IV AK:n selustassa kesällä-44
(abstrakti esityksestä Tieteiden talolla 5.12.2007)
Jarmo Nieminen
Keskeinen ongelma nyt käsittelyssä olevissa Lappeenrantaan liittyvissä toisen maailman sodan tapahtumissa on historian perustutkimuksen puuttuminen kyseiseltä ajalta. Kannaksen taistelutapahtumat on tutkittu perusteellisesti kuten myös Suomen kansan vaiheet kotialueella. Sen sijaan rintaman lähiselusta, Lappeenranta, joka muuttui IV Armeijakunnan sotatoimialueeksi, on tutkimatta! Luumäki–Lappeenranta–Imatra-alueen tapahtumahistorian perustutkimus puuttuu. Se on osaltaan johtanut viime vuosina lukuisiin mielikuvituksellisiin tulkintoihin ja niiden myötä kasvaneeseen huhuvyöryyn.
Viipurin menetys 20.6.1944 sotki ja muutti IV AK:n henkilötäydennysjärjestelmän. Suomen suurin varuskunta Viipuri siirrettiin Luumäki–Lappeenranta–Imatra-alueelle. Sinne perustettiin uusia varuskuntia. Alueelle oleviin vanhoihin varuskuntiin ei enää uusia tulokkaita mahtunut. Tämän muutoksen lisäksi armeijakunta sai tehtäväkseen kesäkuun lopulla evakuoinnin toteuttamisen. Samoilla resursseilla myös ohjattiin uusia divisioonia alueelle ja huolehdittiin karkureista sekä harhautuneista.
IV AK järjesti karkurien, harhautuneiden, toipilaiden ja täydennysmiesten opastuksen tilanteen vaikeudet huomioon ottaen tehokkaasti ja selkeämmin kuin päämaja asian käski 20.6.1944. Jo tätä ennen olivat armeijakunnan toimenpiteet olleet johdonmukaisia jo viimeistään 13.6. alkaen ja divisioonilla heti 10./11.6. alkaen. Asioita ei ratkaistu ampumalla.
Lappeenrannan karkurien kokoamispaikasta vastannut 10.Sotapoliisikomppania toimitti kesäkuussa 3 024 karkuria ja eksynyttä sekä heinäkuussa 2 440 sotilaskarkuria tai luvatta poistunutta sotilasta kuulustelujen jälkeen omiin yksiköihinsä. Kesäkuussa komppania ohjasi yksiköihinsä noin 18 000 lomalaista, eksynyttä ja karkuria.
Kannaksen kansa evakuoitiin samanaikaisen karkurivyöryn kanssa: “ensi juoks suomalaiset, sit juoks ryssät ja sit myö lahettii!” Monin paikoin karkurit tempaisivat väestöä mukaansa.
Karkuruutta oli monenlaista. Kuka oli karkuri? Poliisin ja sotapoliisin näkökulmasta karkuri oli jokainen, jolla ei ollut asianmukaista todistusta. Täydennysmiesten, toipilaiden ja lomalaisten virta Lappeenrannan ja myöhemmin myös Kouvolan opastuspisteen kautta rintamalle tapahtui samoilla järjestelyillä karkurien kanssa. Kannaksen armeijan selustassa harhaili hetkellisesti paljon muitakin kuin karkureita. Tältä osin karkuruuden merkitys on viimeaikaisessa kirjoittelussa aivan ylikorostettua! Karkuruus oli toki strategisen luokan henkilöstöhallinnollinen ongelma, kuten myös oli evakuointien toteuttaminen, vanhempien ikäluokkien kutsuminen palvelukseen uudelleen, muut henkilötäydennykset ja lomaltapaluuvyöryn ohjaaminen Kannaksen muuttuneeseen tilanteeseen. IV Armeijakunnassa heinäkuun alkupuolen useissa asiakirjoissa todetaan, että rintaman vakiintuessa niin karkuruus oleellisesti väheni ja loppui.
Sotilaille voiman näyttö oli ja edelleenkin on eri asia kuin voiman käyttö! Sitä näytetään, jottei tarvitse käyttää. Viikon reissu antoi karkureille aikaa ajatella. Väitetystä Päämajan käskemästä HTK 1:n teloituselimestä ei ole olemassa yhtään uskottavaa todistetta. Ne muistuttavat taannoisia todisteita Huhtiniemen veriteoista.
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (1).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (10).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (11).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (12).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (13).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (14).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (15).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (16).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (17).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (18).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (19).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (2).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (20).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (21).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (22).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (23).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (24).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (25).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (26).GIF")
.GIF "Jarmo Nieminen 5.12.2007 (27).GIF")
Ylikangas sai tulkinnoistaan täyslaidallisen
Tutkijat eivät usko Ylikankaan tietoja sota-ajan karkuriteloituksista
Helsinki, 5. 12.
(STT) STT-RISTO JUSSILA
Emeritusprofessori Heikki Ylikangas on usein joutunut ankaran kritiikin kohteeksi. Koskaan aiemmin hän ei ole kuitenkaan kokenut vastaavaa tyrmäystä kuin minkä hän sai keskiviikkona Suomen sotatieteellisen seuran Helsingissä järjestämässä seminaarissa. Hänen syksyllä esittämänsä teesit jatkosodan karkuriteloituksista ammuttiin tutkijoiden puheenvuoroissa alas täyslaidallisella.
Alkupuheenvuorossaan Ylikangas toisti “Romahtaako rintama?” -kirjassa esittämänsä arvion, että jatkosodan aikana teloitettiin noin 250 suomalaiskarkuria. Hän myönsi, että arvioi ei ole varmasti oikea eikä lopullinen, mutta se on kuitenkin tutkimuksellisesti perusteltu.
Sota-ajan teloitetuista väitöskirjan tehnyt oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedt aloitti sanallisen sodankäynnin. Hän tyrmäsi täysin Ylikankaan kirjan tiedot. Hänen mielestään Ylikangas ei tuloksillaan täytä edes itselleen asettamiaan vaatimuksia.
- Menneisyydenhallinta ei edellytä, että tutkimuksen tasoa lasketaan, hän sivalsi.
Lindstedtin näkemyksen mukaan Ylikangas sekoili jo käsitteissä, kun hän ei erottanut eri tyyppisiä kuolemantapauksia toisistaan. Teloitukset olivat eri asia kuin esimiehen oikeudella ampumiset tai muut ampumiset.
Lindstedt arvosteli etenkin Ylikankaan esittämiä luetteloja teloitetuista ja väitteitä, että viranomaiset olivat vääristelleet teloitettujen määrää. Hän muistutti, että Ylikankaan luettelossa oli tapauksia, joista ei tarvinnut edes ilmoittaa päämajaan.
Ylikangas myönsi, että hän oli korjannut tietoja kirjan seuraaviin painoksiin. Tästä Lindstedt sai syyn näpäyttää, että tiedot olisi syytä tarkastaa ennen kuin ne julkistetaan. Uudet tiedot eivät hänen mielestään lohduta niitä, jotka ostivat ensimmäisen painoksen.
Ylikankaan nimiluettelossa on 90 nimeä. Lindstedt arvosteli, että lopuista 160 ammutusta Ylikankaalla ei ole esittää mitään todisteita.
Oppitunti lähteiden käytöstä
Sotilaskurinpidosta aikoinaan väitellyt dosentti Jukka Kulomaa jatkoi tulitusta. Myös hän piti Ylikankaan esittämiä lukuja väärinä. Ylikangas arvioi, että rintama-alueella pidätystilanteessa ammuttujen määrä oli 40–50. Kulomaan mielestä tämä luku on edelleen todentamatta; ammuttuja oli korkeintaan muutama.
Kulomaa piti oikein historiantutkimuksen alkeiden oppitunnin, kun hän ruoti Ylikankaan tietoja, että kuudennen divisioonan komentaja Einar Vihma olisi ammuttanut 20 karkuria Ihantalassa. Hän muistutti lähteiden käytöstä ja epäili Vihman sanojen luotettavuutta.
Vihman sanoma ei ole Kulomaan mielestä riittävä todiste. Hän huomautti, että divisioona oli koottu vankilaoloista siirretyistä reserviläisistä, ja kurittomuutta oli esiintynyt. Näin ollen Vihman sanoja voitaisiin pitää ennemminkin varoituksena.
Myös Kulomaa arvosteli Ylikankaan tietoja, että tietoja olisi tarkoituksellisesti ja systemaattisesti peitelty. Hänen mielestään tässä liikutaan “Huhtiniemen mysteerin” tavoin uskon ja luulon alueella.
Perustutkimus puuttuu
Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtaja everstiluutnantti Jarmo Nieminen pääsi myös tulittamaan Ylikankaan teesejä. Hän harmitteli aluksi, että Luumäen–Lappeenrannan–Imatran alueen perushistoria sodan ajalta on tutkimatta. Tämä on johtanut hänen mielestään lukuisiin mielikuvituksellisiin tulkintoihin ja huhuvyöryihin.
Nieminen arvosteli etenkin Ylikankaan väitettä, että Lappeenrannassa olisi toiminut henkilötäydennyskeskuksen lisäelin, jossa mahdollisesti olisi teloitettu karkureita. Tämä HTK1 on hänen mieles-tään saanut jo likvidointielimen maineen. Hän korosti, että asioita ei ratkaistu ampumalla.
Väittelyä oli seuraamassa täysi salillinen sotahistoriasta kiinnostuneita. Osalle ei riittänyt edes istumapaikkaa.
Ylikangas myönsi tauolla STT:lle, että hän ei ole koskaan aiemmin saanut mistään teoksestaan vastaavaa kritiikkiä.