Santahaminassa on menossa tikkojen vaellus. Suomen kaikki nähtävissä olevat tikkalajit ovat nyt saarella.Tätä toki tukee saaren luonnontilaisten lahopuumetsien lisääntyminen. Kalliokelokot ovat syntyneet poikkeuksellisten kuvien ja saatettomien pohjavedet alas laskeneiden kesien seurauksena sekän niitä seuranneiden erittäin märkien kesien takia. Viimeksimainitut ovat myös synnyttäneet saaren lehtoihin paljon lehtipuupökkelikköjä.
Kuvissa ylimpänä oleva pikkutikka ja oikealla oleva palokärki ovat Santahaminan vanhojen metsien vakioasukkaita käpytikan ohella.
Valkoselkätikka ja alimmassa kuvassa männyn kyljellä poseeraava pohjantikka ovat vaeltaneet Santahaminan talvehtimisalueilleen kaukaa pohjoisesta tai idästä. Vielä on kuvaamatta tältä talvelta Sandiksessa talvehtiva harmaapäätikka.
Vihreäselkeäistä ja kylkistä harmaapäätikkaa on nähty pitkin alkuvuotta Eteläkärjestä ja pitkin etelärantaa. Valkoselkätikan saatat tavat sen ruokamailta Likolammen lehdosta, länsirannan tervaleppärannoilta tai Eteläniemen tyven pökkelömetsästä. Tikka on kalunnut tai paremmnkin veistänyt lehtipuurungot varsinaisiksi maisemataideteoksiksi. Pohjantikka taaasen viihtyy Tutkasuon ja pohjoisrannan vanhoissa kuusikoissa. Näiden kuusikoiden keski-ikä onkin yli 130 vuotta vanhimpien näreiden lähestyessä jo 200 vuoden merkkipaalua.
Pikkutikan ja pohjatikan on kuvannut Kimmo Lahikainen. Palokärki ja valkoselkätikka ovat Jarmo Niemisen otoksia.