.

• 358.D (JR 1187, 1189, 1191, KTR 919), todettu 10.6. Tonterin suunnalla (sv./JR 1187), 18.6. Mikkeljärven maastossa (kaatunut div.kom.).
• 178.D (JR 368, 693, 709, KTR 332), komentajana kenraalimajuri  Kromik, tuotu 10.6. Strelnasta, todettu 11.6. Hartosessa, 12.6. Riihiössä (JR 693), 13.6. Siiranmäellä (asiak.), missä suuria tappioita. 18.6. luuultavasti Perkjärven seudulla.
• 372.D (JR 1236, 1238, 1240, KTR 941), siirretty toukokuun lopulla Harpalaan, KTR 941 ollut 10.6. Lempaalan lohkolla (sv.), div. 16., lähtöasemissa toisessa portaassa (asiak.).

– 4 –

III AK.

komentajana kenraaliluutnantti Alferov, mukana alkuläpimurrossa. Sitten VT-linjan murrossa Kuuterselässä ja Kaukjärven – Suulajärven kaistalla, irroitettu 17.6.

• 72.D (JR 14, 133, 187, KTR 9) komentajana kenraalimajuri  Jasterbov, mukana alkuläpimurrossa, 14.6. Kuuterselässä (sv:ja), sittemmin luultavasti rautatien länsipuolella.
• 109.D (JR 381, 456, 602, KTR 404), komentajana kenraalimajuri Trushkin, tuotu 4/5.6. laivoilla Suomenlahden yli, mukana alkuläpimurrossa rannikkokaistalla, mistä 13.6. siirretty Neuvolaan (sv./JR 456 ja asiak.), sittemmin Perkjärven suunnalla.
• 286.D (JR 994, 996, 998, KTR 854), komentajana kenraalimajuri  Tommola, mukana läpimurtotaistelussa, 13.6. Sahakylän maastossa (sv. JR 954), 15.6. Kuuterselässä (sv. KTR 854), 17.6. Perkjärven aseman seudulla (sv:ja/JR 996,998).

X Ka.AK.

komentajana kenraaliluutnantti Simonjak, ollut Kivennavan suunnalla, kaista ehkä Muolaanjärvi – Punnusjärvi.

• 45.Ka.D (Ka.JR 129, 131, 134, Ka.TR 96), komentajana kenraalimajuri Putilov, mukana alkuläpimurrossa, sittemmin Kivennavan – Muolaantien suunnalla (sv:ja 10.6. Ka.JR 129:stä).
• 63.Ka.D (Ka.JR 188, 190, 192, Ka.TR N), komentajana kenraalimajuri Shtsheglov, mukana alkuläpimurrossa, sittemmin Kivennavan pohjoispuolella, luultavasti irroitettu 13.6. (asiak. 11.6.).
• 64.Ka.D (Ka.JR 191, 194, 197, Ka.TR 134). komentajana kenraalimajuri Romanenko, tuotu 6.6. laivoilla Oranienbaumista, Ka.JR 194 ollut 13.6. saakka ak:n reservinä (sv:ja 14.6. Kolomäellä).

     AK.

taisteluissa Siiranmäen suunnalla, kaista ehkä Punnusjärvi–Kiviniemi.

• 381.D (JR 1259, 1261, ______________, 1263, KTR 935), komentajana kenraalimajuri Jakushev, mukana alkuläpimurrossa, 15. – 16.6. kaikki rykmentit Palomäellä (sv. ja asiak.).
• 177.D (JR 483, 486, 502, KTR 706), JR 483 tuotu 14.6. Pietarista Siiranmäen suunnalle (sv. 15.6.).
• 281.D (JR 1062, 1064, 1066 KTR 816), Kuuritsansuo, sitten Siiranmäen maastossa (asiak. ja sv:ja), irroitettu 15.6. suuria tappioita kärsineenä.

Johdon tykistöä,

osaksi armeijakunnille alistettuna, osaksi luultavasti suoraan 21.A:n alaisena:

• 34.Tyk.D ainakin osia 10.6. hyökkäysjoukkojen tukena (558.D:n kaistalla?) (asiak.) 71., 85., ja 95.Tyk.Pr. kuten ed.

– 5 –

• KTR 1324, kutenoin ed.
• Hp.R 667, 824 ja 1039, kuten 34.Tyk.D.
• Ka.TR 1211, Siiranmäen suunnalla 14.6. (asiak.).
• Pst. TR 1072, kuten 34.Tyk.D.
• Krh.R 127, 219 ja 456 kuten ed.
• Ka.Krh.R 40, kuten 34.Tyk.D. II pst. ollut 558.D:n mukana.

Ps. joukkoja,

osaksi armeijakunnille alistettuja, osaksi luultavasti suoraan 21.A:n alaisia:

• 1 Ps.Pr. osia 72.D:n lohkolla Kuuterselässä 14.6. (svt.), 15.6. Vammeljärven länsipuolella (asiak.).
• ? 60.Ps.Pr. ollut Tipunassa 45.Ka.D:lle alistettuna (svt.). ?220.Ps.Pr., toukokuussa itä-Kannaksella (svt.).
• Ps.R. 185, komentajana everstiluutnantti  Junatskij, Kuuterselässä 14.6. (asiak.).
• Ka.Ps.Lm.R 27, ollut Rajajoella 9.6. (CIX AK) (svt.).
• Ka.Ps.Lm.R 31, komentajana majuri Primatshenko, mukana alkuläpimurrossa, 13.6. Polviselässä (63.Ka.D) (sv.).
• Ka.Ps.Lm.R 46, Polviselässä 11.6. (XXX Ka.AK) (asiak.), sittemmin Siiranmäellä (XCVII AK) (asiak.).
• Ka.Ps.Lm.R 260, komentajana everstiluutnantti Krashnoshtan, mukana alkuläpimurrossa (XXX Ka.AK) (asiak.).
• Ryn.TR 1222, Kuuterselässä 14.6. (CIX AK) (asiak.).
• Ka.Ryn.TR 396, kuten 34. Tyk.D.
• Ryn.TR N ja NN, XXX Ka.AK:n lohkolla 13.6. (svt.).

6.(?)A,

komentajana kenraaliluutnantti Tsherepanov, kaista ehkä Lipolan–Kiviniemen linjalta Laatokkaan; armeijalle alistettu toukokuun puolivälistä svt:n mukaan Pihkovan suunnalta siirretty CVIII AKE, jonka alaisista joukoista ei varmoja tietoja (ehkä 90.D?).

• 92.D, komentajana kenraalimajuri Panitshkin, irroitettu 10.8. rannikkolohkolta, osia 14.–15.6. Korpikylän osia Kirjavasalon seuduilla (sv:ja 15.6.).
• 10.D, komentajana kenraalimajuri Mashoshin, 13.6. alkaen etenemässä Raasulin tien suunnassa (sv:ja ja asiak. 9.-15.6.).

– 6 –

• 142.D komentajana eversti  Sonnikov, suomalaisten irroittauduttua lähetetyn seuraamaan pohjoista kohti (sv:ja 16.6.).
• TR 336, Pst.TR 94.

CVIII AK(?)  

komentajana kenraaliluutnantti  Tihonov, ehkä 23.A:n reservinä.

• ?90.D (JR 19, 173, 286, KTR 96), epävarmojen svt:jen mukaan ehkä Harpalassa huhtikuusta alkaen (?).
• 22.Lin.alue (TKKP 133, 283, 106, 293, 154, 126, 63) ja
• 17.Lin.alue (TKKP 4, 1, 113, 246, 112); olleet ent.ppl:lla, linoinjoukkoja, mahdollisesti koko linoinalueet, siirretty erään svt:n Mukaan Narvan suunnalle.

Uudet joukot ovat peräisin etupäässä Pietarin rintaman (45., 63. ja 64.Ka., 72., 109., 177., 314 ja 372.D, 4.Ka.Jv.Pr., 1.Ps.Pr., Ka.Ps.Lm.R 46 ja 260) ja 3.Baltian rintaman (90.?, 268., 281. ja 286.D, 220.Ps.Pr.?, Ka.Ps.Lm.R 27 ja 31.Ps.R 185) reserveistä. Vain jokin harva näyttää olevan kauempaa 2.Baltian rintamalta (178.D), 1.Baltian rintamalta 358. ja 381.D) ja Länsirintamalta 338.D).

Aunuksen kannas

 – Hyökkäyksen Karjalan kannaksella alettua on vihollinen ryhtynyt hyökkäysvalmisteluihin myös Aunuksen kannaksella.

10.6. vaihdettiin 69.Mjv.Pr. etulinjaan 114.D:n tilalle Voimalaitoksen–Viinatehtaan lohkolle. 114.D:n lohkon itäisen (JR 536:n) osan Viinatehtaalta Kuidosuon itäpuolelle otti samaan aikaan vastaan TKKP 208/150.Lin.alue.

Tämän muutoksen kautta heikkeni etulinjan miehitys huomattavasti. Edessä ovat nyt lännestä itään todennäköisesti:

• 3.Mjv.Pr. noin 3 000 miestä, lohkolla Laatokka–Tiilitehdas,
• 162.Lin.Alue, noin 3 500 miestä, Tiilitehdas–Harevshina, (mahdollisesti siirretty pois?),
• 69.Mjv.Pr. noin 3 000 miestä, Harevshina–Viinatehdas,
• 150.Lin.Alue, noin 3 000 miestä, Viinatehdas–Verandajoki,
• 368.D, (JR 1224, 1226 ja 1228) noin 7 500 miestä, Verandajoki–Ääninen.

Etulinjan vahvuus on nyt arviolta 20 000 miestä sen oltua vuoden alussa 45 000 miestä. Hyökkäystä varten on vihollinen koonnut selustaan reservin, jonka suuruudesta ei vielä ole selvää kuvaa. Siihen kuuluvat kutakuinkin varmasti ainakin:

• 114.D, (JR 363, 536 ja 763) noin 7 500 miestä, marssinut noin 10.6. Petsenitsin–Sapsan–Ljugovitsin(-Lotinapellon?) suuntaan(?).

– 7 –

• 272.D. (JR 1061, 1063 ja 1065) noin 7 500 miestä, ollut Vinnitsassa toukokuun lopussa,
• 70.Mjv.Pr. noin 3 000 miestä, ainakin osia ollut Ojattijoen varrella varmistustehtävissä.

Saadun tiedon mukaan pidettiin Karginitsin (Kannaksen keskiosassa) seuduilla huhtikuun alussa tst.harjoituksia, joihin osallistuivat mm. 272.D ja osia/70.Mjv.Pr.

Reserviä on vahvistettu luultavasti noin 10.6. alkaen Saksan vastaiselta itärintamalta (3.Baltian rintama?) tuoduilla uusilla joukoilla, joista tähän mennessä on saaduista tiedoista todettu seuraavat:

• 310.D (JR 1080, 1082, 1084 ja KTR 860), saapunut Ojatin asemalle 15.6. tienoilla,
• 18.(lm?)D.  (? JR 414, 419, 424 ja KTR 1027). Ojatin asemalle 15.6. tienoilla.
• Krh.(mek.?)R N, saapunut 9.6. Pashan asemalle.

Pitäen uusien divisioonien vahvuutena 7 000 miestä saadaan reservin kokonaisvahvuudeksi noin 32 000 miestä.

Erään sv:n kertoman mukaan olisi selustassa ollut myös 71.D, joka oli osallistunut yhteistoimintaharjoitukseen 69. ja 70. Mjv.Pr:n kanssa, mutta sittemmin siirretty pois.

Uutta tykistöä on todettu ainakin Sotkun suunnalla ja Lotinapellon itäpuolella.

Uudet joukot, joiden määrän täytyy otaksua olevan edellä lueteltua suuremman, ovat todennäköisesti ainakin osaksi Pashan ja Ojatin asemilta suuntautuneet Syvärin jokirintamalle, osaksi Alehovshinaan ja sieltä edelleen Lotinapellon, Voimalalaitoksen ja Vonjärven (Dolgjärven) suunnille, Eräs sv. kertoi kuulleensa vm. suunnalle Vonjärven–Tsatjärven välille kootun yli 2 divisioonaa sekä rakettitykkejä hyökkäystä varten.

Tiellä Saarentaka–Pasha odotettiin joukkojen poiskuljetukseen viittaavaa liikennettä. Kysymyksessä saattaisi olla 162.Lin.alueen siirto (vrt. edellä vastaavanlaiseen tietoon Karjalan kannaksen linnoitusjoukoista).

Maaselän kannas

– Ryhmitys pysynyt suunnilleen ennallaan.

• 13.D: edessä JR 1070 ja 1068, reservissä JR 1072 (?)
• 289.D: edessä JR 1048 ja 1044 (?), reservissä JR 1046 (?)
• 176.D: edessä JR 63 ja 55, reservissä JR 52.

– 8 –

Uusien joukkojen saapumiseen viittaavia tietoja ei ole. Maaselän asemakylän suunnalla havaittu 10.6. jälkeen useampina päivinä paikalliseen joukkojen kokoamiseen viittaavaa liikehtimistä.

Kotskoman suunta

• 27.D:n ryhmitys todennäköisesti seuraava: edessä JR 239 ja 345, reservissä JR 330.

Uhtuan suunta

– Ei tietoja ryhmitysmuutoksista.

• 54.D: (JR 81, 118 ja 337), josta JR 118 ja JR 337 etulinjassa ja JR 81 reservissä. Havainnoista päätellen JR 81 ehkä vaihtanut noin 10.5. JR 337:n etulinjasta.

Louhen suunta

– Ei tietoja ryhmitysmuutoksista.

• 45.D: (JR 61, JR 253 ja JR 10), kaikki rykmentit etulinjassa.
• 83.D: (JR 46, 26 ja 11). Etulinjassa JR 46, reservissä JR 11 ja JR 26. Hyvin vähän todennäköisen saadun tiedon mukaan olisi JR 26 Kantalahden rintaman pohjoissivustalla.
• 205.D: (JR 577, 721 ja 731). Divisioona reservissä Lebedevon seuduilla. Todettu viimeksi 28.4.
• 376.D: (JR 1217, 1219 ja 1221) Divisioonan pitäisi olla reservissä jossain Lebedevon itäpuolella. Todettu viimeksi 7.3.

HiihtoPr./XXXI AK reservissä Purnujärven pohjoispuolella. Todettu viimeksi 30.5.

Louhen suunnalla on vihollisen todettu kaivaneen etulinjaamme kohti suuntautuvia taisteluhautoja (rynnäkköasemia?). Myöskin on liikenne selustassa, etenkin Lebedevon aseman lähiteillä ollut vilkasta.

Kantalahden suunta

 – Ei tietoja ryhmitysmuutoksista.

• 122.D: (JR 596, 715 ja 420), kaikki rykmentit etulinjassa.
• 77.Mjv.Pr., etulinjassa maantiestä pohjoiseen, jossa lohko ulottunee aina Ylä-Vilmajärven länsipuolelle, entiselle 67.D:n lohkolle.
• 67.D: (JR 56, 452 ja 719), todettu viimeksi 28.4. Mahdollista on, että div. on vedetty taakse. Tähän viittaa 77.Mjv.Pr:n lohkon siirtäminen lännemmäksi.
• 21.D: (JR 326, 94 ja 116), josta JR 326 ja JR 94 etulinjassa. Todettu viimeksi 15.4.
• 104.D: (JR 217, 273 ja 242), josta JR 217 ja JR 273 ovat etulinjassa. Todettu viimeksi 17.6.
• 32. ja 33.HiihtoPr:n ja N.IskuPion.Pr.(?):n sijainti Kantalahden suunnalla mahdollista. Ei toteamuksia.

– 9 –

Saatujen tietojen mukaan pitäisi maantien lohkolle saapua lisää tykistöä. Vihollisen väkivaltainen tiedustelutoiminta on ollut vilkasta pohjoissiivellä. Siellä on todettu myös vihollisen vaihtoihin (?) viittaavaa liikehtimistä.

Murmanskin suunta

– Ei tietoja ryhmitysmuutoksista.

• 31.HiihtoPr. varmistustehtävissä rintaman lounaissiivellä,
• 72.Mjv.Pr. selustassa 31.HiihtoPr:n takana. Todettiin viimeksi 10.4.
• 10.Ka.D: (Ka.JR:it 28, 35 ja 28), joista etulinjassa Ka.JR 28 ja Ka.JR 35.
• 14.D: (JR:it 155, 325 ja 95), joista etulinjassa JR 155 ja I/JR 325.
• 2.Lin.Alue: lohko 14.D:n pohjoisrajasta Litsavuonoon.

Kalastajasaarento

– Ryhmitys ennallaan.

• 254.Mjv.Pr. reservissä Isolla Kalastajasaarennolla. Todettiin viimeksi 24.5.
• 23.Lin.Alue (?)

Liitteenä N:o 2 kartta vihollisen ryhmityksestä itärintamillamme.

Tappiot, täydennys. Vahvuudet.

Karjalan kannaksen hyökkäysjoukot ovat nähtävästi ennen hyökkäystä ainakin suurelta osalta täydennetyt suunniteltuun määrävahvuuteen (esim: 358.D 30.5: 6982 miestä, rykm:t 1712, 1736 ja 1670 miestä, tyk.rykm. 667 miestä). Yleisin kiv.komppanian vahvuus ennen hyökkäystä oli 90 miestä, suurin 120 miestä.

Vihollisen kärsimät tappiot on arvioitava suuriksi. Monien joukko-osastojen komppanioissa oli ensimmäisten hyökkäyspäivien jälkeen jäljellä vain 20 miestä. Täydennystä ei ainakaan toistaiseksi ole todettu saapuneenoin – Pienimmillä tappioilla on selvinnyt rannikolla hyökkäävä osasto. – Tappioista ei ilmoitusten puuttuessa voida esittää mitään tarkempia arviolukuja. Tässä suhteessa olisi alempien yksiköiden ilmoituksiin pikaisesti saatava parannus aikaanoin

Uudestijärjestelystä, jonka nyt on todettu ulottuvan kaikkiin Aunuksen kannaksella ja itärintamallamme oleviin vihollisjoukkoihin on saatu seuraava kuva.

Ainakin tykistöstä, ilmatorjuntajoukoista, rautatie- ja kanavavartiojoukoista irroitetaan hyväkuntoisia ja nuorten ikäluokkien miehiä lähetettäväksi rintamajoukkojen täydennykseksi. Huonokuntoisia ja vanhojen ikäluokkien miehiä irroitetaan kaikista taistelujoukoista ja lähetetään selustajoukkoihin, osaksi mahdollisesti kotiutetaankin.

 – 10 –

Tilalle tulee edellä mainittuja hyväkuntoisia, jälkikutsunnoissa saatuja ja nuorempien ikäluokkien (1926-27) miehiä.

Kuntovaatimusten rajoista ei ole tietoa, mutta pois lähetettävien huonokuntoisten määrä on eräissä yksiköissä kohonnut jopa 50 %:iinkin. Poisluovutettujen tilalle ei ole läheskään aina saatu vastaava määrä täydennystä, minkä vuoksi uudistukseen monessa tapauksessa on suhtauduttu vastahakoisesti, mihin on ollut syynä myös täydennyksen nuoruus tai kokemattomuus. – Samalla kun uudestijärjestely ilmeisesti nuorentaa ja yhtenäistää joukkojen laatua, se myös aiheuttaa ainakin tilapäistä vahvuuden ja taisteluarvon laskua.

Varustustyöt

Aunuksen kannaksella ovat vihollisen varustustyöt olleet paikoin vilkkaita. Kannaksen länsiosissa ne ovat keskittyneet Lotinapellon lohkolle, jossa sv.tiedon mukaan Lotinapellon kaupunkiin ja sen läpi etulinjaan saakka on rakennettu yhteyshautoja. Lisäksi on todettu varustustöitä Laatokan rantamaastossa, Kiviojan, Shalesjärven, Vaskusjärven ja Suuren Kusrajärven maastoissa sekä Kopovan tien suunnalla.

Maaselän kannaksen eri kohdilla varustustyöt jatkuvat vilkkaina. Vesistönylitysvalmistelut jatkuvat myöskin (Poventsan itäpuolella tekeillä noin 50 m pitkä ja 5 m leveä silta; vrt. VTK 11:6 ja VTT 352:7).

Pohjoisemmilla lohkoilla on todettu myöskin varustöiden vilkastuneen. Mm. on Louhen suunnalla vihollisen todettu rakentaneen taisteluhautoja entisten asemiensa eteen lähelle etulinjaamme (vrt. VTT 350:7).

Huolto

1.Huollon järjestelystä ei uutta.

2.Huoltotilanne.

A.- ja e.tilanteista ei uutta. – Karjalan kannaksella saadun sv:n kertoman mukaan oli e.tilanne Kannakselle hyökkäystä varten tuoduissa joukoissa (21.A:n) niiden reservissäoloaikana heikko. Miehet olivat saaneet vain soijajauhoista ja nokkosista valmistettua laihaa keittoa 3 kertaa päivässä, 700 g. kerralla. Leipäannos oli 800 g, mutta se ei riittänyt, koska rasvaa ei saatu ollenkaan. Sokeriannos oli 25 g. Joskus saatiin keiton asemasta soijapuuroa.

Mieliala

Kannaksella hyökkäävien neuvostojoukkojen mielialasta on saatu toistaiseksi vain vähän tietoja. Eri joukko-osastoista saadut vangit (miehistö) kertovat yhtäpitävästi, että hyökkäyshenki on miehis- 

– 11 –

tön keskuudessa huono, mieliala apaattinen, pelko suomalaisia kohtaan suuri, ja että vain kovan kurin pakottamana saadaan joukot hyökkäämään. Propagandatoiminta hyökkäystahdon lietsomiseksi on tietenkin vilkkaassa käynnissä väläytellen rauhanmahdollisuuksia, sekä kuvaillen suomalaisten raakuutta ja kavaluutta. Kostoajatuksen lietsomien näyttää myös olevan suosittu propaganda-teema; nyt on muka tullut hetki, jolloin suomalaisille kostetaan Pietarin naisten ja lasten kärsimykset. ’’Rajaton on rintamasotilaitten kostonhalu ja viha’’. Päällystön mieliala näyttää sen sijaan olevan hyvä. – Hyökkäysinnon kohottamiseksi on jaettu viinaa 100-200 g mieheen ennen hyökkäystä.

Pietarin ja 3.Baltian rintaman tapahtumat

Pietarin rintamalla on, lukuun ottamatta 12.6. Krivasoon sillanpäässä rykmentin ja pataljoonan voimin tehtyjä hyökkäyksiä, ollut vain tavanmukaista partiotoimintaa. Erään 16.6. saadun luotettavan tiedon mukaan rivasoon sillanpäähän tulossa miehistötäydennystä ja ps.vaunuja.

3.Baltian arintamalla on jatkuvasti havaittavissa hyökkäysvalmisteluja. Vihollisen tiedustelu on huomattavasti vilkastunut samoin liikenne lähiselustassa. Rataosalla Gordok – Dno oli 14.6. vilkasta liikennettä pohjoiseenoin Vihollisjoukoissa huhutaan, että Narvan rintamalle olisi tulossa joukkoja Krimiltä.

Yleisdislokatio Pietarin ja 3.Baltian rintamilla 18.6.44

Rintamareservi                           14 div.,      5 ps.prik.,      11 ps.rykm.
Armeijareservi                             10  ‘’         5       ‘’            4         ‘’
Etulinja                                        22  ’’         -                     -               
Yhteensä                                     46 div.,    10 ps.prik.,     15 ps.rykm.

Vihollisen aikeet

Maavoimat

On myönnettävä, että lähellä Pietaria olevan VT-linjamme jatkuva vahvistuminen ja mahdollisuus, että sitä käytettäisiin sodan ratkaisuvaiheessa

– 12 –

saksalaisten voimien hyökkäyksen lähtökohtana, muodosti venäläisille vahvan selustauhkan, jonka eliminoiminen näyttää olleen operaation päätarkoituksena päätellen siitä, että heti valtauksen jälkeen ryhdyttiin VT-linjaa kiireellisesti tuhoamaan. Hävitystyöt on 17.6. lopetettu. Lisäksi näyttää suunnitelmissa otetun huomioon, että hyökkäys pakottaisi meidät keskittämään lisävoimia Kannakselle, jolloin Itä-Karjalan valloittaminen ja sen avulla Muurmannin radan vapauttaminen liikenteelle kävisi pienin voimin mahdolliseksi.

Offensiivi on nyt kehittymässä yleisoffensiiviksi, sillä kuluneen viikon aikana on vihollinen koonnut myös Aunuksen kannakselle hyökkäysryhmän operation tukemiseen tarvittavien ilmavoimien ollessa parhaillaan kokoontumassa. Toistaiseksi ei näytä siltä, että vihollinen olisi ryhtynyt offensiiviin päämääränään maamme valloittaminen kokonaisuudessaan, koska se silloin epäilemättä jo aikaisemmassa vaiheessa olisi ryhtynyt tehokkaampaan sitomiseen itärintamillamme, varsinkin kun sillä on Saksan itärintaman taistelutauon ja lännessä tapahtuneen maihinnousun vuoksi olisi meikäläisittäin arvioiden rajattomasti joukkoja käytettävissään, ja koska ei voida olettaa vihollisen siinä määrin aliarvioineen taisteluvoimaamme ja taistelutahtoamme, että se olisi luullut nyt keskitettyjen voimien riittävän maamme valloittamiseen. Voimien määrä ja käyttö osoittavat selvästi, ettei vihollinen ainakaan tähän asti ole halunnut sitoa enemmän voimia operatioon maatamme vastaan kuin mitä välttämätön tarve vaatii. Taisteluiden kulusta sekä Kannaksella että lännessä lähinnä riippuu ryhtyykö vihollinen jatkamaan offensiivia ensimmäiset strateegiset päämääränsä saavutettuaan vai asettuuko se toistaiseksi puolustukseen jollekin saavuttamalleen linjalle.

Karjalan kannaksella näyttää vihollinen odottaneen voimakkaampaa vastarintaa eteläisellä ’’Mannerheim-linjalla’’ ja valmistautuneen hyökkäämään tätä vastaan (tykistömassat ajettu asemiin), joten nopea vetäytyminen tullut sille epäilemättä yllätyksenä.

– 13 –

Vihollinen seuraa osaksi ryhmittyneenä ja osaksi rivistöinä pääteiden suunnissa, mistä on seurauksena joukkojen painopisteen muodostuminen Viipuriin. Eri armeijakuntien tehtävät ja tavoitteet voitaisiin arvioida:

• Rannikon joukot: (CVIII AK?): Osa puolustukseen Koiviston salmessa ja eteneminen Koivistontietä tavoiteina Maisalan niemi – Uuras – Lihaniemi – Nuoraa. Ylimenoyritykset Viipurilahden yli välittömästi mahdollisia.
• XCVII AK Säinion kautta Viipuriin. Panssarien ja tykistön painopiste ilmeisesti tällä suunnalla.
• XXX AK pääosin Kämärän – Suuperon kautta tavoitteena Karjalan rata ja osin Heinjoen suuntaan.
•  III AK aluksi Vuokselle, missä jäänee osin puolustukseen, päävoimien jatkaessa Pölläkkälän, Heinjoen suuntaan.
• 23.A ei nykyisillä joukoilla pysty vakavampaan ylimenoon ja jääneekin puolustukseen Vuokselle.
• CIX AK on taisteluissa kuluneena vedetty reserviin ja mahdollisesti täydennettäväksi.

Yhteenvetona on todettavissa, että vihollisen voimat ovat sulloutumassa Viipuriin ja hyökkäyksen voima muualla paitsi Viipurin suunnalla heikkenemässä. On mahdollista, että nämä voimat eivät riitä operation jatkamiseen, joten strategisen päämäärän muuttuessa uusien joukkojen keskittäminen on välttämätön. Tämän vuoksi on kaikki tiedustelutoiminta keskitettävä uusien joukkojen ja täydennyksen saapumisen selvittämiseen.

Aunuksen kannaksella aloitti vihollinen noin 9.6. hyökkäysvoimien kokoamisen ja tällä hetkellä näyttävät keskitykset ja hyökkäysvalmistelut olevan päättymässä, joten hyökkäys on odotettavissa millä hetkellä tahansa. Hyökkäyssuunnasta on vielä vaikeata mennä tekemään johtopäätöksiä, sillä liikennehavainnot viittaisivat painopisteen olevan Syvärin rintamaosalla – Lotinapelto (?) ja vankitieto Koskenalan suunnalla.

Muilla rintamilla ei offensiivin valmisteluja ole havaittu. Tällöin on tosin mainittava samanlaiset offensiiviset kenttävarustustyöt Louhen suunnan eteläsiivellä ja hyökkäysryhmityksen säilyttäminen Kantalahden suunnan pohjoissiivellä sekä toisaalta maataisteluvoimien siirto Kantalahden ja Louhen suunnilta Aunuksen kannakselle.

– 14 –

Merivoimat

Suomenlahdella vihollisen toiminta on keskittynyt Kannaksella etenevien joukkojen tukemiseen. Hyökkäyksen alkuvaiheessa linnakkeet tulittivat maarintamaa, ja tällöin tulenjohto, ainakin osittain, suoritettiin vartiomoottoriveneistä. Vihollisen maavoimien etenemiseen liittyi laivastovoimien, lähinnä Moskva-luokan aputykkiveneiden antama tulituki, joka ainakin pariin otteeseen on kohdistunut vihollisen omiin joukkoihin.

Raivaustoiminta, joka aikaisemmin oli keskittynyt pääasiassa vain Kronstadtista länteen johtavan pääväylän raivaukseen, alkoi katsauskauden alkupäivinä siirtyä Seivästön kapeikossa lähemmäksi Kannaksen rantaa. 14.6. raivaus oli jo suuresti kiihtynyt ja osoitti järjestelmällistä pyrkimystä Seivästön lounaispuolelle ja kohti Koiviston salmea. Tähän toimintaan vedettiin samalla lisävoimia myös Laukaanlahden suunnalta. Seivästön kapeikon raivauksen jouduttamiseksi sitä suoritettiin melko piittaamattomasti tykistötulestamme ja sen aiheuttamista vaurioista, vieläpä polttoainettakin kuljetettiin aluksia varten toiminta-alueelle. Raivaukseen osallistui useina päivinä jopa viitisenkymmentä alusta.

Sotatoimia varten Kannaksella vihollinen on ilmeisesti varannut myös maihinnousujoukkoja. Tarkistamattoman tiedon mukaan 11.6. Pietarista olisi siirretty Kronstadtiin hinaajilla ja maihinlaskualuksilla kaksi prikaatia (yksi mjv. ja yksi jv.), yksi maihinnousu-ps.pat., yksi pst.rykm. ja yksi isku.patl. (yhteensä arviolta noin 6 500 miestä). Tietoa maihinnousujoukkojen siirrosta tukee 13.6. tehty havainto 28 pienen maihinlaskuveneen (kunkin kuljetuskyky noin 20 miestä) siirtyminen Patterilahteen. Katsauskauden loppuun mennessä maihinnousujoukkoja ei ole käytetty ollenkaan. Niiden lähin käyttö tulee kysymykseen yrityksessä Koiviston saarten valtaamiseksi. – Aikaisemmin yksinomaan Laatokalla todettuja tendereita on ilmestynyt myös Suomenlahdelle.

Laivaston päävoimien, edes hävittäjienkään, siirtoja ei ole todettu.

– 15 –

Merikuljetuksiamme vastaan moottoritorpedoveneet tulittivat yöllä 16/17.6. syöksyn Viipurinlahden edustalle. Vihollinen menetti kaksi mtv. Samojen vesien miinoittamista vihollisen on todettu suorittaneen lentokoneilla 17.6. (2 miinaa).

Huolimatta toiminnan painopisteen olemisesta Kannaksella, vihollinen on jatkanut toimintaansa myös Narvanlahden suunnalla. 14.6. havaittiin 14 raiv.mov. Lavansaaren lounaispuolella, 16.6 tod.näk samat alukset Vigrundin luoteispuolella raivaamassa. Yöllä 15/16.6. mtv. teki hyökkäyksen Narvanlahdella olevia saksalaisia vartioaluksia vastaan. Myös voimakasta lentotoimintaa on ollut samoja aluksia vastaan. 14.6. todettiin Narvanlahdella lentokonemiinoitusta (4 miinaa).

Katsauskauden loppupäivinä vallinnut myrsky on suuresti rajoittanut keveiden alusten liikehtimistä, mikä ilmeisesti kiihtyy heti sään parannuttua.

Laatokalla keveät laivastovoimat ovat suunnilleen toukokuun puolivälistä lähtien tehdyillä syöksyillä tiedustelleet tykistöasemamme suurimmalta osalta Länsi-Laatokan rannikkoa.

Äänisellä vihollisen alusten on havaittu suorittavan taktillisia harjoituksia ammuntoineen ja sumutuksineen.

Jäämeri. Amerikkalaisten tietojen mukaan Yhdysvallat ovat luovuttaneet NL:lle kev. rjä Milwukee’n (7050 tonnia, 34 solmua, kymmenen 152 mm tykkiä).

Ilmavoimat

Ryhmitys ja vahvuus

Kannaksen suunnalla on keskitetty 13.Ilma-A melkein kokonaisuudessaan, II Pietarin kaartin Häv.Le.AK. osia Itämeren laivaston ilmavoimista (3 häv. ja 1 maatst. lentorykm.), 281. maatst.Le.D 3.Baltian rintamalta. 113.Pomm.Le.D SMolenskista ja todennäköisesti joku uusi syöksypommitus lentodivisioona selustasta tai 3.Ukrainan rintamalta. On mahdollista, että pommituslentodivisioonista on muodostettu uusi lentoarmeijakunta 13.Ilma-A:n komentajan kenraaliluutnantti Rybaltshenkon alaisuuteen.

– 16 –

Kannaksen suunnalla toimivien ilmavoimien vahvuus on noin 1000 konetta, joista noin 300 hävittäjää ja noin 280 maataistelukonetta, loput syöksy- ja vaakapommituskoneita.

Aunuksen kannaksella on siirretty 1 syöksypommilentorykmentti 3.Baltian rykmentiltä sekä 1 tai 2 maataistelulentorykmenttiä Kantalahden ja Louhen suunnalta. Lentokonevahvuus on runsaasti 200 konetta eli noin 3 kertaa suurempi kuin talvella.

Maaselän suunnalle on siirretty lisää lentojoukkoja ainakin 2 rykmenttiä, joista toinen lienee 668.Maatst.Le.R Kantalahdesta.

Kaukotoimintailmavoimia ei varsinaisesti ole keskitetty aluettamme vastaan lukuun ottamatta Uuden Laatokan itäpuolisella alueella toimivaa tuntematonta rykmentti B-26 koneita). ADD:n alueella Moskova – Kalininin oleva osa (noin 100–150 konetta) pystyy kumminkin nykyisistä tukikohdistakin pommittamaan aluettamme osallistuen Viipurin pommitukseen 14/15.6.

Arviointi tilanteen kehityksestä. Kannakselle on keskitetty melkein kaikki ilmavoimat Narvan ja Pihkovan suunnalta, joten Kannaksella olevien ilmavoimien vahvuus tuskin enää nousee. Päiväpommitus- ja maataistelumuodostelmat ovat erittäin vahvat, hävittäjävoimat sen sijaan suhteellisen heikot.

Aunuksen kannaksella jatkuvat keskittämiset. Mahdollisesti siirretään sinne 280.Seka.Le.D 3.Baltian rintamalta kokonaisuudessaan (1 pommitusrykmentti on jo siirretty). Vahvuutta lisätään ehkä 300 koneeseen.

Kaukotoimintailmavoimien massakäyttöä aluettamme vastaan on tuskin odotettavissa, koska ADD on keskitetty Romanian aluetta vastaan. Sen sijaan on todennäköistä että ADD rajoitetuilla voimilla jatkaa Kannaksen selustan kohteiden ja ehkä myöhemmin suurempien asutuskeskuksien pommittamista yhteistoiminnassa Pietarin alueelle keskitettyjen vahvojen pommitusmuodostelmien kanssa.

                       Tiedustelujaoston päällikkö
                                                        Eversti   merk. A. Paasonen.  

                                      Tied.1:n päällikkö
                                                        Majuri       [allekirjoitus]        
                                                                            U. Käkönen.Tweet

Yli 100 prosentin palautukset (III AK ja Roi) johtuvat kesän aikana tapahtuneista taistelujaotuksen muutoksista. Yhteevetona voisi todeta, että vajaat kymmenen prosenttia aiemmin karkureiksi ilmoitetuista oli edelleen palauttamatta omiin joukkoihinsa syyskuun alussa aselevon alkaessa.

Osa karkureista jäi palaamatta joukkoonsa tai myöhemmin omaistensa pariin.  He olivat menehtyneet taistelukentällä, karkuun lähtiessään, karkurimatkallaan tai Neuvostoliiton vankileireillä. Osalla karkuri-status muuttui myöhempien tutkimusten perusteella taistelussa kaatuneeksi.

Lukuisat karkurit palasivat aselevon alettua “nurmen alalta”  tai myöhemmin “ulkomaan komennukseltaan”. Jotkut jäivät matkoilleen.

Muutamat karkurit olivat kokeneet elämänsä viimeiset hetket metsäkaartilaisten pidätystilanteissa tai paetessaan poliisin tai sotapoliisin katupartiota. Palaan näihin henkilöihin myöhemmin.

Tweet

Viipurin länsipuolella taistelleen V armeijakunnan osalta yhtymän omien sotapoliisien karkuripidätykset olivat 20 %:a karkureiksi ilmoitetuista. V armeijakunnan poikkeava kiinniottosuhde armeijakunnan omien sotapoliisimuodostelmien ja selustan muodostelmien välillä johtuu mm. maantieteestä. Armeijakunnan selusta aukeni hyvin laajalle alueelle eli Haminasta Luumäelle asti. Siis selkosia riitti karkurille taivaltaa salassa läpi armeijakunnan selusta-alueen. Toinen syy on, että V armeijakunta perustettiin kesken taisteluiden kesäkuun alussa. Armeijakunnalla ei ollut aluksi omia sotapoliisiyksiköitä. Kolmantena varmaankin vaikutti se, että Kymijoen ylimenokohdat oli hyvinkin tehokkaasti valvottavissa armeijakunnan vastuualueen takaosiin ryhmitettyjen päämajan sotopoliisiosastojen toimenpitein.

Tweet

Tweet

Sotapoliisin toimintakertomus heinäkuulta 1944.

Kesäkuussa alkanut sotilaskarkuruus tuotti heinäkuussakin sotapoliisille eniten työtä, vaikkakin uusien karkurien lukumäärä väheni tänä aikana noin kolmannekseen kesäkuun määrästä. Kiinnisaatujen luku oli miltei puolta suurempi (6.448) kuin kesäkuussa (3.298), mikä yhteensä merkitsee 82,88 % molempien kuukausien aikana karanneista. Rikosilmoitusten lukumäärä, luvattomasti yksiköistänsä poistuneita koskevat ilmoitukset poisjättäenkin, oli 1.100 suurempi kuin kesäkuussa. Rikosjuttujen selvittämistä helpotti kuitenkin joukkojen paikoilleen sijoittuminen liikuntavaiheen jälkeen, joten selvittelyprosentti pysyi varsin tyydyttävänä.

Sotatoimialue.                            

Mitään suurempia järjestyshäiriöitä ei kuukauden aikana sattunut ja väkijuomien myyntikiellon vuoksi esiintyi juopumustapauksiakin varsin vähän. Muun puutteessa käyttivät ainakin sotilaat juovutusjuomina joko itse valmistamiaan tai saksalaisilta hankkimiaan väkijuomia. Myöskin metyylialkoholi näkyy kelvanneen, joskin muutamin paikoin ikävin seurauksin, sillä ainakin erään parikymmentä miestä käsittäneen juomaseurueen jäsenistä kuoli kahdeksan, yhden tullessa sokeaksi.

Matkustajaliikenteen saavutettua jälleen vakinaiset uomansa, perustettiin tärkeimmille sotatoimialueen rautatieasemille sotapoliisin toimesta entiseen tapaan erikoisia tarkastuselimiä sotilashenkilöiden henkilöpapereiden ja matkatavaroiden tarkastamiseksi.

Maantieliikennevalvonnan yhteydessä, joka jatkui jo vakiintuneeseen tapaan, voitiin todeta sangen pitkällekin mennyttä omavaltaisuutta ja kurittomuutta. Niinpä tavattiin muutamia autonkuljettajia, jotka olivat laiminlyöneet yksiköistänsä saamansa tehtävät ja suorittaneet omaan laskuunsa evakuoidun väestön ajoja kohtuuttomia korvauksia vastaan ansaiten näin jopa 20.000 markkaa. Eräässä meripoliisin suorittamassa yllätystarkastuksessa tavattiin Maarianhaminassa kokonaista 88 henkilöä ilman asianmukaisia henkilöpapereita.

Vesiliikennevalvontaa helpottaisi suuresti se, jos kalastajilla olisi todistukset polttoaineen hankkimisoikeudestaan mukanaan. Kun ne nykyisin puuttuvat, jää epäselväksi, suoritetaanko ajot laillista tai laillista polttoainetta käyttäen.

Sitä vastoin haittaa henkilövalvontaa huomattavasti se, että kolonnien mukana kulkevilla suurehkoillakin komennuskunnilla on vain yksi komennustodistus. Kun komennuskunnan vanhimman on mahdotonta pitää osastoa aina koossa, voi komennuskuntaan. Vaikeissa liikenneoloissa matkaavat komennuskunnat olisi jaettava niin pieniin ryhmiin, että niiden vanhimmat tosiaan pystyisivät pitämään ryhmänsä lähellään ja voisivat tarkastuksen tullen selvittää niihin kuuluvien henkilöllisyydet.

Kuten alussa jo mainittiin, tuotti suurimman työn heinäkuussakin karkurien etsiskely, kiinniottaminen ja yksikköihinsä palauttaminen. Kun karkurit huomasivat liikkumisen teillä ja majoitetuilla alueilla epävarmaksi, siirtyivät he yhä suuremmissa määrin syvälle metsiin ja autioihin syrjäkyliin. Tämän ja karkuruuden estämiseksi yleensä on sotapoliisin ollut pakko ryhtyä monenlaisiin vastatoimenpiteisiin.

Lähinnä rintamalinjaa kohdistettiin etsiskely sellaisiin, jotka taistelun ajaksi vetäytyivät suojaiseen paikkaan palataksensa sitten taistelun tauottua takaisin yksikköönsä. –  Rintamalinjan taakse järjestettiin eräissä paikoin jopa kolmekin rintamasuuntaista valvontalinjaa käyttäen hyväksi järvi- ja suokannaksia. Toisin paikoin annettiin kullekin sotapoliisijoukkueelle oma valvontalohkonsa ja taaempaa suoritettiin epäilyttävien maastokohtien haravointeja.

Karkureiden käytyä varovaisemmiksi vaatii niiden kiinniotto yhtä perusteellisempaa työtä. Partiomatkat saattavat kestää useita päiviäkin ja on suoritettava monenlaisia varmistus- ja valmistustoimenpiteitä. Kun karkurit näyttävät käyttävän autiotaloja hyväksensä, on sotapoliisi eräissä paikoin, varmistuakseen siitä majaileeko talossa karkureita vai ei, asettanut rakennuksiin omia merkkejään, joista kohta on voitu todeta, onko talossa käyty ja majailtu. Eräästäkin talosta pidätettiin tällaisilla toimenpiteillä useana yönä peräkkäin 5–6  karkuria.

Karkurimatkojen estämiseksi on vesistöjen varsilla koottu veneet määrättyihin, silmälläpidon alaisiin paikkoihin vaikkakaan tämä ei aina ole voinut täysin tyrehdyttää vesistöjen ylittämismahdollisuuksia. Tilapäislauttoja kyhäämällä ovat karkurit pystyneet suoriutumaan verrattain pitkistäkin vesimatkoista.  –  Moottorivenepartioinnilla on vesistöjen rantamia ja saaria tutkittu tehokkaasti sekä sisämaassa että rannikolla.

Karkurietsinnän yhteydessä on syytä korostaa kiinteätä yhteydenpitoa siviilipoliisiin, jolla on läheisempi kosketus siviiliväestöön kuin sotapoliisilla. Siviiliväestöltä saatujen tietojen perusteella on voitu löytää karkurien piileskelypaikkoja, joissa suoritetut tarkastukset ovat olleet varsin tuloksellisia. Tällaisten ilmoitusten mukaan piileskelee m.m. Pohjanlahden rannikkoseudun ja saarien metsissä vielä (lukuisiakin) sotilaskarkureita pimeitten öitten tuloa odotellen.

Uutena ilmiönä, etupäässä Pohjanmaan rannikkopitäjistä kotoisin olevien keskuudessa, on todettu lomalta ja komennukselta palaamatta jääminen.

Karkurien kiinnisaamista edistäisi muuten suuresti se, jos vielä eräin paikoin vallitseva käsitys, että henkilöliikenteen valvonta takamaastossa kuuluu yksinomaan sotapoliisille, saataisiin vihdoinkin poistetuksi. On esiintynyt sellaisiakin tapauksia, että jopa päällystöönkin kuuluneet sotilashenkilöt ovat suhtautuneet yliolkaisesti sotilas- ja siviilihenkilöiden epäilyttävistä tapauksista tekemiin ilmoituksiin, eivätkä ole edes vaivautuneet saamaan ilmoitusta edelleen sotapoliisin tietoon.

Sotavankien karkaamisyrityksistä mainittakoon yhden Naarajärveltä karanneen sotavangin pidättäminen Laatokalla Mökerikön saarella sekä Mommilasta noin puolitoista kuukautta karkuteillä olleiden kahden sotavangin pidättäminen veneineen merellä Sottungan Husön luona.

Kuukauden aikana pidätettiin Vahvialassa desanttina 12.6.1944 vihollisen vangiksi joutunut suomalainen korpraali O. Tenttula. Hän oli saanut tehtäväkseen avustaa kahta aikaisemmin pudotettua desanttia palaamaan takaisin Venäjälle. Tenttula ilmoitti kuulustelussa aikoneensa tehtävän suorittaa.

Partisaanien toiminta on ollut vilkasta erikoisesti Pohjois-Suomessa. Kuukauden aivan peräkkäisinä alkupäivinä hyökkäsivät ne Jäämeren tiellä jopa 60-miehisilläkin partioilla kaikkiaan viisi eri kertaa matkustajien kimppuun, jolloin syntyneissä tulitaisteluissa oli menetyksiä puolin ja toisin. Myöskin siviiliväestö joutui eräissä paikoin hyökkäysten kohteeksi. Niinpä Lokan kylässä suljettiin aseettomat ja henkiinjääneet asukkaat tulitaistelun jälkeen rakennuksiin, jotka sitten poltettiin. Kaikkiaan sai tässä kahakassa surmansa 21 henkilöä, enimmäkseen naisia ja lapsia joko kaatuen tulitaistelussa tai menehtyen liekkeihin. Samoilla seuduilla surmasivat partisaanit siviilipostinkantajan anastaen postin.

Partisaanivaaran vuoksi evakuoi sotapoliisi 181 hajakylien asukasta Nellimöön, jotta asukkaiden valvonta ja varmistus näillä seuduilla saataisiin enemmän keskitetyksi. Pitkät matkat ja huonot yhteydet viivästyttävät kuitenkin usein tarpeeksi nopeisiin vastatoimenpiteisiin ryhtymistä.

Rikospoliisin selvitettäväksi ei kuluneen heinäkuun aikana ilmoitettu yhtäkään vaikeampaa tai laajakantoisempaa tapausta. Ilmoitettujen rikosten lukumäärä oli karkuritilanteesta johtuen sen sijaan (huomattavasti) melkein neljä kertaa suurempi (8.622) kuin kesäkuussa (2.568).

Valtion omaisuuteen kohdistuneet rikokset näyttävät jatkuvan edelleen runsaana ja ovat näiden paljastamiseksi suoritetut yllätystarkastukset olleet erittäin tuloksellisia. M.m. Pankakoskella 29.7.1944 suoritetussa ratsiassa, joka käsitti 120 talon asukkaat, takavarikoitiin kaikkiaan 72 eri henkilöltä 381 kpl. erilaisia valtion vaatetus- ja varusesineitä. Suurin osa esineistä oli yritetty muuntaa tavalla taikka toisella. SA-leimat oli vaatteista leikattu pois ja siten syntyneet reiät paikattu samanvärisellä kankaalla. Eräässä tapauksessa, kun SA-leimat olivat jääneet pesusta huolimatta pyyhinliinoissa heikosti näkyviin, oli leimojen kohdalle ommeltu hyvin koristeelliset nimikirjaimet.

Säännöllisten olosuhteiden poikettua vähänkin raiteiltaan, näyttävät eräät ovelimmat yksilöt olevan edelleen aina valmiina käyttämään niitä hyväkseen. Niinpä todettiin Kurikasta kotoisin olevan sotamies Verner Latvalan syyllistyneen poltto- ja voiteluaineiden törkeään anastukseen evakuoinnin aikana. Erään polttoainejakelupaikan henkilökunnan herkkäuskoisuutta hyväkseen käyttäen sai Latvala aivan valheellisia tietoja esiintuomalla haltuunsa kolme 200 litran täysinäistä bensiinitynnyriä, 20 ltr. voiteluöljyä, 10 hl. autopilkkeitä, ja 5hl. autohiiliä, joista käytti osan omavaltaisiin ajoihinsa ja piilotti 2 tynnyriä bensiiniä vastaista omaa käyttöänsä varten kaivamalla ne maahan kotitalonsa lähettyville. Omat ajonsa oli Latvala suorittanut väärennettyjä ja puutteellisia ajomääräyksiä käyttäen läpäisemällä mm. kolme tarkastuspaikkaa.

Säännöstelyrikoksista mainittakoon 1 kpk:n kp-ekspeditöörin, sot.virk. Onni Sihvolan hankintapuuhat. Hän oli 22.6.1944 Suojärvellä ostanut säännöstelymääräyksiä rikkoen sokeria 45 kg, vehnäjauhoja 76 kg kahvinvastiketta 20 kg sekä keksejä 5 kg, jotka kaikki oli lähettänyt virka-asemaansa hyväkseen käyttäen maksuttomina postilähetyksinä neljässä eri postisäkissä äidilleen Lahteen.

Erästä n. 1.000 puolipohjaparin vajausta koskeneen jutun tutkimisen yhteydessä voitiin todeta sen käyneen mahdolliseksi siten, että tavara oli lähetetty painon mukaan mainitsematta ollenkaan kappalemääriä. Epärehelliset henkilöt käyttivät aiheutunutta epätarkkuutta hyväkseen.

Kuukauden aikana ovat lukuisat itsensä silpomistapaukset aiheuttaneet paljon työtä, kun todistajat näissä tapauksissa säännöllisesti puuttuvat.

Erikoista huomiota on sotapoliisi pyrkinyt kiinnittämään evakuoidun siviiliväestön omaisuuden suojelemiseen. Omaisuuden anastamisen ja viljelyksien raiskaamisien estämiseksi on asetettu partioita, joiden tehtäviä on kuitenkin vaikeuttaneet toiminta-alueiden laajuudet ja joukkojen siirrot. Evakuoimatonta yksityisomaisuutta on koottu, merkitty ja luetteloitu sekä luovutettu asianomaisille evakuointiviranomaisille. Yksityisomaisuutta on pelastettu mm. upoksiin pommitetuista proomuista, jolloin koottiin kaikkiaan 11 pakkaa diagonaalikangasta, 250 paria saapashousuja, ompelukoneita ym.

Kotialue ja sotatoimialueen liikenneväylät.                            .

Se kurin höltyminen, joka erikoisesti kotialueella oli alkukuussa jossain määräin joukkojen keskuudessa havaittavissa, korjattiin kuun loppuun mennessä tehokkailla vastatoimenpiteillä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Kouvola, jonka varuskuntaviranomaisten tarmokkaista toimenpiteistä johtuen paikkakunnalla on nyt parempi katukuri kuin koskaan aikaisemmin tämän sodan aikana. Sensijaan sotasairaaloiden potilaiden keskuudessa on todettu kurin höltymistä jatkuvasti. Heitä näkee varuskunnissa lukuisasti liikkumassa huolimattomasti pukeutuneina ja laiminlyövän monissa tapauksissa kunnianteon. Komennusajan ylittäneet ovat olleet etupäässä juuri sotasairaaloista palanneita, jotka suorastaan komennuskunnittain yhteisestä sopimuksesta ovat poikenneet koteihinsa esittäen syyksi sen, etteivät ole saaneet toipumislomia.

Samaa kurittomuutta ja omavaltaisuutta autojen käytössä, jota alussa mainittiin esiintyneen sotatoimialueella, on esiintynyt kotialueellakin etenkin kuukauden alkupuolella. Näistä syistä johtuen on yhden ainoan ER.SPol.Os:n komppanian toimesta takavarikoitu kaikkiaan 19 moottoriajoneuvoa.

On voitu panna merkille, että kurin parantamiseksi ajateltu moottoriajoneuvojen takavarikoiminen jää tehottomaksi, jos liikennepiirit, joille takavarikoidut ajoneuvot yleensä luovutetaan, määräyksistä huolimatta luovuttavat ne tunnin tai parin kuluttua takaisin asianomaisille kuljettajille odottamatta ylemmän portaan lupaa tai edes sotapoliisin ilmoitusta asiasta. – Loistavana poikkeuksena tästä mainittakoon 1200:n alue, jolla takavarikoituja moottoriajoneuvoja ei ole palautettu lainkaan ilman asianomaisen portaan antamaa lupaa, eikä tällöinkään koskaan entiseen yksikköönsä.

Junissa parani järjestys huomattavasti juopuneiden vähälukuisuuden vuoksi. Sitä vastoin näytti matkustajatulva niissä kuukauden aikana kasvaneen, varsinkin Pohjanmaan ja Savon ratojen pikajunissa, joihin kaikki matkustajat eivät aina mahtuneet mukaan. Tilan tekemiseksi komennuksilla oleville sotilashenkilöille ovat asemapartiot olleet pakoitettuja joissakin tapauksissa poistamaan muutamista vaunuosastoista siviilimatkustajia.

Sotapoliisin henkilövalvonnalle on tuottanut huomattavasti haittaa se, että kotiseudulle majoitetut joukko-osastot ja laitokset päästävät sotilaansa, varsinkin iltaisin, liikkumaan maanteillä jopa useiden kilometrien päähän majoituspaikoistansa ilman loma- tai komennustodistusta tai iltalomakorttia. Etelä-Pohjanmaalla tavattiin eräs sotamies ajamassa polkupyörällä jopa 45 kilometrin päässä majoituspaikastansa ilman minkäänlaisia papereita. Asiaa tiedusteltaessa ilmoitti sotamies saaneensa esimieheltänsä luvan käydä kotonaan hakemassa ruokatarpeita, mikä ilmoitus toettiin paikkansa pitäväksi, joskin tähän tiedusteluun kului aikaa tunnin verran. Tämänluontoisia turhaa työtä tuottaneita tapauksia oli heinäkuussa kaikkiaan 982.

Kuten sotatoimialueesta puheen ollen jo tuli mainituksi, on kotiseudullakin tuottanut hankaluutta suuriin komennuskuntiin kuuluvien henkilöllisyyden toteamien komennuskuntien jäsenten ollessa junien eri vaunuissa.

Sotilaskarkureita pidätettiin kotialueella kuukauden kuluessa kaikkiaan 2.480 (kesäkuussa 2.586) suunnilleen sama määrä kuin kesäkuussa. Ennen kesäkuun hyökkäysvaihetta karanneita pidätettiin 135 vastaavan luvun ollessa kesäkuussa 39.

Karkuruus ruotsiin on edelleenkin jatkunut runsaana. Esimerkkinä mainittakoon, että n. 90 % kaikista niistä, jotka saivat lomaa Kolarin ja Enontekiön kuntiin, karkasivat Ruotsiin. Myöskin muihin Tornionjokilaakson kuntiin lomaa saaneista teki huomattava osa samoin ja palvelukseenastumismääräyksen saaneista tämän seudun miehistä suuri joukko seurasi esimerkkiä. M.m. Enonteköstä karkasi 30.7.1944 Ruotsiin kolme veljestä, jotka olivat saaneet lomaa neljännen veljensä sankarihautajaisiin. Karkulaiset eivät tiettävästi läheskään kaikki ilmoittaudu Ruotsin viranomaisille, koska pelkäävät joutuvansa keskitysleireihin, vaan oleskelevat sukulaistensa ja tuttaviensa luona rajaseudun syrjäkylissä. On oletettavissa, että he talven tullen siirtyvät Suomen puolelle metsäkaartilaisiksi.  –  Vastatoimenpiteeksi ehdottaa Er.SPol.Os., että kaikki lomat Lapin läänin läntiselle matkustuskieltoalueelle kiellettäisiin sekä että vastaisuudessa Tornionjokilaaksosta palvelukseen kutsutuille reserviläisille ei lähetettäisi palvelukseenastumismääräystä poliisiviranomaisten toimesta, vaan ne annettaisiin osaston Torniossa sijaitsevalle asemakomennuskunnalle, joka noutaisi miehet palvelukseen.

Huvittavana esimerkkinä karkurien kekseliäisyydestä kerrottakoon, että muutamat karkurit ovat olleet olevinaan muka työssä liikkuvia virkapartiomiehiä ja ovat varustautuneet tässä mielessä kenttäpuhelimella, tolppakengillä ja johtovyyhdellä tai sitten olleet olevinaan is.-nauhoilla varustettuja varusmiehiä.  –  Apean mielensä piristykseksi ovat muutamat ryhtyneet viinankeittoonkin. Niinpä tavattiin Kosken (T1) pitäjässä kolme karkuria keittämässä kaksilla valmistusvälineillä pontikkaa.

Kiinnisaatujen karkurien palauttamiseksi joukko-osastoihinsa on suuremmille liikennesolmukohdille perustettu erikoisia karkureiden kokoamis- ja saattoelimiä asemakomennuskuntien yhteyteen.

Kuukauden loppupuolella oli havaittavissa myös siviilihenkilöiden keskuudessa lisääntynyttä halua paeta rajan yli. Tehostetun raja- ja liikennevalvonnan johdosta on se saatu kuitenkin suurelta osalta estetyksi.

Pakolaisliikenne Virosta Suomeen, joka kokonaan lakkasi toukokuun loppupuolella, ei ole ainakaan toistaiseksi saanut uutta vauhtia. Sen sijaan pidätettiin Ahvenanmaan eteläpuolella vene, joka oli täynnä Virosta Ruotsiin matkalla olleita pakolaisia.

Ahvenanmaalle suuntautunut matkustusliikenne väheni kuukauden aikana huomattavasti. Heinäkuussa myönnettyjen lupien lukumäärä oli vain 511 vastaavan luvun ollessa kesäkuussa 846.

Aiheettomien pidätysten välttämiseksi olisi tärkeätä, että sotapalveluksesta vapautettujen ja uudelleen palvelukseen kutsuttujen sotilaspassien liitteissä olisi palveluskelpoisuusluokkamerkintä.

Desanttien käyttämien henkilöpapereiden kieli- ja asiavirheistä kerrottakoon lopuksi, että 29.7.1944 pidätettiin Myllykosken ja Kouvolan välillä noin 4 kuukautta sitten vanhentuneen tarkistusmerkinnän johdosta eräs korpraali, joka suoritetussa tutkimuksissa osoittautui  v. 1932 yliloikanneeksi kommunistiksi ja joka hiljattain oli pudotettu laskuvarjolla Haminan läheisyyteen. Miehellä oli komennustodistus johon oli merkitty sotilasostokortti annetuksi ’’15:sta vrk:si’’. Tuntolevykortin kirjoitus oli venäläisvivahteinen kotipaikkamerkinnällä ’’Yli-Küminki’’. Samanlainen saksalaisen ü:n käyttäminen esiintyi matkalipun sanassa Riihimäki. Junapartio kiinnitti huomiota näihin virheellisyyksiin ja pidätti miehen.

Yhteistoiminta muiden viranomaisten kanssa, jonka tärkeyttä poliisitoiminnassa ei voi kyllin korostaa, on erittäinkin Vaasan ja Lapin lääneissä ollut kuukauden aikana suorastaan mallikelpoista. Vaasan ja Tornion asemakomennuskunnista on eri viranomaisten yhteistä sopimuksesta muodostettu viestikeskuksia, joihin poliis-, merivartio-, os.-, varuskunta- ja tulliviranomaiset ilmoittivat kaikki erikoiset poliisitoimintaa koskevat tapahtumat. Ilmoitusten johdosta ovat asemakomennuskunnat ryhtyneet viipymättä asioiden vaatimiin toimenpiteisiin joko omin voimin tai muiden viranomaisten apua käyttäen.

Yhteenvetona sotapoliisitoiminnasta kotialueella ja sotatoimialueen liikenneväylillä heinäkuun aikana mainittakoon seuraavat numerotiedot:

Erilaisia ilmoituksia tehtiin kaikkiaan 10.363 (kesäkuussa 14.428), joista juna- ja asemapartioiden osalle tuli 5.188 (kesäkuussa 7.692) ja maantiepartioiden osalle 5.175 (kesäkuussa 7.692). Junapartiot tarkastivat yhteensä 8.621 matkustaja-. 6.892 tavara-, 824 sotilaskuljetus- ja 411 evakuointijunaa sekä 12 kiskoautoa ja 590 alusta. Maantiepartiot tarkastivat 22.565 erilaista moottoriajoneuvoa, joiden johdosta tehtiin 1.324 ilmoitusta. Etsintäkuulutettuja pidätettiin kuukauden aikana 259, josta luvusta sotilashenkilöitä oli 135. Sotilaskarkureiksi epäiltyinä pidätettiin 2.480, kutsunnasta poisjääneitä 58, loma- tai komennusaikaa ylittäneitä sekä loma- tai komennustodistuksen puuttumisen tai epäselvyyden takia 1.678 sotilashenkilöä. Sotilastodistusten väärennysten takia pidätettiin 14 ja tarkistusmerkintävirheellisyyksien takia 747. Ulkomaalaisia, joilta puuttui passi, oleskelu- tai matkustuslupa pidätettiin kuluneen heinäkuun aikana 227. Väkijuomasäännösten rikkomisia ilmeni  17 ja säännöstelymääräysten rikkomisia 47. Sotilasvarusteiden luvaton hallussapito todettiin 175 tapauksessa.

                             Komento-osaston päällikkö
                                                                  Eversti       [allekirjoitus]    
                                                                                      K. Vaala

                                                                  Majuri     [allekirjoitus]    
                                                                                Valentin Soine.

Jakelu eri lehdellä.

Liitteenä yksityiskohtaiset tiedot sotatoimiyhtymille alistetun sotapoliisin toiminnan tuloksista.

Jakelu:

Tweet