Toimittaja Paul Segersvärdin haastattelussa ovat everstiluutnantti Jarmo NieminenMaanpuolustuskorkeakoulusta ja luontoillasta tuttu perhostutkija Jaakko Kullberg. Visualisoidussa esityksessään he johdattavat kuulijan Santahaminan eläimistön ja kasvillisuuden rikkauksiin ja sivuavat samalla saaren historiaa sekä asemaa sotilasalueena.

Jarmo Nieminen on tavattavissa MPKK:n osastolla klo 14-15.

Ryhmä pääkaupunkiseudun kokeneita luontokuvaajia tarttui yhteiseen projektiin Helsingin edustalla olevan sotilassaaren luontoihmeiden tallentamiseksi. 12 kuvaajaa vietti 1 200 päivää maastossa ja syyskuussa Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisi kattavaa tietoa pursuavan kuvateoksen. Nyt tuhansista kuvista on koostettu virikkeellinen kuvaesitys.

Helsingin Sanomien toimittaja Juha Salonen pitää kirja-arvostelussaan 1.9.2009 Santahaminan ainutlaatuinen luontokeidas säilyi sotasaappaan alla -teoksen näkökulmaa tuoreena. Salonen toteaa“Perinteisen maanpuolustuksen sijaan pääosissa ovat Santahaminan luonto ja runsas elämistö. Tämä heijastuu myös kirjan tekijäkunnassa. Asialla ovat luontoihmiset, tutkijat, kasvi- ja eläintuntijat, luontokuvaajat. Omistautuminen heijastuu komeassa kuvituksessa ja asiantuntevissa teksteissä.”

YLE:n teksti-TV:ssä luontotoimittaja Matti Rämö kertoo kirjan olevan mielenkiintoisen ja hieman erilaisen luontokirjan. Kirjasta nousee esille mielenkiintoisia seikkoja myös historiasta. Toimittaja pitää kirjan erityisenä vahvuutena kuvitusta, jonka hän kertoo tuovan esille “saaren aarteet lukijan eteen upeasti hehkuvina laatukuvien kavalkadina. Teos kannattaisi hankkian jo pelkästään sen kuvituksen vuoksi.” Rämö ottaa arvostelussaan myös esille kirjan asutushistoriaosuuden kuvatekstityksen ja leipätekstin osin paikoin “oudot” yhdistelmät, jota hän ei kuitenkaan pidä hienon teoksen arvoa himmentävänä. Rämön arvostelu on kokonaisuudesssaan seuraavalla sivulla.

Myös kaupunginvaltuutettu Osmo Soininvaara suosittelee Sotilassaaren luontoaarteita blogissaan Santahamina ja Östersundom. 3.9.2009: – “Nyt on pantu peliin saaren luontoarvot. Kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu, everstiluutnantti Jarmo Nieminen, on tehnyt todella upean kirjan Santahaminasta, jota suosittelen lämpimästi. Amatöörivalokuvaajana olen erityisen kateellinen hänen loistavista heinäsirkka-kuvistaan, mutta niin hienoja kuin nuo kuvat ovatkin, ne eivät riitä perusteeksi karkottaa 20 000 potentiaalista asukasta jonnekin Jumalanselän taakse.” –

Näyttely on esillä Sanomatalossa 13.9. asti. Kirja on myynnissä mm. WSOY:n Sanomatalon kirjamyymälässä, Santahaminan sotilaskodissa ja Santahaminan varuskuntakerholla. Kyseissä myyntipisteissä kirjan hinta on 35 euroa. Kirja on saatavilla muistakin kirjakaupoista. 14.9. alkaen kirjaa myydään myös Editan verkkokaupassa.

Voit lähettää omia kommenttejasi, arvioitasi ja muuta palautetta kirjasta ja näyttelystä tähän blogiin.

Ainutlaatuinen tieto- ja luontokirja Helsingin saaristoluonnosta.

Kirja kertoo sotilaiden vaikutuksesta luontoon. Miten Santahaminasta on tullut luontoarvoiltaan niin monipuolinen ja rikas ja mitä nämä ainutlaatuisuudet ovat. Hylkeet, lepakot, merikotkat, mäyrät, näädät, kauriit, käärmeet, sammakot, perhoset ja sudenkorennot ovat kirjan sivuilla. Kirja esittelee uhanalaisia kasveja ja hämyisiä metsiä, kertoo muinaismuistoista, historiallisista valleista ja vanhoista punatiilikasarmeista… Luonnosta, joka kukoistaa rikkaana vain neljä kilometriä Kauppatorilta, upeimmillaan ampumaratojen keskellä.

Tekijöinä eri alojen asiantuntijat ja 12 luontokuvaajaa. Tätä kirjaa varten otettiin lähes 100 000 kuvaa runsaan kahden vuoden aikana.
Maanpuolustuskorkeakoulun kustantama Santahamina – Sotilassaaren luontoaarteet -teos ilmestyy 1.9.2009, julkistaminen on Sanomatalon Mediatorilla kello 14.00 alkaen.

Santahamina-sarjan toimittaja
Jarmo Nieminen ]]> http://www.jarmonieminen.fi/luonto/?feed=rss2&p=75 0 http://www.jarmonieminen.fi/luonto/?p=50 http://www.jarmonieminen.fi/luonto/?p=50#comments Sat, 21 Feb 2009 20:50:38 +0000 Jarmo Nieminen http://www.jarmonieminen.fi/luonto/?p=50 Huuhkajaretki Sandikseen huomenna sunnuntaina.

Hyvää ystävänpäivää toivotellessa. Jarmo

PS. Kuvasin haikara-joutsen potretin ystävänpäivän iltana Helsingin edustalta. Samalla retkellä (seuraavassa kuvassa) seurailin alueelle talvehtivia laulujoutsenia. Linnut ovat olleet alueella kuten toissatalvenakin. Laulujoutsenia on kahdeksan kappaletta. Retki oli muutenkin hyvin sykähdyttävä. Valkoselkätikkaan paloi filmiä kahdeksan gigatavun verran. Tikkaa kuvatessa pölähti jaloistani kaksi fasaanikukkoa ja kolme kanaa. Kanahaukkapari syöksyi niiden perään ja ylimpänä oli nuori merikotka.

Ja jotta enempää ei kukaan enää uskoisi, niin korppipari oli selän takana mäntyjen latvoissa. Tässä kohtaa lainaan kohta legendaksi muodostuvaa Heikki Ylikankaan lausahdusta “niin totta, kuin totta voi olla vain totta”.

Metskauris on hyvin pienikokoinen. Sen säkäkorkeus on reippaat 70 cm. Täysikasvuinen kauris painaa 20-30 kg. Jalat ovat lyhyet, kuten kuvastakin voit huomata. Metsäkauris on hyvin taitava kiipeilijä ja esteiden ylittäjä. Se liikkuu tavattoman ketterästi jyrkilläkin kallioilla. Pukilla on nyt reippaan viiden senttimetrin mittaiset nahkapäällysteiset sarven tapit. Kevään mittaan sarvet kasvavat noin kymmensenttisiksi ja nahka häviää päältä. Kauriin jäljet lumihangessa ovat pienet, pienemmät kuin ajokoiralla. Lähes ketun jäljen pienuiset, mutta jäljet ovat painuneet lumesta läpi, nyt maahan asti.

Se seuraa ohikulkijaa jähmettyneenä täysin paikoilleen. Kauriin vartalo usein esteen taakse piiloutuneena. Se on utelias ja seuraa sinua katseellaan.

Oletko sinä nähnyt kaurista Sandiksessa? Jos olet, niin lähetä viesti osoitteeseen jarmo.nieminen@santahamina.fi tai soita välittömästä havainnosta minulle numeroon 045 656 75 42. Kuvan metsäkaurispukin kuvasin helmikuun 2. päivä Santahaminan etelärannalta.

Nyt toivoisinkin, että lenkillä tarkkailisit kuntopolun viereisiä rinteitä, jos vaikka kauriit sieltä tarkkailisivat sinua.

Parhain terveisin
Jarmo Nieminen

Kuvissa ylimpänä oleva pikkutikka ja oikealla oleva palokärki ovat Santahaminan vanhojen metsien vakioasukkaita käpytikan ohella.

Valkoselkätikka ja alimmassa kuvassa männyn kyljellä poseeraava pohjantikka ovat vaeltaneet Santahaminan talvehtimisalueilleen kaukaa pohjoisesta tai idästä. Vielä on kuvaamatta tältä talvelta Sandiksessa talvehtiva harmaapäätikka.

Vihreäselkeäistä ja kylkistä harmaapäätikkaa on nähty pitkin alkuvuotta Eteläkärjestä ja pitkin etelärantaa. Valkoselkätikan saatat tavat sen ruokamailta Likolammen lehdosta, länsirannan tervaleppärannoilta tai Eteläniemen tyven pökkelömetsästä. Tikka on kalunnut tai paremmnkin veistänyt lehtipuurungot varsinaisiksi maisemataideteoksiksi. Pohjantikka taaasen viihtyy Tutkasuon ja pohjoisrannan vanhoissa kuusikoissa. Näiden kuusikoiden keski-ikä onkin yli 130 vuotta vanhimpien näreiden lähestyessä jo 200 vuoden merkkipaalua.

Pikkutikan ja pohjatikan on kuvannut Kimmo Lahikainen. Palokärki ja valkoselkätikka ovat Jarmo Niemisen otoksia.

Santahamina

Santahamina – Sandhamn on Helsingin Kruunuvuoren selän kaakkoisin ulkomerelle ulottuva saari. Mantereelta Herttoniemestä on Santahaminaan matkaa Laajasalon saaren läpi noin 4 kilometriä. Hevossalmi erottaa Santahaminan Laajasalosta. Santahaminan koko on 388 hehtaaria. Meren rantaa Santahaminassa on 14 kilometriä ja sisärantaa parin kilometrin verran. Saari on kolmen kilometrin mittainen sekä etelä–pohjois- että itä–länsi-suunnassa. Saaren rannat sivuttaa kaksi meriväylää. Hevossalmen läpi johtaa itä-länsisuuntainen väylä ja Santahaminan Eteläkärjessä Kuningassalmessa pohjois-eteläsuuntainen meriväylä. Reilut kolme kilometriä leveä Kruunuvuorenselkä ja Laajasalonselkä erottavat Santahaminan kantakaupungista. Saari sijaitsee sijansa verran Helsingin niemen eteläpuolelle. Tietä pitkin keskustaan kertyy matkaa hieman yli 12 kilometriä. Santahaminan länsikärjestä, Radioniemestä, on noin 4 kilometrin matka Katajanokalle.

Kuninkaansaari

Kuninkaansaaren koko on 32 hehtaaria. Saaren erottaa Santahaminasta noin 200 metrin levyinen Kuninkaansalmi. Saaren ilmiasulle on leimaa-antavana on alueen halkaisevat samansuuntaiset kaksikymmenmetriset kallioharjanteet ja niiden välinen rotko – muinaisten mannerlaattojen saumakohta. Saari on karun oloinen satavuotiaan saaristolaismännikön peittämänä. Saaren pohjoisranta on voimakaspiirteisempien silokallioiden reunustama, eteläranta viettää loivemmin moreenipohjaisena.

Kuninkaansaari kuten Santahaminakin linnoitettiin venäläiseksi linnoitustykistösaareksi Krimin sodasta alkaen. Saari toimi 1900-luvun alkuvuosina Viaporin tärkeimpänä tykistösaarena yhdessä Santahaminan kanssa.

Saaren puusto tuhoutui lähes täysin Viaporin kapinaksi kutsutuissa Suomenlinnan–Vallisaaren–Kuninkaansaaren taisteluissa vuonna 1906 ( http://www.jarmonieminen.fi/historia/?page_id=59 ). Siitä lähtien saaren luonto on kasvanut lähes ilman ihmisen käden jälkeä.

Vallisaari

Vallisaari on ollut Kuninkaansaaren tyyppinen karu kalliosaari. Se toimi Viaporin kaupungin laidunmaana ja talousmetsäalueena 1700-luvun puolivälistä lähtien. Saari oli lähes puuton 1800-luvun alussa. 1800-luvun loppupuolen linnoitustöihin tuotiin valtavat hiekkamaamassat saaren keski- ja itä-osan pattereille. Nykyisin Aleksanterin patterin nimellä tunnettu keskuspatteri on rakennettu täytemaalle. Linnoitustöissä käytetty kalkki on rikastunut nyt yli sadan vuoden ajan saaren maaperään. Se ja saaren koskemattomuus ovat luoneet saaren nykyisen ainutlaatuisen biodiversiteetin.