Helsingin edustalla sijaitsee vähän tunnettu sotilassaaristo. Ulkomeren reunaa noudatteleva saariketju alkaa Helsinginniemen kärjestä Harakan saarelta, jatkuu Suomenlinnan saarien kautta Vallisaareen, Kuninkaansaareen, Santahaminaan, Hernesaareen, Villinkiin ja Itä-Villinkiin.
Santahamina
Santahamina – Sandhamn on Helsingin Kruunuvuoren selän kaakkoisin ulkomerelle ulottuva saari. Mantereelta Herttoniemestä on Santahaminaan matkaa Laajasalon saaren läpi noin 4 kilometriä. Hevossalmi erottaa Santahaminan Laajasalosta. Santahaminan koko on 388 hehtaaria. Meren rantaa Santahaminassa on 14 kilometriä ja sisärantaa parin kilometrin verran. Saari on kolmen kilometrin mittainen sekä etelä–pohjois- että itä–länsi-suunnassa. Saaren rannat sivuttaa kaksi meriväylää. Hevossalmen läpi johtaa itä-länsisuuntainen väylä ja Santahaminan Eteläkärjessä Kuningassalmessa pohjois-eteläsuuntainen meriväylä. Reilut kolme kilometriä leveä Kruunuvuorenselkä ja Laajasalonselkä erottavat Santahaminan kantakaupungista. Saari sijaitsee sijansa verran Helsingin niemen eteläpuolelle. Tietä pitkin keskustaan kertyy matkaa hieman yli 12 kilometriä. Santahaminan länsikärjestä, Radioniemestä, on noin 4 kilometrin matka Katajanokalle.
Kuninkaansaari
Kuninkaansaaren koko on 32 hehtaaria. Saaren erottaa Santahaminasta noin 200 metrin levyinen Kuninkaansalmi. Saaren ilmiasulle on leimaa-antavana on alueen halkaisevat samansuuntaiset kaksikymmenmetriset kallioharjanteet ja niiden välinen rotko – muinaisten mannerlaattojen saumakohta. Saari on karun oloinen satavuotiaan saaristolaismännikön peittämänä. Saaren pohjoisranta on voimakaspiirteisempien silokallioiden reunustama, eteläranta viettää loivemmin moreenipohjaisena.
Kuninkaansaari kuten Santahaminakin linnoitettiin venäläiseksi linnoitustykistösaareksi Krimin sodasta alkaen. Saari toimi 1900-luvun alkuvuosina Viaporin tärkeimpänä tykistösaarena yhdessä Santahaminan kanssa.
Saaren puusto tuhoutui lähes täysin Viaporin kapinaksi kutsutuissa Suomenlinnan–Vallisaaren–Kuninkaansaaren taisteluissa vuonna 1906 ( http://www.jarmonieminen.fi/historia/?page_id=59 ). Siitä lähtien saaren luonto on kasvanut lähes ilman ihmisen käden jälkeä.
Vallisaari
Vallisaari on ollut Kuninkaansaaren tyyppinen karu kalliosaari. Se toimi Viaporin kaupungin laidunmaana ja talousmetsäalueena 1700-luvun puolivälistä lähtien. Saari oli lähes puuton 1800-luvun alussa. 1800-luvun loppupuolen linnoitustöihin tuotiin valtavat hiekkamaamassat saaren keski- ja itä-osan pattereille. Nykyisin Aleksanterin patterin nimellä tunnettu keskuspatteri on rakennettu täytemaalle. Linnoitustöissä käytetty kalkki on rikastunut nyt yli sadan vuoden ajan saaren maaperään. Se ja saaren koskemattomuus ovat luoneet saaren nykyisen ainutlaatuisen biodiversiteetin.